28. marraskuuta 2016

Tuutikki Tolonen: Mörköreitti

Tuutikki Tolosen Mörköreitti (Tammi, 2016) on jatko-osa lastenromaanille Mörkövahti (Tammi, 2015). Mörköreitti alkaa täsmälleen siitä, mihin sarjan aloitusosa jäi, joten mörkömäiseen tarinaan pääsee parhaiten mukaan lukemalla osat oikeassa järjestyksessä. Jutussani kerrotaan, mihin ykkösosa päättyi, joten älä lue tätä, jos haluat välttyä täydellisesti sen osan juonipaljastuksilta.


Mörköreitti oli minulle vielä sarjan avausosaakin mukaansatempaavampi kirja. Kirjassa seikkaillaan mörköjen reitillä, joka vie mörköjen ja muiden outojen otusten kodista ihmisten maailmaan. Pikkuinen Maikki livahti Grahin perässä mörköreitille Mörkövahdin loppusivuilla, ja maanalaisella reitillä häntä odottaa monta seikkailua. Avukseen Maikki saa eriskummallisen Portinvartijan, ja matkalla Maikki ja lukija saavat lisää tietoa mm. noidista, jotka jäivät kovasti askarruttamaan minun mieltäni Mörköreitissä.

Mörköreitti on avausosaa huomattavasti toiminnallisempi kirja, ja mikäs siinä, kun voi hypätä heti ensimmäisellä sivulla jännittäviin tapahtumiin eikä tarvitse tuhlata sivuja hahmojen tai tapahtumaympäristön esittelyyn. Liian hurjaksi vauhti ei silti kiihdy ja meno oli mielestäni lastenromaaniin sopivan kilttiä, mutta pidin siitä, että juonessa riitti tapahtumia ja pientä jännitystä.  

Vesialtaiden luola oli aiikoja sitten jäänyt kauas taakse, mutta Portinvartija oli yhä hermostunut. Se käveli jonon ensimmäisenä ja vilkuili ympärilleen pelokkaana kuin olisi odottanut milloin tahansa jonkun loikkaavan heidän reitilleen.
    "Me emme ole täällä yksin", se mutisi, kun he kulkivat yhä uusien ja uusien luolien läpi. "Jos tämä on Peräkkäissalien kerros, niin kuin minä luulen,  me emme ole täällä yksin.  On hyvä päästä täältä pois, oikein pian."
    "Mitä se haittaa, jos on muitakin?" Maikki kysyi hengästyneenä. Portinvartijan vauhdissa oli vaikea pysyä.
    "Kaikki eivät ole hyväntahtoisia", Portinvartija vastasi." (s. 106)

Mörkövahtiin verrattuna henkilöasetelmiin oli tullut selkeä muutos, sillä Maikki oli nostettu päärooliin ja muut perheen lapset saivat tyytyä pienempään osaan. Vanhemmille ei montaa vuorosanaa annettu, ja tämä saattaa olla pienten lukijoiden mielestä hyvä ratkaisu. Taisin itsekin nuorena lukijana lukea mieluummin itseni ikäisten seikkailuista, joissa eivät aikuiset pyörineet jaloissa. Maikki rakastaa Grah-mörköään kaikesta sydämestään, ja tämä loi lämmintä tunnelmaa kirjan sivuille.

Pasi Pitkäsen käsialaa oleva kuvitus oli jälleen huiman hieno, ja oli jännää huomata, miten sympaattinen olento harvakseen urahtelevasta möröstä oli onnistuttu luomaan. Kuvituksen luomalla mielikuvalla oli tässä suuri osuus. Grah tosin joutui Mörköreitin varrella epämieluisaan kylpyyn, ja iso karvaturri kutistui hetkeksi lähes olemattomiin:


Mörkövahti ja Mörköreitti ovat olleet niin hauskaa ajanvietettä marraskuun kiireiden keskellä, että toivon sarjan saavan vielä lisää jatko-osia. Myötätuulta myös elokuvahankkeelle.

Juttuni Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjasta löytyy täältä.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Kirjan tietoja:
Tuutikki Tolonen: Mörköreitti
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Tammi, 2016
284 sivua

2 kommenttia:

  1. Mörkö on ihana. Hauskaa, että satuimme lukemaan yhtä aikaa tätä Mörköreitti satukirjaa. Minä tuuletan myös elokuvalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mörkö-kirjat olivat kiva löytö tähän syksyyn. Todella hienoa, että meillä on näin mainiota kotimaista kirjallisuutta lapsille. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...