20. marraskuuta 2016

Tuutikki Tolonen: Mörkövahti

Tuutikki Tolosen Mörkövahti (Tammi, 2015) oli marraskuuni alkupuolen piristysruiske. Havahduin kirjan olemassaoloon Kirjasähkökäyrä-blogin jutun luettuani, joten kiitos Mai kivasta kirjavinkistä!  

Mörkövahdista ollaan innostuttu myös suuressa maailmassa, sillä kirjasta on tekeillä Hollywood-elokuva. Hieno uutinen, ja olen itsekin sitä mieltä, että kirja tarjoaa mainiot ainekset näyttävään elokuvaan. Olen todella utelias sen suhteen, miten möröt aiotaan elokuvassa toteuttaa, joten toivottavasti elokuvahanke etenee suotuisasti. Kirjaan kuvituksen tehnyt Pasi Pitkänen on tavoittanut mörköjen olemuksen loistavasti, ja jos elokuvallinen näkemys poikkeaa siitä kovin paljon, elokuvan katsominen tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus.


Kirjan idea on hauska: Maikin (6v 4kk), Hillan (11 v) ja Kaapon (9 v) äiti on saanut arpajaisvoittona kutsun Lappiin, kahden viikon rentoutuslomalle. Palkinnon ehtona on, että lapsia tulee hoitamaan kodinhoitaja, joka sattuu olemaan mörkö. Lasten isä on työmatkalla, ja hän matkustelee niin paljon, että lapset kutsuvat häntä Näkymättömäksi ääneksi. Kirjassa siis heitetään tylsät aikuiset tieltä pois, ja jätetään lapset seikkailemaan mörkövahdin kanssa.

Aivan hirmuisen suuria seikkailuja Mörkövahtiin ei mahdu (ne on säästetty kirjan jatko-osaan, jota luen parhaillaan). Sen sijaan kirjassa lapset perehtyvät mörköihin ja niiden elintapoihin, ja koettavat parhaansa mukaan tutustua uuteen kodinhoitajaansa. Lisäksi he mm. törmäävät lähistöllä hiippaileviin noitiin ja ihmettelevät mörköhyttysten tarkoitusta. Tavallinen suomalainen perhearki yhdistyy outoihin otuksiin, ja tykkäsin kovasti esimerkiksi siitä, että lapset järjestivät kotona suursiivouksen saadakseen pois joka paikkaan levinneen mörköpölyn.

Kotoisasti mörkövahdin seurassa.

Viihdyin erinomaisesti Mörkövahdin seurassa. Kirjan reipas ja seikkailuhenkinen tunnelma piristi kummasti työpäivän jälkeen. Kirjan keskivaiheille jäin kaipaamaan lisää säpinää, mutta se oli pieni puute muutoin hyvin toimivassa ja kekseliäässä kokonaisuudessa. Mörkövahti, Grah nimeltään, oli sympaattinen otus, ja Pasi Pitkäsen kuvitus herätti tarinan upeasti eloon. Kuvia olisi voinut olla enemmänkin, niin mukava niitä oli katsella. Sivuhahmoista erityisesti Näkymätön ääni eli lasten poissaoleva isä oli hupaisa hahmo (vaikka juuri nyt saakin aikaan mielleyhtymiä erääseen mainoskampanjaan), ja lasten oloista huolestuneille voin paljastaa, että hän muuttaa olomuotoaan kirjan loppuosassa.

Mörkövahti ei paljastanut mörköjen kaikkia salaisuuksia, joten paljon jää selvitettävää seuraavaan Mörköreitti-osaan. Lastenromaanit ovat mukavaa luettavaa myös aikuisille, joten suosittelen kokeilemaan Mörkövahtia, jos haluat kevennystä lukupinoon. Kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

Kylpypuuhilla on aivan erityinen rooli Mörkövahdissa.

Goodreads: 4  tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Dysphoria, Kirjojen keskellä ja Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Tuutikki Tolonen: Mörkövahti
Kuvitus Pasi Pitkänen
Tammi, 2015
303 sivua

4 kommenttia:

  1. Kiitos lukuvinkistä, tämä minunkin on luettava! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, jollet ole vielä kokeillut niin kannattaa ehdottomasti lukea. Luulen, että pidät tästä kirjasta (ja jatko-osaakin suosittelen). :)

      Poista
  2. Tämä oli niin ihana, että Mörköreitti odottelee yöpöydällä lukemista. Vau miten hienoa, että suuri maailma on löytänyt Mörkövahdin ja elokuva on tulossa, lalalalaa :D
    Eikös ollut makea koukku kirjan lopussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo aloittelin Mörköreittiä, ja se minusta vielä parempi kuin tämä aloitusosa. Juoni jatkuu juuri siitä, mihin Mörkövahti päättyi. :) Toivon todella, että elokuvahanke onnistuu. Olisi niin hienoa nähdä isolta kankaalta mörköseikkailuja.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...