22. elokuuta 2014

Yhdeksän 1 tähden kirjaa ja 39 kahden tähden kirjaa - miksi?

Olen blogini olemassa olon aikana (heinäkuun 2013 jälkeen) lukenut tai kuunnellut äänikirjana 9 kappaletta kirjoja, joille olen antanut Goodreadsissa yhden tähden. Kahden tähden kirjoja olen lukenut/kuunnellut 39 kappaletta. Blogini karut luvut selvisivät minulle eilen, kun sain päätökseen postausten tunnistetietojen päivitysurakkani, jossa lisäsin tunnistetietoihin kirjojen Goodreadsin tähtimäärät. Infernaalinen homma, kun tunnistetta vailla oli noin puolen vuoden postaukset - tämä ei aivan yhden illan päivityspuuha ollut. Tunnisterypäs on lisätty oikeaan sivupalkkiin, jos joku on ko. kirjoista kiinnostunut. Sivupalkin tunnisteiden lukumäärät eivät aivan täsmää otsikon lukuihin, mutta selityksenä on se, että muutama kirja löytyy Lyhyesti-välilehdeltä ja yksi kirja odottaa bloggauspinossa.


Arvoasteikossani 3 tähteä tarkoittaa, että kirja on ylittänyt vaikeasti määriteltävän hyvän kirjan rajan. Yhden tähden kirjat edustavat omien lukufiilisteni osalta rupuluokkaa ja kahden tähden kirjat keikkuvat jossain ruputason ja hyvän välimaastossa. Kun maailma on täynnä hyviä kirjoja, miksi ihmeessä olen reilun vuoden aikana tuhlannut aikaani 50 kohtalaisen heikkoon kirjaan? Tein pienen katsaukseni tähän ei-niin-hyvään kirjakoriin ja omiin lukumotiiveihini:

1 tähden kirjat (=täysin yhdentekevä kirja minulle, lukufiilikset lähinnä ärtyneet - miksi käytin aikaani tähän?):  

Näiden kirjojen kohdalla lukemistani ovat innoittaneet pääasiassa lukuhaasteet - ja sitten iski laiskuus. Lukuhaaste yhdistettynä laiskuuteen on jokusen kerran saattanut minut tilanteeseen, jossa haasteeseen on löytynyt sopiva kirja, mutta kirja ei laisinkaan inspiroi minua lukemaan. Uuden kirjan etsiminen on tuntunut liian vaivalloiselta, joten luen sitten sitä huonoa kirjaa - jonka lukemiseen varmaan kuluu enemmän aikaa kuin paremman kirjan etsimiseen. Lukuharrastus ei aina kulje käsi kädessä logiikan kanssa.

Joku lukuhaastekriittinen henkilö voi miettiä, että mitä järkeä on osallistua lukuhaasteisiin, jos lukeminen on tämmöistä? Ei se onneksi aina ole, eikä edes kovin usein. Ja jos on, lukija voi katsoa peiliin tai avautua blogissaan. Enemmän haasteista saa iloisia yllätyksiä, mutta ei niistä tässä sen enempää.

Myös se seikka, että olen ostanut kirjan omaksi (yleensä kirja-alesta), on motivoinut lukemiseen. Sinnitellään loppuun asti vaikka väkisin, kun kirjaan on jokunen oma euro tuhlaantunut - asennetta peliin, jaksaa jaksaa! Heitän siis mieluummin hukkaan aikaani kuin muutaman euron. Tosin ne eurothan ovat jo kuluneet, ei niitä saa kirjaa lukemalla takaisin. Lukuharrastus ei edelleenkään kulje käsi kädessä logiikan kanssa.

Uteliaisuus ja toiveikkuus auttaa kääntelemään sivuja. Ehkä kirja on parempi, jos luen vielä pari sivua? Ehkä se on parempi vasta viimeisellä sivulla, jonne kirjailijan on onnistunut säästämään jonkin nerokkaan käänteen, joka saa minut arvioimaan koko kirjaa uusin silmin? Näinkin käy joskus. Mutta valitettavan usein viimeisellä sivulla odottaa... ei mitään odottamisen arvoista. Kannatti silti yrittää. Vai kannattiko...?

