9. marraskuuta 2016

Seita Vuorela: Lumi

Seita Vuorelan postuumisti julkaistu Lumi (WSOY, 2016) kiinnosti minua ennakolta tavattomasti, sillä kirjailijan aiemmat kirjat Usva ja Viima olivat kiehtovan outoja tarinoita, jotka osuivat hyvin omaan lukumakuuni. Tämä muodostui omalla kohdallani rasitteeksi Lumi-kirjan kohdalla. Odotin maagiseen realismiin kallellaan olevaa tarinaa, ja kun Lumi osoittautui varsin toisenlaiseksi kirjaksi, en päässyt kunnolla irti pettymyksen tunteesta. Lumen tarina on silti hienosti kiinni tässä ajassa, ja vieraita kulttuureja käsittelevät nuortenkirjat ovat mielestäni aina tervetullut lisä kotimaiseen kirjatarjontaan, joten Lumi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja. Vuorelan kirja on myös ehdokkaana Finlandia Junior -kisassa.


Lumi kertoo Atishasta ja Siamakista, kahdesta iranilaisesta nuoresta, jotka ovat päätyneet Pohjoiseen, pakoon kotimaansa epävakaita oloja. Siamak on jo kotiutunut uuteen maahan, kun Atisha matkustaa yksin hänen perheensä luokse. Atishan myötä Siamak perheineen joutuu kohtaamaan omat muistonsa kaukaisesta kotimaasta.

"Nyt kaikki on muuttumassa  toiseksi, Atisha on täällä ja liukastelee luistimillaan mun sisälle. Teheranin tapahtumat nousevat kuin saari merestä ulapan jälkeen, enkä mä tiedä mitä mun pitäisi tehdä niille muistoille tai Atishalle . Se mikä on jäljellä on viha. Viha pysyy, se liikahtelee jään pinnan alla kuin inhottava eläin ja katsoo mua silmiin, vaikka sillä ei ole oikeestaan silmiäkään, pelkää mustaa mustanmustaa, mullanmustaa." (s. 99)

Kirja koostuu monentyylisestä sisällöstä: on muutamia Atishan blogimerkintöjä, klassikkosatu-Lumikuningatarta mukaileva satu, katkelmia Atishan ja Siamakin elämästä Pohjoisessa. Lumen sinne tänne kurotteleva sisältö muodostui omassa lukukokemuksessani sekä vahvuudeksi että heikkoudeksi.

Lumi ei ole suoraviivainen alusta loppuun -kertomus, ja monimuotoinen tarina leijaili omaan tahtiinsa, irti normaaliarjesta, vaikka paljon tuttua Lumesta toki löytyi. Käytiin jääkiekkotreeneissä ja bileissä, pidettiin hauskaa kavereiden kanssa ja tutustuttiin uusiin tyyppeihin. Tutun aineksen rinnalle outoutta ja vierautta toi iranilainen kulttuuri, ja sopeutuminen sen vaikutuspiiristä meikäläiseen menoon oli erän Lumen hienoista teemoista. Kirjan perustunnelma oli hajanainen, mutta toisaalta myös hyvin omalaatuinen.

Siamak ja Atisha jäivät minulle harmillisen etäisiksi henkilöiksi, eivätkä he missään vaiheessa Lumen tarinaa tulleet iholle asti. Tuntui, etteivät heidän persoonansa päässeet kunnolla esille kaiken Lumessa olevan aineksen alta, eikä kirjan erikoinen loppuosuus auttanut tämän seikan suhteen. Pidin silti kirjan lopusta, joka oli kaikkea muuta kuin tavanomainen ja veti omalla tavallaan hienosti yhteen Atishan tarinan. Lumi on kiehtovasti erilainen nuortenkirja,  ja se saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

"Kirja on vanha, sivut hapertuneet. Atisha on saanut Sahnamen kauan sitten isältään. Darius on antanut sen hänelle syystä, joka sekin liittyy Siamakiin (niin kuin tosi moni asia). Kun Siamak katosi, isä yritti lohduttaa Atishaa sanomalla: "Ystäväsi ei ole kuollut, tyttökulta, ei samalla tavalla kuin ne pojat, joista kadun naiset puhuvat. Hän ja hänen veljensä ovat lähteneet Pohjoiseen, he ovat pelastuneet. Tässä sinulle kirja lohdutukseksi, se on Kuningasten kirja. Lue se, niin saat nähdä, että persialaiset prinssit ovat kärsineet kaikkina aikoina hirvittävästi, mutta lopulta aina voittaneet, ja niin tekee sinunkin prinssisi, lapsi." (s. 41 - 42) 

