19. helmikuuta 2015

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee

Viime viikonlopun Ystävänpäivän lukumaratonilla aloittelin Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee -klassikkokirjaa (Aurinkokustannus, 2013), ja päättelin lukuprojektini alkuviikosta. Luin Kaislikko-kirjan nyt aivan ensimmäisen kerran loppuun asti. Muistan toki kokeilleeni kirjaa myös nuoruudessani, mutta silloin ei napannut, ei sitten yhtään. Jutut pienten eläinten touhuista taisivat tuntua minusta tylsiltä. En varmaankaan päässyt tuolloin muutamaa sivua pidemmälle, sillä koko tarina oli minulle uusi. Näin aikuisiällä minut houkutteli Myyrän ja kumppaneiden pariin kirjan klassikkostatus yhdistettynä näyttävään kuvitukseen. Kun huomasin tämän painoksen nettikaupan alevalikoimassa, kirja tuntui heti hankkimisen arvoiselta. En ole katunut ostostani, sillä David Robertsin kuvitus ON upea ja tarina sympaattinen ja mukava.
Kaislikossa suhisee ei ole erityisen räväkkä kirja, mutta siitä löytyy kauniita teemoja: ystävyys, toisten kunnioittaminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Kirjan pääosasissa on muutama joenrannan eläin, mm. Myyrä, Vesirotta ja Rupikonna. Aloitusluvussa Myyrä huiskii kevätsiivousta kolossaan, ja tuntee kevään vetovoiman. Se uskaltautuu ulos, tapaa soutelemassa olevan Vesirotan ja ystävystyy tämän kanssa. Tästä alkaa Myyrälle uusi, sosiaalisempi ja maailmaa avartava elämänvaihe. Kirjan puolivälin paikkeilla myös Konnakartanon isäntä Rupikonna pääsee maistaman uudenlaista elämää, tosin ei aivan sillä tavoin kuin hän olisi alunperin halunnut tehdä.

Kirjan ensimmäinen, englanninkielinen painos julkaistiin vuonna 1908, ja tarina tuntuu edelleen hyvin raikkaalta. Kirjan maailma on erikoinen sekoitus eläinten ja ihmisten maailmaa, sillä Konna esimerkiksi hullaantuu automobiileihin, eläimet ovat sonnustautuneet varsin hienostuneisiin vaatteisiin ja eläimet ja ihmiset tuntuvat elävän sovussa ilman sen kummempia selityksiä. Kuviin asti ihmiset eivät silti ole päässeet, ja tarinassakin heitä vilahtelee vain sivuosissa. Eläimet tuntuvat vaatteistaan huolimatta viettävän luonnonläheistä, eläinten etiikan säätelemää elämää, johon mahtuu mukaan muutama seikkailu. Kirja soveltuu oikein hyvin myös aikuisten luettavaksi, sillä Kaislikossa suhisee -kirjan tarina on moniulotteinen, ja David Robertsin kaunis kuvitus sai minut tuhlaamaan monta lukumaratonin minuuttia kuvien ihasteluun:
Puuroa syövät siilit <3.

Peltohiiret laulamassa joululauluja.
Lukemaani painosta voin suositella varauksetta isoille ja pienemmille lukijoille. Palaan itsekin kirjaan varmasti vielä uudelleen, sillä eläinhahmot tuntuivat (Konnaa lukuun ottamatta...) erittäin viehättäviltä ja viisailta kukin omalla tavallaan. Tällä ensimmäisellä lukukerralla lempiluvukseni taisi nousta 5. Luku: Suloinen koti.

"Maanpäällisen elämän kutsu oli liian voimakas, se veti Myyrää vieläkin puoleensa, jopa maan alle, ja se tiesi, että sen täytyi palata avarammalle näyttämölle. Mutta oli hyvä tietää, että se voisi palata tähän paikkaan. Paikkaan, joka oli kokonaan sen oma ja jossa oli kaikki nämä esineet iloisina sen näkemisestä ja joiden se voisi luottaa toivottavan sen yksinkertaisesti tervetulleeksi." (s. 110).