2 tähden kirjat (=ei aivan umpisurkea, muttei hyväkään. Jokin kirjassa hiertää sen verran, ettei se jäänyt hyvänä kirjana mieleen):

Lukumotiiveista löytyy yllä mainittuja syitä, mutta uteliaisuuden ja toiveikkuuden osuus korostuu tässä ryhmässä. Kahden tähden kirjoissa on paljon niitä, joilta olen odottanut parempaa mitä lopulta sain. Kirja vaikuttaa lupaavalta, muttei oikein nouse lentoon. Ja silti sitä toivoo, että se nostaisi tasoaan ja hups, kirja on lähes luettu eikä sitä enää viitsi jättää kesken.

Kuuntelen äänikirjoja työmatkallani autossa, ja silloin korvasta sisään ja toisesta ulos menee moni kirja, jonka painettuna jättäisin armotta kesken. Autossa minulle riittää, että tarjolla on jotain muutakin viihdykettä kuin edessä ajavan perävalot. Mutta kun pitää myös ajaa, ei haittaa vaikkei äänikirja vaadi intensiivistä keskittymistä. Niinpä sitä tulee kuunneltua puolella korvalla kaikenlaista.

Joskus tulee olo, että on saatava jotain kirjallista pikaruokaa. Jotain, mikä on nopealukuista ja viihdyttävää. Tämmöisissä kirjoissa on erittäin hyviäkin kirjoja, mutta omalle kohdalle on sattunut niitäkin, joita tulee vaan luettua kun ei muutakaan viitsi lukea. Aikaa saa kulumaan, mutta ei tähtiä voi parhaalla tahdollakaan antaa kahta enempää.
***
En halua sensuroida yhden tai kahden tähden kirjoja blogistani pois, koska alusta asti ajatukseni on ollut pitää lukupäiväkirjaa ja jättää itselleni muistiinpanoja kirjoista, joita olen lukenut viimeiselle sivulle asti. Pitäisikö minun sitten koettaa parantaa kirjasihtiäni ja etsiä vain hyvää luettavaa? Miksi? Siksikö, että kirjabloggaajan pitäisi koettaa lukea vain omasta mielestään hyvää kirjallisuutta? Ei taida onnistua tässä blogissa. Itsetuntemusta on kertynyt jo sen verran, että tiedän edelleen sortuvani kirja-alennusmyynneissä takakansiostoksiin, joita sitten koetan pinnistellä loppuun asti. Kirjojen suhteen jaksan olla optimisti ja odotella viimeisen sivun ihmettä. Joten eiköhän näitä yhden ja kahden tähden opuksia ilmaannu jatkossakin postauksiin (bloggauspinossa semmoinen jo odotteleekin...).

Jos jotain saisin toivoa, niin puolikas tähti toisi vivahteita Goodreadsin tähtiasteikkoon. Sitä odotellessa pitää tyytyä raaempiin arvioihin. Kun en minä näistä tähtösistä halua luopuakaan. Tähtiin on hyvä tiivistää postauksen jaaritukset.
Ihana Amsterdam kesällä 2014!

16 kommenttia:

  1. Minä kirjoitan blogiini kaikista lukemistani kirjoista. Se on tietoinen päätös ja toiminut hyvin. Blogini on sekä lukupäiväkirja, vinkkauspaikka että henkilökohtainen päiväkirja, siksi koen itse tärkeäksi pitää esillä laajan spektrin.

    Tosin minäkin mietin huonoa kirjaa lukiessani, miksi ihmeessä tuhlaan siihen aikaani. Usein jätänkin sellaiset kesken, mutta toisinaan sitä haluaa lukea "vielä muutaman sivun", jotta saa selville, voisiko sieltä vielä paljastua jokin yllätys...

    Ja jos aina lukisi ja bloggaisi vain huippua, niin eikö se alkaisi jossain vaiheessa kyllästyttää? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika herkästi minäkin jätän kirjan kesken (mutta niistä en ole kokenut avautumistarvetta blogin puolella), mutta aina niitä vähän heikompia tulee loppuunkin luettua. Totta - jos lukisi aina vaan hyviä, erittäin hyviä ja kaikkein parhaita kirjoja, voisi alkaa tympiä. :) Varmaan niistä sitten joku ennen pitkää tipahtaisi kahden tähden luokkaan, kun pitäisi saada jotain tasoeroja tuotua esille. :)

