16. joulukuuta 2015

Ante Aikio: Lovi (Aigi II)

Ante Aikion Lovi (Reuna, 2015) on toinen Aigi-sarjan osa. En ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa, mutta se ei mielestäni haitannut Aigi-noidan saamelaismaailmaan tutustumisessa. Loven alussa on lyhyesti kerrattu Aigin aiempia vaiheita, ja tämä osuus riitti saattamaan lukijan ns. juoneen kiinni. 

Kirjan takakantta lainatakseni Lovi "jatkaa tarinaa lovinoita Aigin vaiheista saamelaisen mytologian myyttisissä maailmoissa." Saamelaiseen mytologiaan pohjautuvat kohtaukset olivatkin kirjan parasta antia. Ne tuntuivat tämmöisestä etelän ihmisestä eksoottisilta ja kiehtovilta:

""Jos sie tosijhaan olet se Aigin retale, niin mie tulen kärryyttämhään sinun naaman vähinthään viisi kertaa niin, että sinun mustaksi käppyräksi palanheet posket märkii vielä vuojenki päästä... Ja jos sie olet sitte kuitenki joku muu, niin eihän se minua haittaa! Paistan mie sinut siitä huolimatta! Sen verran mie ole kyllästyny kaikenmaailman säikyttelijöihin ja gufihtaren kusiaishiin."
    Kärsimätön eukko purki luolastossa siinneitä katkeria tunteitaan samalla kun etsi katseellaan kivien suojiin piiloutunutta ihmistä.
    Aigi ei hermoillut. Hän oli edelleen kyyristyneenä kiven takana. Hän muisteli Sammalakan viisauksia, ja kaikki alkoi löytyä sijoilleen hänen mielessään. Etelän akka oli puhunut pahasta boranoidasta, jonka gufihtaret olivat loihtineet luolan vangiksi." (s. 256-257)

Pidin myös Loven luontokuvauksista, joissa pohjoisen karu kauneus heräsi eloon: "Viimeiset, kylmän kurjistamat ruskanlehdet leijailivat lohduttomasti pitkin tievoja ja jäkäläkankaita. Kalsea pohjoistuuli reipotteli niitä suruttomasti välittämättä siitä, että ne olivat yksin ja onnettomina, emopuistaan irronneina vailla muiden vehreiden sisarustensa luomaa turvaa. Kulpakkokuu oli koittanut ja luonto tunsi sen ytimissään." (s. 9) Oudonkuuloiset sanat - kuten kulpakkokuu - eivät häirinneet lukemista, päinvastoin niistä tuli miellyttävää paikallisväriä tekstiin.

Kirjan hyvistä puolista huolimatta minulle jäi Lovesta kaksijakoiset lukutunnelmat. Kirjan alku- ja loppuvaiheet olivat mieluista luettavaa, mutta hidastempoinen ja paikoin kömpelö keskivaihe koetteli lukuhermojani. Alun kiinnostavan, myyttisen osuuden jälkeen Aigi lähti poroajelulle, joka kesti ja kesti, ja tämä lukija melkein nukahti ja tipahti kyydistä. Onneksi Loven räväkkä loppupuoli sentään herätteli minut tehokkaasti. Kirjan juonellinen anti jäi aavistuksen heppoiseksi, mutta saamelaisten uskomusmaailmaan tutustuminen oli erittäin mielenkiintoista.


***
Aloitan kirjalla Kansojen juurilla -lukuhaasteen.
Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjan tietoja:
Ante Aikio: Aigi II - Lovi
Kannen kuva Ante Aikio
Reuna kustannus, 2015
282 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...