23. toukokuuta 2016

Alison Bechdel: Hautuukoti - tragikoominen perheeni

Alison Bechdelin Hautuukoti (Like, 2009) lähti eräällä kirjastoreissulla sattumalta mukaani. Isona lukuhoukuttimena toimi täyttävä kansi, mutta se antoi odottaa jotain säväyttävämpää kuin Hautuukoti lopulta oli. Jos päähenkilön isä toimii hautausurakoitsijana, harrastaa kirjallisuutta sekä salasuhteita ja kertojana toimiva tytär tiedostaa tykkäävänsä enemmän tytöistä kuin pojista, ainekset herkulliseen tarinaan ovat taatusti kasassa. Päädyin antamaan Hautuukodille kolme tähteä Goodreadsiin, mutta silti minusta tuntuu, että sarjakuvan jälkimaku jäi melko laimeaksi. 


Albumin piirrosjälki oli keskinkertaista tasoa. Pidän väreistä, joten kokonaisuus uhkaa helposti latistua, kun koko albumi on värimaailmaltaan samansävyinen eli tässä tapauksessa hailakan sininen. Myöskään erikokoiset ruudut ja niihin tasaisin väliajoin upotetut kirjallisuusviittaukset eivät olleet minua ravistelevia tehokeinoja. Pitääkö tehokeinoja sitten edes olla? Jos tarina ei vie täysillä mukaansa, toivon aina että edes visuaalinen puoli jättäisi isoja muistijälkiä. Hautuukodin kansi on komea, ja kyseinen ruutu löytyy albumin keskivaiheilta. Se on mielestäni albumin paras sivu, mutta muista ruuduista en löytänyt samanlaista näyttävyyttä.


Hautuukodin ruuduissa on paljon keskustelua, pohdintaa ja jo mainitsemiani kirjallisuusviittauksia. Koska albumin aihe ei ole minulle millään lailla omakohtainen, en eläytynyt albumin tarinaan kovin voimakkaasti. Kertojana oleva tyttö tarinoi lukijalle lapsuusmuistojaan. Perheen elämää on hallinnut isän erikoinen persoonallisuus, ja vasta tyttären aikuisiällä hänelle alkavat paljastua monet menneisyyden salaisuudet. Oman seksuaali-identiteetin löytymiseen kietoutuu monenlaista, ja albumin hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että tarinan jujua paljastetaan lukijalle vähitellen.

Kirjassa on hienovireisen vinoa huumoria, lempeää halua ymmärtää oman perheen omituisuuksia. Taisin jäädä kaipaamaan tarinaan lisää outoutta, sellaista Six Feet Under -meininkiä, josta aikoinaan nautin suunnattomasti tv:n välityksellä (+ innostuin hankkimaan sarjan dvd:nä itselleni). Perheen isän kuolemaan liittyvä arvoitus ei kiristänyt jännitystä kovin tiheäksi, mutta perhe-elämän kuvauksista kiinnostuneille Hautuukoti tarjonnee kiinnostavaa luettavaa perinteisten romaanien rinnalla.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Lukuisa
ja Satun luetut.
Kirjan tietoja: 
Alison Bechdel: Fun Home: A Family Tragicomic (2006)
Suomennos Taina Aarne
Like, 2009
238 sivua

4 kommenttia:

  1. Muistan tätä kehutun kovasti jossain, en nyt tietenkään saa päähäni että missä, ja olen tätä kirjastosta katsonut, muttei ole koskaan ollut paikalla kanssani samaan aikaan. Kiinnostaa kyllä, mutta arviosi jälkeen vähän varovaisemmin. Katsotaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistelin lukeneeni tästä kehuja, ja onhan tämä palkittu Eisner-palkinnolla, joka on sarjakuvien 'Oscar'. Mutta eihän ne Oscar-leffatkaan aina kolahda omaa makuun... kannattaa toki kokeilla, vaikka minulta irtosi vähän nuivanlaiset kommentit. :)

      Poista
  2. Aion lukea, vaikuttaa jännältä! Itselleni tuli jo otsikosta Mullan alla -vibat, ja mainitsitkin sarjan myöhemmin arvostelussa :D En ole paljoa kyseistä ohjelmaa katsonut, mutta tiedän mistä on kyse ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että kiinnostuit tästä. Mullan alla -sarja oli minun suosikkini, ja tässä sarjassa on tosi paljon samoja aineksia, vaikkei hautaustoimiston arki olekaan samalla tavoin läsnä ruuduissa.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...