      Poista
  2. Minä luen joskus (yllättävän usein itseasiassa) huonoa kirjallisuutta ihan siitä ilosta, että saan vihata kirjaa sen jälkeen. :D Kirjojen herättämissä tunteissa suurissa tunteissa on mukava piehtaroida kun sille päälle sattuu ja jokin raivostuttavan pumaskan lyttäämisessä jälkikäteen on erittäin tyydyttävää. Se tunne kun saa päästä kaiken kirjan naurettavuutta kohtaan tuntemansa vihan ulos on vailla vertaa - humorististen lyttäysbloggausten kirjoittaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Raivostuttavista kirjoista on mukavampaa kirjoittaa, kun keskiverroista blaah-pläjäyksistä.

    Sitä paitsi, huonojen kirjojen jälkeen hyvää arvostaa vielä enemmän. ;) Tosiasia kun kuitenkin on, että jokainen kirja ei voi miellyttää, niin on vain hauska rehellisesti tunnustaa ne, joita ei voi sietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huono kirja voi joskus olla niin huono, että siitä tulee hyvä. :) Mutta joskus se on vaan huono... olen koettanut välttää aivan hirmuista lyttäämistä, mutta kieltämättä joskus on vaan sanottava, että tämä nyt ei ollut minun kirjani laisinkaan. Ja totta, jos kirja ei miellytä, blogiteksti irtoaa aika helposti. Kolmen tähden kirjojen kanssa on joskus hankalampaa. :)

      Poista
  3. Marika, minulla on ollut alusta asti sama profiiliesittely, jossa lupaan lukijoilleni kirjataivan tähtiä. lukuelämyksiä en lukukidutuksia. Kieltäydyn tuhlaamasta aikaani kirjoihin, jotka eivät anna minulle mitään. Ensimmäiset sivut ratkaisevat. Minulla on myös hyvä intuitio, kun valitsen kirjaa. Joskus saan sivusta suosituksen, kuten tänä vuonna Phillipsin Suojeluksen, joka avasi minulle kokonaan uuden kirjailijan, joten luinkin häntä sitten vähän enemmän.

    Teilauksia on varmaan kivampi lukea kuin hehkutuksia, mutta siitäkin huolimatta pidän linjani. Hauskaa tässä on se, että jos hiukankin arvostelen kirjaa, joka on minusta yli 50 prosenttisesti hyvä, siitä nousee aina vähintäin pieni haloo;) Siis sanon kyllä kirjan ei minua miellyttävät asiat, mutta kirjan on oltava mun juttu tai en sitä lue. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.

    Olen elättänyt itseni mm. kirjoittamisella, joten jos teilaan, ei jää sanaa sanan päälle. Siinä on jotain vastoin luonnettani, sillä kirjailija on tehnyt kovasti töitä ja arvostan sitä. Enemmänkin kysyn minun mielestäni huonon kirjan kohdalla, että pitäisikö kustannuskynnystä nostaa. Annan yhden vinkin: Kirjan nimi on Mokka...

    On tosi kiva nytkin mennä Woolfin kanssa vuoteeseen ja samalla nauttia vaniljajäätelöä mansikoilla.

    Kirjasuositus: Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä. Lupaan, että aikasi ei mene hukkaan ja joudut tähdittämään yli kolmen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ilmeisesti huonompi intuitio tai suurempi optimismi kirjojen sisällön suhteen, sillä joskus kirja on muuttunut aivan kohtuulliseksi, kun sitä vaan lukee puuduttavien ensimmäisten sivujen jälkeen. Mutta joskus tietää parin sivun jälkeen varmuudella, ettei kirja tosiaankaan ole minua varten ja se jää kesken.

      Elämä lyhyt, hyviä kirjoja liikaa luettavaksi - miksi siis tuhlata aikaa huonoihin? Tämä on minullakin pyörinyt mielessä, ja se oli yksi syy tämän postauksen kirjoittamiseen. Kun noita alhaisempia tähtimääriä on kuitenkin jonkun verran kertynyt. Ehkä se on sitten luonteen heikkoutta, kun välillä aikaa tulee käytettyä niihin vähän heikompiinkin kirjoihin. Syitä olen koettanut valottaa tässä tekstissä. Mutta linjansa kullakin lukemisen suhteen, ja se sallittakoon :). Tosin kuten Suketukselle totesin, luulen että jos lukisin oikeasti vaan vähintään kolmen tähden kirjoja, koettaisin saada kirjoille tasoeroa antamalla jollekin kirjalle vähemmän tähtiä kuin nyt, kun luen myös niitä heikompia kirjoja. Sillä miksi käyttää viiden tähden asteikkoa, jos annan vain tähtiä 3-5 kpl? Vai ottaako käyttöön kolmen tähden asteikon, jolloin nyt kolme tähteä saava kirja saisikin yhden tähden? Ei oo helppoo. :)

