Kati Hiekkapelto: Tumma

Taas on yksi kotimainen dekkarinimi otettu edes yhden kirjan verran haltuun. Kati Hiekkapellon Tumma (Otava, 2016) oli hiljattain esillä pikalainahyllyssä, ja nappasin sen siitä mukaani. Lukupinoni on viime aikoina ollut niin lanu- ja fantasiapainotteinen, että dekkarinluku tuntui piristävältä ajatukselta. Hiekkapellon kirjoista on näkynyt juttuja blogeissa, mutta olin silti aika heikosti perillä sarjan perusasetelmista. Onneksi tämä ei Tumman lukua haitannut. Kirjaan ja sarjan poliisipäähenkilön, Anna Feketen elämään pääsi hyvin kiinni ilman pohjatietoja.


Kirjan tapahtumat sijoittuvat Serbian unkarilaisalueille, ja Tumma on yllättävän tiukasti kiinni ajankohtaisessa pakolaisteemassa. Kirjassa Anna on matkustanut kotiseudulleen lomalle, ja paikallisissa viinijuhlissa hänen laukkunsa varastetaan. Romanikansaan kuuluva varas löytyy kuolleena merenrannasta, ja kun Anna alkaa epäillä paikallisen poliisin halua selvittää tapaus, hän käynnistää omat epäviralliset tutkimuksensa. Anna kuuluu siis siihen virkaintoisten poliisien joukkoon, joka ei voi edes lomalla pysyä pois rikosten selvittelystä.

Dekkarimielessä Tumma on hitaasti etenevä kirja, kaukana tiivistahtisista jännäreistä. Kirjassa seurataan Annan paluuta kotiseuduille, kipeiden perhemuistojen pariin ja varkaan kohtalon tutkinta kulkee lähes sivujuonteena kaiken muun ohella. Yhteiskunnallista sanomaa kirjassa riittää, mutta Tumman ote pakolaiskysymykseen on miellyttävän kiihkoton. Serbian läpi virtaavan ihmismassan ja romanien kurjat olot käyvät ilmi, mutta epäkohdat on taitavasti lomitettu muun juonen keskelle. Minulle oli miellyttävä yllätys, miten sujuvasti juoni ja tapahtumat kulkivat Serbian maaperällä. Kirjan tapahtumissa oli uskottavaa paikallisväriä, vaikken olekaan ko. maassa koskaan käynyt.

Annan henkilöön pääsi uusikin lukija hienosti kiinni Tummaa lukiessa, sillä hänen monikulttuurinen taustansa ja sen kipupisteet kävivät kirjan tapahtumien myötä selville. Annan itsenäinen ja sinnikäs, suomalaisen sisun kyllästämä hahmo kannatteli tarinaa sen verran hyvin, että lukumielenkiintoni pysyi yllä vaikkei kirjan dekkarijuoni minua suuremmin innostanut. Kirja saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja hyllyssäAnnelin kirjoissaElämä on ihanaa ja Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Kati Hiekkapelto: Tumma
Otava, 2016
300 sivua

Kommentit

  1. Kuuntelin podcastin, jossa toimittaja keskusteli Hiekkapellon kanssa. Olin jo sitä ennen ollut hänen kirjoistaan kiinnostunut (lainannutkin, mutta palauttanut lukemattoman takaisin kirjastoon) ja tuon podden ja nyt vielä taas sinun kirjoituksesi myötä kiinnostus kasvaa edelleen. Hiekkapelto on asunut Serbiassa tai ainakin viettänyt siellä pitempiä aikoja, joten se selittänee tuon autenttisen paikallisvärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että Hiekkapelto tuntee kirjan tapahtumapaikkoja. Niiden kuvauksessa ja ylipäänsä kirjan ilmapiirissä oli sen verran toden tuntua. Kuten Hanna tuossa alla toteaa, tämä kirja saattaa viehättää myös vähemmän dekkareita lukevia - kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Minä luen dekkareita harvoin, mutta nimenomaan Hiekkapellon kirjoihin olen tykästynyt. Pidän yhteiskunnallisten teemojen käsittelystä, joka ei kuitenkaan ole alleviivaavaa, vaan niin kuin sanot, kiihkotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tämä oli minusta jopa lähellä romaania. Sellaisena sitä oikeastaan luinkin, sillä dekkareilta odotan vähän ripeämpää vauhtia. :) Mutta oli mitä oli, kivan pirteä tuttavuus tämä oli.

      Poista
  3. Hiekkapellosta on tullut ihan lemppari ja olen lukenut kaikki kolme dekkaria, joista tykkäsin eniten tästä kolmannesta. Ehkä eniten sen yhteiskunnallisen sanoman vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei Hiekkapelto noussut aivan lempparilistalle, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten Annan tarina jatkuu. Hieno, vähän erilainen naishahmo oli minulle kiva yllätys.

      Poista
  4. Luin Tumman keväällä ja kerään hänen kirjoja, sillä viehätyin niin Tummasta. Haluan lukea muutkin. Juuri uskottavuus vieraissa oloissa kiehtoi minua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että olet löytänyt uuden dekkarisuosikin. Niitä ei voi olla liikaa. :)

      Poista
  5. Minäkin olen lukenut kaikki kolme Hiekkapellon kirjaa ja tykännyt kovasti. Kaikissa hänen kirjoissaan on tuo yhteiskunnallinen ote, tässä uusimmassa ehkä vahviten. Anna on mielenkiintoinen hahmo, mutta tietyllä tavalla toistaa sitä niin monesta dekkarista tuttua kaavaa, jossa päähenkilöllä on ongelmia itsensä kanssa (etsii itseään/ etsii kumppania/ haamuja menneisyydessä/ taipumus melankoliaan jne.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä dekkareista tuntuu olevan mahdotonta löytää päähenkilöä, joka nousisi aamulla iloisena ja reippaana päivän töihin ja viettäisi sen jälkeen onnellista perhe-elämää. :D Joskus kyllästyttää, että poliisien henk. koht. elämän vatvominen vie ison osan kirjan sisällöstä.

      Poista
  6. Minulta on tämä Tumma vielä lukematta, mutta lukulistalla on ja hyvältä kuulostaa. Hiekkapellon kaksi edellistä Fekete-kirjaa olen lukeut ja pidin niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että minä etsin käsiini nuo sarjan aiemmat osat. Ja tulevat osat nyt vähintään ovat kiinnostuslistallani. :)

      Poista
  7. Onnittelut Cision-listalle pääsystä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.