20. lokakuuta 2016

Kjell Westö: Kangastus 38

Kjell Westön Kangastus 38 (Otava, 2013) oli ensi tutustumiseni Westön romaaneihin. Westön pariin minut houkutteli viime syksynä tekemäni lista kotimaisista kirjailijoista, joilta en ole vielä lukenut yhtään teosta. Projektin etenemisestä postailen myöhemmin tänä vuonna lisää, mutta nyt siis saan viivata Westön yli listan nimistä. Myönnän valinneeni Kangastus 38:n luettavakseni osin pituuden vuoksi: Kangastus 38 on pari sataa sivua lyhyempi kuin tiiliskiviluokan Finlandia-voittaja Missä kuljimme kerran. Onhan Westöllä toki muitakin teoksia, mutta nämä kaksi kiinnostivat minua ennakolta eniten.

Kangastus 38 on tyylikäs romaani 1930-luvun Helsingistä, sotaa edeltävien vuosien keskeltä. Tyylikkyydestä huolimatta minulle jäi kirjasta ja sen henkilöistä etäisen kylmä vaikutelma. Ruotsinsuomalaiset päähenkilöt, asianajaja Claes Thune ja hänen sihteerinsä Matilda Wiik, käyvät kirjassa sisäistä kamppailua omien ongelmiensa kanssa, mutta tuntui kuin he olisivat pitäneet lukijaa käsivarren mitan päästä itsestään. Thunen avio-ongelmat ja keskiviikkoseuraan vaivihkaa hiipineet näkemyserot ajan poliittisista virtauksista piirtävät henkilökuvan keski-ikäisestä miehestä, joka huomaa tutun turvallisen maailmansa alkavan säröillä. Matilda-rouva puolestaan on kulkenut kovan polun sisällissodan ajoilta, ja ulkoisesti tyynen pinnan alla risteilevät tunteet edestakaisin. Lämpöä tai intohimoa ei heidän tarinoistaan löydy, mutta vihaa, pettymystä ja hämmennystä sitäkin enemmän.

En yleensä jaksa suuresti innostua kotimaista (sota)historiaa käsittelevistä kirjoista, mutta Westön Kangastus 38 toimi viileydestään huolimatta minulle yllättävän hyvin. Sota on kirjassa vain kalpea aavistus tulevaisuudessa ja kaiku menneessä, ja tämä lienee syy siihen, että innostuin antamaan kirjalle 4 tähteä Goodreadsiin. Kangastus 38 onnistuu käsittelemään muutaman henkilön kautta lähihistorian isoja tapahtumia, ja vieläpä siten, että historialliset ajanjaksot kulkevat kirjassa kuin vireenä pinnan alla. Etualalla liikutaan helsinkiläisessä asianajotoimistossa ja pääkaupungin ruotsinsuomalaisissa piireissä ja odotellaan juonen hiljalleen tapahtuvaa avautumista. Jos vielä joku muukin empii Westön kirjoihin tutustumista, voin suositella kokeilemaan Kangastus 38 -kirjaa.


Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa, ja tässä muutama linkkivinkki: Luettua elämää, Jokken kirjanurkka, Yöpöydän kirjat ja Kirja hyllyssä
Kirjan tietoja:
Kjell Westö: Hägring 38 (2013)
Suomennos Liisa Ryömä
Otava, 2013
334 sivua

16 kommenttia:

  1. Sivistynyt ja elegantti teos, joka välittää uskottavasti 30-luvun ja ajan hengen spekulatiivisen ilmapiirin sekä Keskiviikkoseuran nuorten poikien miehiksikypsymisen, eheytymisen, filosofoinnin, ideologiset erimielisyydet ja ehkä rapautumisenkin. Tätä kaikkea myös tekstin tyylilaji kepeästi ja arvokkaasti tukee, kuten myös Liisa Ryönän vankka ja virkistäviä uusiosanojakin sisältävä suomennos. Miellyttävä ja nostalgiahiukkasia leijutteleva lukukokemus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomennos oli kaunis ja onnistunut, sillä teksti eteni todella sujuvasti. Kuten osuvasti kuvaat, tähän kirjaan on saatu mahtumaan paljon aiheita.