      Kirjojen kustannuskynnykseen en ota kantaa, sen jätän viisaammille. Mutta onhan se totta, että moni hieno käännöskirja ansaitsisi tulla julkaistuksi meillä ja jonkun käännetyn olisi voinut jättää unholaan.

      Kirjailijoiden työpanosta en epäile, varsinkaan kun tiedän ettei minusta olisi romaanikirjailijaksi. Mutta jos jotain julkaisee, on teos sen jälkeen julkisesti arvosteltavissa - niin karua kuin se onkin. Olen mielestäni koettanut aivan asiallisesti sanoa, jos joku kirja ei miellytä. Varmaan joku nauttii lyttäyspostausten lukemisesta, mutta itse en erityisemmin nauti niiden kirjoittamisesta eikä minulla toivottavasti ole mennyt vallan överiksi mikään teksti. Vaikka se teksti heikosta kirjasta ehkä helposti tuleekin, mieluummin sitä kehuisi kirjaa. Mutta aina ei voi. Olen tässä blogissa halunnut antaa sillä lailla kaunistelemattoman kuvan lukuharrastuksestani, etten piilottele niitä heikkoja kirjoja. Kertokoot ne sitten vaikka huonosta kirjamausta tai mistä hyvänsä. :)

      Oman linjan mukaisesti pitääkin blogata, ja sinulla Leena on hieno blogi. Lue vaan niitä hyviä ja vielä parempia kirjoja! Sinun blogistasi varmaan tiedetään odottaa hyviä kirjoja, joten jos sanot jotain arvosteluksi koettua, se pistää silmään. Mikä on kyllä outoa, sillä aika harvoin ainakin omalla kohdalla joku kirja on aivan täydellinen, ilman mitään pikkujuttua josta huomauttaa.

      Kiitokset kirjavinkistä, niitä ei ole koskaan liikaa! Woolf - perfect!

      Poista
    2. Minä olenkin pessimisti;)

      Ehkä sinulla on kuitenkin aikaa minua enemmän eli olet nuori ja katsot, että vuosia on niin paljon edessä, että ehdit lukea kaikki maailman parhaat kirjat. Miksi minulla on koko ajan sellainen olo, että aika loppuu kesken...

      Kun kirjoitat tuosta tähdityskuviosta eli miten paljon sitten pitäisi antaa, jos muuttaisit systeemiä ja eikö mikään kirja enää olisi vaikka yhden pisteen kirja, tuot samalla esille syyn, miksi minä en pisteytä kirjoja eli pidin sitä liian haastavana.

      Mitä tulee tuohon kustannuskynnykseen, kirjoitit juuri sen asian, mitä minä tarkoitin!

      Minäkään en mielestäni petä lukijoitani, sillä kerron kyllä mikä kirjassa on mielestäni hyvää ja mikä ei. Viimeksi otti sielusta, kun luin Hylätyn puutarhan ja ei vian minusta ollut sama kuin Paluu Rivertoniin ja kerroin sen syyn eli liina tiuhat aikahyppelyt rasittivat minua noin puoleen väliin ja tavallaan kuin samalla ohnesivat mahtavia henkiöhahmoja, jota Morton oli keksinyt. Olin ihan pihalla, kuka, mitä, missä, kunnes puoleen välin 'opin'.

      Se on tosi, että jos hiukankin arvosteln, se kuin paisuu tai paisutetaan, vaikka kuinka vakuutan, että en olisi kirjaa lukenut ellen olisi sen parissa viihtynyt.

      Ole hyvä♥ Ja täydellisyys on välillä niin kaivattua...

