Seita Parkkola: Usva

Seita Vuorela (os. Parkkola) sai keskiviikkoiltana Pohjoismaiden neuvoston nuortenkirjallisuuspalkinnon yhdessä kuvittaja Jani Ikosen kanssa. Palkittu kirja on viime vuonna ilmestynyt Karikko (WSOY). Olen kerrankin edes jonkin verran ajan hermolla, sillä joitakin päiviä sitten sain luettua loppuun Seita Parkkolan Usvan (WSOY, 2009), johon kuvituksen on tehnyt Jani Ikonen. Palkintouutisista kuullessani en heti tunnistanut lukeneeni kyseisen kirjailijan kirjaa, sillä Usvan kannessa hänen sukunimensä on Parkkola, nettiuutisessa puhutaan Vuorelasta - ja kirjailijan facebook-sivulta löytyy nimi Vuorela-Parkkola. No, (epä)selvyyden vuoksi käytän tässä bloggauksessa sukunimeä Parkkola, kun se kirjan kannesta löytyy.

Usva on kertomus 13-vuotiaiden maailmasta. Kirjan päähenkilö on pitkänhuiskea, yksinäinen tyttö nimeltä Usva. Usvan perhe on köyhä ja asuu tavallisessa suomalaisessa kaupungissa. Koulun arjessa näkyy niukka rahatilanne, kaikessa mahdollisessa säästetään. Eräiden vähemmän mukavien syntymäpäiväjuhlien yhteydessä Usva tutustuu Puumaan, outoon poikaan, joka asuu kaupungin tavaratalossa. Puuma haluaa löytää Parantajan, joka voi auttaa häntä pääsemään irti tavaratalosta. Usva ryhtyy etsimään Parantajaa yhdessä (ainoan) ystävänsä Kodakin kanssa. Heidän kannoillaan on Kamalan johtama joukko nuoria, jotka ovat käynnistäneet ilkeän pelin ajankulukseen.

"Asia nyt vain on niin, että kolmetoistavuotiaiden maailmassa tapahtuneet kätketään. Miksi se menee niin, kuka tietää. Siihen on tuskin vastausta. Ainakaan se ei johdu veljeydestä. En tuntenut mitään sen tapaista Kamalan joukkoa kohtaan. Kirjoittamattomien sääntöjen kirjassa on olemassa periaate, että mitään ei koskaan kerrota. Että jos kertoo, häviää. Voitot kolmetoistavuotiaiden pelissä ovat vähäisiä, mutta tappio on aina lopullinen." (s. 322)

Kirjan takakansi vahvistaa Parkkolan tyylilajiksi maagisen realismin. Maagiset piirteet ilmaantuvat Usvan tarinaan erittäin maltilliseen tahtiin eivätkä ne missään vaiheessa saa yliotetta tarinasta tai nouse aivan mahdottomiin sfääreihin. Kirja kallistuu mielestäni enemmän realismin puolelle ja juonessa on tavallisia 13-vuotiaitten juttuja: koulukiusaamista, tytöt-pojat-tykkäämiskuvioita, ystävistä huolta pitämistä, irrottautumista vanhempien huolenpidosta. Taloudellinen tilanne on juuri nyt jatkuvasti esille sanomalehdissä, ja Usva on erittäin ajankohtainen tämän aiheen suhteen. Kirjaa lukiessa tuntui, että Usvan isän työn etsiminen ja koulun säästötalkoot kuvaavat hyvin tämän päivän todellisuutta. Maagiset piirteet nousevat esille erityisesti salaperäisen Parantajan hahmossa. Tavaratalokin esitetään jännittävän lumoavana paikkana, jossa kaikki on mahdollista.

Usva oli minulle positiivinen yllätys. Tarina oli enemmän kiinni arjessa kuin osasin odottaa, mutta Parkkola kuljetti kertomusta hienosti eteenpäin. Usvan henkilöhahmossa on positiivisuutta ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka elämä välillä kolhiikin. Jani Ikosen mustavalkoinen kuvitus luo hieman synkkäsävyistä tunnelmaa kirjaan, mikä sopii loistavasti kirjan tunnelmaan. Pidin loppuratkaisusta, joka on sopivan monitulkintainen. Voit valita joko realistisen tai maagisen sävyn lopun tapahtumille. Minä kallistun Usvan tavoin maagiselle puolelle.

Muualla verkossa: Usvaa on luettu ainakin blogeissa: Kirjoista, Lastenkirjahylly.   Valkoinen kirahvi kirjoitti tänään Vuorelan uusimmasta palkintouutisesta. Parkkola on voittanut Pertsa ja Kilu -palkinnon Usva-kirjallaan. Usvan kansi italiaksi ilmestyneessä käännöksessä.

Kirjan tietoja:

Seita Parkkola: Usva

Kuvitus, päällys Jani Ikonen

WSOY, 2009

375 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.