      Poista
  2. Tässä kirjassa näkyi selkeä jako ihmisten luokittelulle. Kun satuit syntymään väärälle puolelle, mahdollisuudet joutua vangituksi ja hyväksikäytetyksi olivat suuremmat kuin luokkayhteiskunnan paremmissa piireissä. Kjell Westö kirjoittaa auki suomalaisten kipupisteitä kahden sodan välimaastossa. Ystävyys saksalaisten kanssa johti Suomen yhteiskuntaa ja juutalaisille ei ollut minkäänlaista piilopaikkaa. Tämä oli rehellinen avaus keskustelulle asiasta, josta edelleen vaietaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, Matildan ja Claesin hahmojen kautta avautuu täysin erilainen näkökulma yhteen ajanjaksoon. Westö kuvaa tätä heidän suhdettaan todella hienovaraisen taitavasti.

      Poista
  3. Westö on yksi ikilempparikirjailijoistani, ja tämä teos toimi ehdottomasti myös. Se oli tosin, minulle ainakin, todella erilaista Westötä, mutta silläkin ehkä pidin tästä niin kovin. Sai vähän yllätysmomenttia myös, ei aina sitä hiljaisen viipyilevää ja usean sukupolven tarinointia, niin kuin Westö tyypillisemmin on. Ihana että pidit tästä, suosittelen tutustumaan muuhunkin Westön tuotantoon, ehkäpä juuri siihen Finlandia-voittajaan, Isän nimeen oli myös ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, taisin valita sopivan kirjan sillä sukupolvitarinat eivät usein ole minun kirjojani. Mutta tuo F-voittaja kiinnostaa edelleen, joten sitä nyt ainakin taidan kokeilla.

      Poista
  4. Missä kuljimme kerran on niin superihana, että tämä ja myös Isäni nimeen jäivät haaleiksi. Olen lukenut tuon Westö-suosikkini kolme kertaa :) Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta. Se onkin hyvän kirjan merkki, että se kestää useamman lukukerran. :)

      Poista
  5. Missä kuljimme kerran on minunkin suosikkini. Minäkin olen kartoittanut kotimaisia miehiä tänä syksynä. Pitäisi tutustua edes joidenkin kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että olen lukenut harvinaisen paljon naiskirjailijoiden teoksia tässä syksyn mittaan. Tämä Westön kirja tuntui itse asiassa virkistävältä miesnäkökulmansa vuoksi. :)

      Poista
  6. Yhdyn edellisiin: Missä kuljimme kerran on aivan ehdoton! Se on yksi The Elämäni Kirjoista kiistämättä ja koskaan paikkaansa menettämättä. Myös tästä Kangastus 38 -romaanista pidin paljon, sen tunnelma on hienovireinen ja pahaenteinen, ajankuva upea. Westö on vain niiiiiin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti aivan tarkistaa muistanko oikein ja kyllä, minullahan on lukulaitteessani Missä kuljimmd kerran. Taisin klikata sen itselleni jostain tarjouksesta. Lisää hyvää luettavaa on siis käden ulottuvilla. :)

      Poista
  7. Kangastus 38 kiilasi jopa Missä kuljimme kerran -teoksen ohi minun listoillani, koska sen kerronta oli tiiviimpää. Westö voitti tällä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2014, koska kirjan kuvaaman ajan henki muistuttaa Euroopassa jylläävistä tämänhetkisestä aatteista. Vuonna 2014 Venäjä rinnastui Ukrainan politiikallaan natsi-Saksaan. Kangastus 38 osoittaa, että historiasta olisi paljon opittavaa, mutta tämä totuus kai on yleisessä tiedossa, ilman että historiasta kuitenkaan mitään opittaisiin.Kirjoilla on kuitenkin merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoismaiden neuvoston palkinto oli hieno kunnianosoitus tälle kirjalle ja kirjailijalle.

      Poista
  8. Minullekin tämä oli ensimmäinen Westöni ja tykästyin kovasti. Missä kuljimme kerran on lukulistallani, mutta vielä odottelen lukukoloa, mihin sen muhkeus mahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kuljimme kerran -kirjan paksuus sai minutkin jättämään sen paremmalle lukuajalle. Eli siis jonnekin tulevalle lomalle. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...