      Poista
    3. Lukupäivien määrä on korkeamman tahon hallussa... olipa niitä jäljellä paljon tai vähän, täydellisiä lukuelämyksiä ei voi tulla liikaa. :)

      Poista
  4. Kun luen muiden bloggauksiah huomaan, että toiset tykkää, toiset ei. Jo blogistanian vuosittaisissa parhaimpien kirjojen haussa näkee, että ehdotuksia on kymmeniä.
    En itse anna mielelläni yhtä tähteä, vaan ennemmin lopetan kirjan lukemisen kesken. Tälle vuodelle olen antanut yhdelle kirjalle yhden tähden ja yhdelle kirjalle kaksi tähteä. Toivoin kovasti kummankin kirjan kohdalla tarinan paranevan, mutta niin ei käynyt. Molemmat kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut aiemmin.
    Varaan kirjoja yleensä netin kautta, joten silloin tulee varattua myös kirjoja, joista en pidä. Kirjaston kuvaukset ovat yleensä liian yleisluontoisia. Yleensä, jos menen kirjastoon ja tutustun johonkin kirjaan hiukan lukemalla sitä, tiedän, että tämän haluan lukea tai tätä en halua lukea.
    Itse tykkään osallistua lukuhaasteisiin ja olen lukenut monta hyvää kirjaa niiden perusteella.
    Mutta kesäisin ja lomatunnelmissa voin lukea ihan mitä vain harlekiinipokkaria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin jää moni kirja kesken, kun into lukemiseen lopahtaa. Lainaan paljon takakannen tekstien perusteella, kun en viitsi alkaa selaamaan tai lukemaan kirjaa jo siellä kirjastolla. Ja joskus käy tosiaan niinkin, että joku luottokirjailijan kirja on pettymys. Ne nyt varsinkin jäävät harmittamaan, kun sitä toivoisi, että se oma suosikki kirjoittaisi vaan hyviä kirjoja. :)

      Kesä taitaa minullakin madaltaa rimaa, kaikenlaista tulee luettua ja luulen, että arviotkin ovat kesällä lempeämpiä. :)

      Poista
  5. Hyvä postaus! Painiskelen usein itsekin tämän ongelman äärellä; miksi ylipäätään lukea yhden tai kahden tähden kirjoja? Listaamistasi asioista tunnistan omalta osaltani juuri tuon uteliaisuuden ja toiveikkuuden. Entä jos lopussa onkin ihan huippu käänne? Mitä näille hahmoille tapahtuu? Ei saa koskaan tietää jollei lue loppuun ;)
    Olen myös samaa mieltä Leenan kanssa siinä, että elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille. Kun hyviäkin on jo lähes rajaton määrä. Mutta saako hyvästä niin suurta lukuelämystä, jos aina käteen osuu sellainen?

    Minun blogini on myös lukupäiväkirja ja sinne kuuluvat niin hitit, hudit ja keskitason kirjatkin. Joskus koen kyllä ongelmaa pukea ärsytystäni sanoiksi, huono mikä huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lukisin vaan niitä vuorenvarmasti hyviä kirjoja, luulen että niihinkin voisi turtua. Välillä kun kahlaa loppuun jonkun keskitasoisen tai heikomman, niin onhan se hienoa huomata taas olevansa huippukirjan äärellä. Joten vaikka aikaa tuhlaantuu, lukuelämykset ehkä syvenee. :) Niin, huono mikä huono - sen kun sitten jotenkin kauniisti saisi sanottua. :)

      Poista
  6. Olin pitkään sitä mieltä, että huonojakin kirjoja pitää lukea, koska hyvien kirjojen hyvyys ikään kuin paljastuu vasta heikkoja teoksia vasten. Sitten luin pari amerikkalaista spefi-helmeä, jotka himmensivät auringon taivaalta. Se oli ensimmäinen vakava kirjakrapula tai -masennus. Sen jälkeen päätin ottaa uuden suunnan elämässäni.

    Lukuvalintojen osittainen ulkoistaminen klassikkolistaukselle (1001 kirjaa) on tarjonnut uusia, vieraita tekijöitä ja enimmäkseen hyviä tai erinomaisia kirjoja. Se tuntuu oikealta haasteelta (=noin kahden vuosikymmenen sitoutuminen yhdellä päätöksellä), enkä usko pystyväni valitsemaan oleellisesti parempaa 1001 kirjan listaa. Ihminen sodassa -haasteesta pyrin tekemään henkilökohtaista haastetta: paikata sotahistorian tuntemusta ja keskittyä yhteen aiheeseen vuodeksi. Olen sortunut lukemaan muutakin, mutta haaste on tuonut käsiini pääosin erinomaisia kirjoja.

