28. huhtikuuta 2016

Tiina Raevaara: Korppinaiset

Korppinaiset (Like, 2016) on ensitutustumiseni Tiina Raevaaran tuotantoon. Odotin kirjalta paljon, sillä Raevaara kuuluu siihen kirjailijaryhmään, josta muistan lukeneeni blogikehuja. Koetan aina silloin tällöin tutustua juuri näiden kirjailijoiden kirjoihin ja toiveissani on totta kai löytää lisää nimiä omalle suosikkilistalleni. Takakannen perusteella tuntui, että Korppinaiset voisi olla minun kirjani: "Yön sävyissä hehkuva romaani pakottavasta rakkaudesta". Kirja alkoikin lupaavasti, ja Korppinaisissa oli mukana yhtä sun toista kiintoisaa, mutta minun kohdallani hehku jäi valitettavan laimeaksi.


Korppinaisten päähenkilönä on Johannes, joka palaa isovanhempiensa perintötaloon. Talossa asuu vuokralainen, biologina toimiva Jaakko, ja hänellä vaikuttaa olevan merkillisen paljon yhteyksiä Johanneksen elämään. Perintötalo saa Johanneksen pohtimaan elämäänsä, ja hän päätyy selvittelemään isänsä kuolemaan johtaneita tapahtumia. Kauhuelementtejä tarinaan tuovat mm. talon ullakolle asettuneet naakat, joista nostattivat mieleeni voimakkaita muistoja Hitchcockin Linnut-elokuvasta.

"Kun ihmiset kertovat elämäntarinansa uudelle tuttavuudelle, eivät he kerro teoistaan, joiden takana on vuosien varrella kasvanut mustasukkaisuus, viha tai pelko. Ihmiset esittävät elämäntarinansa simppelinä tiivistelmänä, tarinansa, jossa on johdonmukainen alku ja loppu. Jaakon ei tarvinnut tietää kaikkea." (s. 70)

Kirjan suurin ongelma omalla kohdallani oli se, että se ei pystynyt lunastamaan niitä odotuksia, joita teksti latasi loppuratkaisulle. Vihjailuja, vihjailluja - mutta mitäs sitten paljastuikaan? Jotain sentään, mutta odotin paljon erikoisempaa, oudompaa, synkempää ja säväyttävämpää loppuratkaisua. Olen ilmeisesti lukenut niin paljon dekkareita ja jännäreita, että olen jopa liian herkkä sen tyylisuunnan piirteille ja kaikenlaisille tunnelmaa nostattaville vihjauksille. Kun jännäripiirteet astuvat kehään, en näemmä osaa enää lukea kirjaa 'tavallisena', vähän erikoisempana romaanina. Korppinaisten loppusivut jäivät semmoiselle mukavalle tasolle, ja lukuelämykseni huipennus tuntui enemmän kuin pienoiselta pettymykseltä. Siinä ei juuri lohduttanut, että rauhallinen kerronta rullasi kauniin vivahteikkaasti, ja mukana oli paljon hyviä pikku nyansseja kuten kirjan väliotsikko "Kaikissa tarinoissa on aukkoja, ja minä aion kertoa niistä", joka miellytti minua arvoituksellisuudellaan.

Valitettavasti Korppinaisten sinänsä mielenkiintoiset teemat (joita en tässä halua paljastaa, jottei uusi lukija spoilaannu) jäivät loppusivujen lässähdyksen varjoon ja kun en oikein saanut kirjan henkilöihinkään otetta, päädyin antamaan kirjalle kaksi tähteä Goodreadsiin.

***
Korppinaiset sopii Helmet-lukuhaasteen -kohtaan 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Savannilla.
Kirjan tietoja:
Tiina Raevaara: Korppinaiset
Like, 2016
281 sivua

8 kommenttia:

  1. Harmi ettet pitänyt :/ Raevaaran Yö ei saa tulla oli ihan huippuhyvä ja ymmärtääkseni tämä on jonkinlainen jatko sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, onpa jännää ettei Korppinaisten kansiliepeessä viittattu tähän aiempaan kirjaan - tai sitten se meni minulta täysin ohi. Ehkä kirja olisi sitten avautunut paremmin, jos Yö ei saa tulla olisi ollut luettuna pohjalla... no, nyt jotenkin tuntuu ettei minua suuremmin kiinnosta lähteä palaamaan tässä tarinassa enää taaksepäin. :)

      Poista
  2. Tätä en ole vielä lukenut, mutta Yö ei saa tulla oli kiinnostava puhumattakaan Laukaisusta ja Raevaaran novellit ne vasta hienoja ovatkin. Hukkajoessa on myös jänskiä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, novelleja saatan kokeillakin. Raevaaran tekstissä oli paljon hyvää, ja luulen, että hänen tyylinsä saattaisi toimia minulle novellien muodossa paremmin.

      Poista
  3. Ihastuin viime vuonna Raevaaran kirjaan Yö ei saa tulla. En oikein tiedä, olisiko tämä toiminut minulla ilman aiempaa kirjaa. Pidän Raevaaran luomasta tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli todella omituista, ettei tämän uuden kirjan kansiliepeessä lainkaan vinkattu että kyseessä on jatko-osa. Ilmankos se teksti tuntui paikoin siltä että henkilöiden historiaan ei oikein pääse kiinni vaikka paljon lienee tapahtunut. :)

      Poista
  4. Onko se sitten jatko-osa vai ihan oma kirjansa? En ole lukenut häneltä vielä mitään, mutta harkitsen,olen sen verran tiiviisti lukenut eri postauksia hänen kirjoistaan. Mutta kun et ole muita lukenut,mielestäni arviosi on aito, perustuen juuri tähän kirjaan,sillä ei aina hoksaa lukea sarjana, varsinkaan ellei siitä kirjassa erikseen mainita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, jos samat henkilöt ovat pääosissa kirjasta toiseen ja tapahtumat ovat jatkoa edelliselle osalle pitäisin kirjaa jatko-osana, kerrottiinpa sitä lukijalle tai ei. :)

      Luulen, että Korppinaiset olisi avautunut erilailla jos olisin lukenut Yö ei saa tulla -kirjan. Mutta toisaalta, se ei oikein houkuttele kun Korppinaisten lukufiilikset olivat mitä olivat... näitä kirjoja kannattaa toki kokeilla itse, jos kiinnostaa. Raevaara luo Korppinaisiin jännää tunnelmaa, vaikkeivat omat odotukseni täyttyneetkään.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...