Naguib Mahfouz: Palatsikatu / Kävele naiselle ammatti

Egyptiläiselle Naguib Mahfouzille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1988. Egyptiläinen kirjallisuus on minulle kohtalaisen tuntematonta aluetta, joten Mahfouzin Kairo-trilogia, nobelistin pääteos, tuntui erityisen kiinnostavalta. Myönnän, että kulttuurikurkistelu oli voimakkain lukumotiivini tämän kirjan kohdalla. Trilogian aloittava Palatsikatu (Tammi, 1992) kuvaa takakannessa kirjasarjan olevan "elämää ja tunteita kuohuva panoraama kolmen sukupolven vaiheista Egyptin historian murrosaikana". Tämä kuulosti sen verran helposti lähestyttävältä tavalta vieraaseen kulttuuriin, että uskaltauduin paksun kirjan kimppuun. Ja takakansi ei tällä kertaa johtanut lukijaa harhaan - elämää ja tunteita todella kuohui Palatsikadulla, ja sitä vierasta kulttuuriakin sain roiman annoksen. Jos kaipaat kirjallista matkaa Egyptiin, niin Palatsikatu on oivallinen matkalippu.

Palatsikadun päähenkilöinä ovat kauppias Sayyid Ahmad ja hänen perheensä. Kirjassa seurataan perheen elämää ensimmäisen maailmansodan loppuaikoina. Sota ei tosin nouse pinnalle kirjassa juuri muutoin kuin tapahtumien ajoittajana ja joidenkin loppupuolen juonenkäänteiden taustatekijänä. Kirjan tapahtumat liittyvät paljolti perheen lasten vaiheisiin: tytöt saadaan kirjan aikana naimisiin, pojat seikkailevat naisten parissa ja kokevat poliittisen aatteen nousun hurmaa. Tapahtumien keskiössä on kauppias Sayyid. Hänen persoonansa hallitsee Palatsikadun tapahtumia samalla tavoin kuin hän kirjassa hallitsee omaa perhettään. Palatsikatu on melkoista patriarkaatin juhlaa, sillä Sayyidin perheessä noudatetaan jopa hänen egyptiläisten ystäviensä mielestä äärimmäisen vanhoillisia tapoja: naiset eivät saa liikkua ulkona kodin ulkopuolella laisinkaan (kunnian varjelun vuoksi), he eivät käy koulua ja saavat hajanaiset tietonsa maailman tapahtumista perheen miesten välityksellä.

Länsimaisen naislukijan näkökulmasta tämä tietenkin tuntui täysin vieraalta elämäntyyliltä, eikä samaistumispintaa kirjan esittämään elämään löytynyt. Luin kirjaa hieman kulmiani kohotellen: eiköhän kirjan kuvaamalla elämäntavalla ole pohjansa todellisuudessa, tämmöistä on ollut ja saattaapa olla vieläkin jossain päin maailmaa. Oma elämäni alkoi kirjaa lukiessa tuntua vapaalta liihottelulta. Hoplaa, lähdenpä tästä käymään kirjastossa. Nopeat heipat aviomiehelle ja menoksi! 

Palatsikadussa ei silti ryvetä kurjuudessa tai ankeudessa (onneksi, semmoiset kirjat tuppaavat jäämään minulla kesken), vaan kirja on sävyltään jopa valoisa. Kun pelottava perheenpää ei ole paikalla, Sayyidin perheen naiset ja lapset elävät aivan toisenlaista elämää, jossa on iloa, leikinlaskua, rakkautta ja välittämistä. Ja myös Sayyidin persoona on aivan toisenlainen kodin ulkopuolella. Sayyidin hahmo on erittäin kiehtova, ja hänen vaikuttumiaan ja käytöstään ruoditaan kirjassa hyvinkin paljon. Palatsikadun esittelemä naiskuva ei onneksi jää pelkästään Sayyidin perheeseen, vaan kirjasta löytyy myös vapaampaa elämää viettäviä naisia. Mitään suurta feminismin aatetta kirjassa ei silti ollut, sillä naiset tuntuivat hyväksyvän elämänsä sellaisena kuin se sattui olemaan eivät pyrkineet kapinoimaan miesten valtaa vastaan.

Kielen ja kerronnan tasolla Palatsikatu oli helppoa, nopeaakin luettavaa. Henkilögalleria oli kiinnostava ja kirjan ehdoton vahvuus minun silmissäni. Kirjan juoni sai minut sillä tavoin koukkuunsa, että halusin todella tietää, miten Sayyidin perheen jäsenille käy ja tapahtuuko perheenpään asenteissa minkäänlaista muutosta. Taidanpa lukea trilogian seuraavatkin osat (Intohimon palatsi ja Sokerikuja).

Osallistun tällä bloggauksella Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuman tukemiseen. Tapahtuman järjestää Naisten Pankki, ja sen avulla kerätään lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Kävele Naiselle Ammatti -tempaus järjestetään sunnuntaina 14.9.2014 jo viidettä kertaa, ja tänä vuonna mukana on 25 paikkakuntaa. Tässä Oulun aikataulu: klo 12.00 Ravintola Rauhalan piha, Mannenkatu 1, Myllytulli. Tarkemmat tiedot tapahtumasta ja eri paikkakuntien aikatauluista löytyvät yllä olevasta linkistä.

Naguib Mahfouzin Palatsikatua lukiessani naisen asema nousi niin vahvasti etusijalle omassa lukukokemuksessani, että mielestäni kirja sopii hyvin nostamaan esille Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaa. Suomalaiselle naiselle itsestään selvät asiat eivät ole arkitodellisuutta kaikille maailman naisille, ja Palatsikadun naisille kävelytapahtumaan osallistuminen tai oma ammatti olisi tuntunut utopistiselta ajatukselta. Sunnuntaina 14.9.2014 on tilaisuus liikkua hyvän asian puolesta.

Haastekatsaus: Kirja jatkaa taivaltani Opuscolo-blogin Keltainen kesä -haasteessa. Toivoakseni kesää on jäljellä vielä yhden keltaisen verran, sillä olen säästellyt Toni Morrisonin Rakkautta Keltaisen kesäni päättäjäiskirjaksi. Palatsikatu tuo minulle haastepisteen myös Jokken kirjanurkan 14 Nobelistia -lukuhaasteeseen. Nobel-haasteen osalta kevät oli minulle vaisuhkoa aikaa (ts. lukuelämykset eivät aina olleet kovin kaksisia), mutta syksyllä pitäisi olla luvassa parempaa. Tarkoitukseni on jatkaa lupaavasti alkaneen Kairo-trilogian parissa ja Lessingin Väkivallan lapset -sarjaankin olen jäänyt koukkuun (ensi viikolla on luvassa bloggaus sarjan kakkososasta). Kotihyllyssä odottelee myös yksi Pamuk, ja näiden kaikkien suhteen odotukseni ovat korkealla. Tässähän on aivan Nobel-huumaa ilmassa!

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjamielellä. Myös J. A. Niemisen tietoa, arvauksia, mielipiteitä -blogissa on juttua Kairo-trilogiasta ja Mahfouzin taustoista.

Kirjan tietoja:
Naguib Mahfouz: Bayn al-Qasrayn (1956)
Suomennos Pekka Suni
Tammi, 1992
575 sivua