    Tuoreita teoksia luen melko vähän -- poikkeuksena tietokirjat ja guilty-pleasure -nälkään hotkittu Nesbø tai Lee Child.

    Kirjoitan lukupäiväkirjaa kaikista lukemistani teoksista ja luen kirjat loppuun (lopulta). Lukupäiväkirjasta on tullut systeemi, joka hallitsee lukemista: bloggaaminen on muuttanut lukemistani, lukeminen bloggaamistani. Mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä jonkun todella erinomaisen kirjan jälkeen tulee tunne, että miksen aina lue tämän tasoisia kirjoja. En ole silti vielä niitä heikompia kirjojakaan hylännyt (kuten blogihistoriani osoittaa..), mutta ehkä en ole lukenut niitä vielä tarpeeksi. Semmoista lopullista 'vain hyviä kirjoja minulle, kiitos' tunnetta kun ei ole tullut. Tosin tämän postauksen kommentteihin vastatessani olen alkanut miettiä, pitäisikö minun kokeilla kuukauden parin verran vain 3-5 tähden kirjojen lukemista ja jättää loput kylmästi kesken. Kesken jääneiden tutkailu voisi olla silloin mielenkiintoista. Ja mitäs sitten, jos kahden tähden kirja ei enää kelpaakaan kun on jokusen viikon nautiskellut vain gourmet-aterioita?

      Listat ja haasteet ovat olleet minullekin oiva hyvien kirjojen lähde. Tosin mitään listaa en aio lukea orjallisesti alusta loppuun, sillä aina sinne joku omaan makuun sopimaton kirja mahtuu sekaan ts. kirja, jota en saa luetuksi en sitten millään. Mutta 1001 kirjaa yms. listat ovat hyviä vinkkilistoja. Yhteen haasteeseen uppoutuminen lienee antoisaa, jos haasteen aihe kiinnostaa erityisen paljon. Minulla viime talven ykköshaasteita oli Tarukirjan Hola Espanol -haaste, mutta kirjamääräni oli vaatimaton verrattuna sotaiseen saaliiseesi. :)

      Bloggaamisen ja lukemisen suhde on tosiaan kiintoisa. En olisi noin vuosi sitten uskonut, miten kirjoista kirjoittelu voikin muuttaa lukemista antoisampaan suuntaan.

      Poista
  7. Kirjan kesken jättäminen on vaikeaa. Joskus hyvänkin kirjan aloitus tökkii, on ehkä itse väärässä mielentilassa tai ajankohta on huono ja kirjaa tulee luettua liian lyhyissä pätkissä eikä siinä pääse vauhtiin. Silloin sitkeys voi kannattaa ja hankalan alun jälkeen lukeminen alkaakin sujua ja tarina miellyttää.

    Olen kyllä antanut itselleni luvan keskeyttää kirja, kunhan olen lukenut sivulle 50 saakka. Silloinkin saatan selailla kirjan läpi, lueskella harppoen ja loppuratkaisun kokonaan.

    Ehkä keskeyttäminen on vaikeaa siksi, että osaksi pelkääkin kirjan muuttuvan hyväksi heti seuraavalla sivulla ja mahtava lukukokemus meneekin sivu suun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole tiettyä sivumäärää, jonka jälkeen 'saan' keskeyttää kirjan. Olen joskus keskeyttänyt lukemisen sivulla 3, joskus sivulla 160 (kokonaissivumäärä taisi olla yli 400, mutta into loppui kesken matkan). Huono hetki, kirjan tyyli ei miellytä - keskeytyksen syitä on monia, ja usein käy niinkin, että aloitan kirjan joskus myöhemmin uudestaan ja luen sen hyvillä mielin loppuun.

      Sinänsä kirjan kesken jättäminen ei ole minulle erityisen hankalaa. Niitä jää kesken yllättävän paljon, mutta en ole täällä blogissa niistä sen kummemmin avautunut. Tämä 1-2 tähden osasto on kuitenkin sellainen, että nämä sentään pystyin lukemaan loppuun, vaikka hampaat irvessä. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...