♥  R. I. P. Seita - kiitos tarinoista, jotka meille kerroit. ♥

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitos kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Sivutiellä, Dysphoria  sekä Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Seita Vuorela: Lumi
Viimeistellyt Vilja-Tuulia Huotarinen
Kansi Terhi Ekebom
WSOY, 2016
240 sivua

12 kommenttia:

  1. Minä olen itse ehtinyt lukea tästä vain ensimmäisen sivun, joten paljon en osaa itse tästä romaanista vielä sanoa. Sinun kirjoittamasi perusteella kuitenkin hieman ihmettelen Lumen Finlandia-ehdokkuutta (junior), sillä se vaikuttaa hieman vaikealta. Toivoisin, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon saaja olisi sekä hieno kirja, mutta myös kirja, joka innostaisi erilaisia lukijoita tarttumaan siihen. En tietenkään tarkoita, että kirjan pitäisi on ns. "liian helppo", mutta jos päähenkilötkin jäävät etäisiksi, voi nuorten olla vaikea innostua siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vain minun mielipiteeni, olen lukenut toisenlaisiakin arvioita kirjasta. Minulla taisivat olla liian voimakkaasti muistissa kirjailijan aiemmat kirjat, ja niiden omaperäisyys ja upeus varjosti ehkä liiaksi Lumen lukua. Harmitti, kun en ollut niin myyty tämän kirjan edessä kuin etukäteen arvelin. Toivottavasti Lumi toimii paremmin sinulle.

      Poista
  2. "Lumi on kiehtovasti erilainen nuortenkirja". Sitäpä juuri! Minulle jäi jotenkin niin surullinen olo kirjan loputtua, sillä näitä ei ole enää tulossa lisää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorelan kirjoja jää todella iso ikävä täälläkin. Niin lahjakas kirjailija - mutta pitää tietysti olla iloinen, että tarinat jäävät elämään.

      Poista
  3. Itse tykkäsin tästä, oli sopivasti realismia ja sitten taas sadun aineksia. Ja ajankohtaan sopivasti paljon lunta =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulussa ei oikein vielä päässyt eläytymään lumitunnelmiin, kun täällä on vaan vähäsen kuuraa maassa - lumi "hellii" etelää juuri nyt. :D Kiva, että tykkäsit tästä.

      Poista
  4. Lumi oli miun maun mukkaan kirjoitettu. Aishan blogisatu ja nykyaika siinä rinnalla. Olihan siellä yllätyksiäkin mukana. Kirjailija oli itse ollut Iranissa ja hänellä oli iranilaisia joilta kysellä tarkemmin faktoista, joten minulle tämä on Finlandiateos. Hyvä, juuri nuorten asioista kirjoitettu kahdessa maassa. Rakastuin myös Viima-teokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viima on hieno kirja, samoin Usva. Karikkoa en ole vielä lukenut, mutta tarkoitukseni on tutustua myös siihen. Pidin kyllä Lumen iranilaiskytköksistä, mutta jotenkin kirjan kokonaisuudesta oli hankalaa saada otetta... tai vika voi olla lukijassakin. :) Mukavaa, että tämä oli sinulle niin hyvä kirja. :)

      Poista
  5. Itse tykästyin tähän kirjaan, mutta luulen, että toisenlaisessa hetkessä luettuna kirjan erilaiset kerronnan tavat olisivat voineet häiritäkin. Loppu oli kieltämättä vähän erikoinen, jäi aika avoimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoinen loppu sopi kirjan tunnelmaan. Luulen, että tavanomainen loppu olisi latistanut tarinaa. Kivaa, että tykkäsit tästä. :)

      Poista
  6. Loppu tosiaan oli erikoinen mutta tuntuu että kirja vaati sen - jotain erikoista. Lumi on mielessä vieläkin, vaikka lukemisesta on aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tämä kirja löysi sinusta ystävän. <3

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...