***
I Spy -haastepiste napsahtaa kohtaan 17) Elements (= The Wind in the Willows).

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkki: Luettua elämää, Värikäs päivä ja Sivukirjasto.
Kirjan tietoja:
Kenneth Grahame: The Wind in the Willows (1908)
Suomennos Maarit Varpu
Kuvitus David Roberts
Aurinkokustannus, 2013
255 sivua

14 kommenttia:

  1. Rupesi vallan päässä suhisemaan tämän klassikon muisteleminen, ihana, ihana kurja. Konnanlurjus suututtaa vieläkin tempauksillaan, mutta voi sitä aitoa ystävyyttä ja rauhaa, mitä tässä kirjassa myös on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana on. :) Onneksi tämä tuli vastaan, ja vielä näin kauniina painoksena. Ja Konnakin taisi viisastua hitusen lopuksi. Jo oli aikakin! :)

      Poista
  2. Minäkin muistan joskus pienenä aloittaneeni tätä, mutta jäi kesken. Kiva kuulla, että nyt iski paremmin. Hyllystä tämä löytyy vieläkin, voisin viimein lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, sillä tarinapuoli on hieno, kun siihen jaksaa syventyä. Aivan pienelle lukijalla tämä kirja ei ehkä aivan aukenekaan - tai ainakin itse taisin kirjaa ensimmäistä kertaa kokeillessani viihtyä hieman vauhdikkaampien kirjojen parissa. :)

      Poista
  3. No hyvänen aika. Olen tähän asti kuvitellut, että olen lukenut tämän kirjan lapsena, mutta kyse taisikin sitten olla jostain lyhennelmästä, sillä kyseisessä kirjassa ei mitenkään voinut olla 255 sivua... Tosin muistelen, että tuossa lyhennelmässäkin oli lumoava kuvitus. Pitäisi joka tapauksessa etsiä käsiin tämä täysimittainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä painoksessa oli isohko fontti ja paljon, paljon kokosivun kuvia. Tekstiosuuden saa varmasti mahtumaan vähäisempäänkin sivumäärään, joten olet voinut hyvinkin lukea aivan saman tekstin kuin minä. :) Goodreadsista löytämieni suomalaisten painosten sivumäärät vaihtelevat 180 - 262 välillä (harmi vaan, ettei juuri tätä painosta ole lisätty sinne - engl. kielinen tosin löytyy).

      Poista
    2. Oho, taisin ilmaista itseäni vähän epämääräisesti äsken... Eri painoksissa toki eri sivumääriä, mutta minä olen lukenut jonkun ihan selkeästi ohuemman kuvakirjan - googlailemalla selvisi, että kyse on saattanut olla Lasten Parhaiden Kirjojen vuoden 1993 painoksesta, jossa on n. 35 sivua ja myös paljon kuvia... Eli luultavasti varmaan lyhennelmä. Mutta minulla ei tosiaan tähän asti ollut aavistustakaan, että olen oikeasti saattanut lukea lyhennelmän, vaan olen aina ajatellut, että tarina on todellakin niin lyhyt, että se mahtuu noin 35:n sivuun.. Näin sitä ihminen viisastuu. :)

      Poista
    3. Enpä tiennytkään, että tästä on noin lyhyt lastenpainos. Aika paljon on jäänyt pois, mutta hyvähän se on tietysti pieniäkin johdattaa noin kevyesti Kaislikon maailmaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä täysimittaista, sillä kirja oli antoisa myös aikuislukijalle.

      Poista
  4. Olen katsonut vain ihanan animoidun tv-sarjan, kirja näyttää hienolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Animaatiosarja on jäänyt minulta katsomatta, mutta olisi mielenkiintoista kurkata miten kirja on toteutettu. Tämän kirjan kuvat tosin herättelivät nekin kirjan tapahtumia eloon silmien edessä. :)

      Poista
  5. Kaislikossa suhisee on niin ihana, yksi niistä tärkeistä kirjamuistoistani...

    Uusi kuvitus näyttää todella onnistuneelta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taisi olla sopiva ikä tutustua Kaislikkoon juuri nyt. :) Ja hyvät muistot tästäkin lukukokemuksesta jää.

      Poista
  6. Minulla on vuoden 1997 painos, joka on Inga Mooren kuvittama ja sisältää viisi tarinaa. Ihana kirja jonka sain eurolla kirjaston kirjamyynnistä.
    Sinun bloggaamassa kirjassa on tosi symppis kuvitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tarinoita on 11. Kuvitus on tosiaan hurmaava.. sivuilla on myös paljon pikkukuvia, joissa on vaikka minkälaista vekkulia eläinhahmoa. Ja kokosivun kuvat luovat kirjan tunnelman. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...