Haastevastaus: Muumikirjat ja minä

Kirjan pauloissa -blogin Paula muisti minua mukavalla Muumikirjat ja minä -haasteella. Haaste on lähtenyt liikkeelle Valkoisen kirahvin Opuscolo-blogista, ja tokihan näin herttainen haaste houkutteli heti näppiksen ääreen.

Haasteen säännöt ovat (lainattu Opuscolo-blogista):
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Heitän haastepallon alla mainituille blogeille. Minulla ei ole tietoa ko. bloggaajien Muumi-innostuksen asteesta, joten varustan haasteen sivuhuomautuksella, ettei vastaamisesta saa ottaa stressiä, ja haasteen eteenpäin jakaminenkin on oman harkinnan varassa:

Lukisinkohan / Fable
There's no such thing as too many books / Minna
Kirjakaapin kummitus / Jonna

Muumikirjat ja minä

Minulla ei ole erityisiä lapsuusmuistoja Muumeista. Muistan lapsuudesta vaikkapa Runotytöt, Viisikot ja jopa Tarzanin, mutta Muumit ilmeisesti eivät kolahtaneet kovinkaan voimakkaasti, koska lapsuuden Muumi-elämykseni ovat hämärän peitossa. Jonkinlaiselle Muumi-tietoudelle olen toki altistunut, sillä en muista koskaan kokeneeni 'Muumi - mikäs outo valkoinen otus tää on?' -vaihetta.

Nykyään muutama Muumi-kirja löytyy kotikirjahyllystäni:


Muumi-pokkareista ensimmäinen (en muista enää, mikä se noista oli) sattui silmään jokunen vuosi sitten lentokentän kirjamyymälässä. Silloin minulle tuli tunne, että kokeillaanpa, miltä tuntuu lukea Muumeja p-i-i-i-tkästä aikaa. Tulos näkyy tuossa kuvassa - tykkäsin! Muumi-kirjoja on tullut sen jälkeen ostettua kotiin aina silloin tällöin, vaikka aivan intohimoinen Muumi-fani en olekaan. Sarjakuva-Muumit viehättävät minua erityisesti, ja suunitelmissani onkin hankkia niitä lisää kotihyllyyn. Sarjakuvissa minua kiehtoo kuvien runsaus, ja tarinatkin ovat muistini mukaan hieman erilaisia kuin kirjoissa. Muumit ovat näin aikuisiälle minulle hyvin visuaalinen lukukokemus, sillä pidän Janssonin piirroksista, joissa vipeltää vaikka minkälaista outoa mönkijää. Kuvat toimivat mainiosti mustavalkoisina versioina, en ole laisinkaan kaivannut niihin värejä.

Pokkari-Muumien edellisestä lukukerrasta on aikaa, mutta viime viikolla lukemani Pyrstötähti-kirja herätteli innostustani niitäkin kohtaan. Ehkä luen ne kaikki uudemman kerran Janssonin kirjakiusaukseen, vaikka alunperin ajattelin tyytyväni vain muutaman kirjan 'saaliiseen'. Suosikkini Muumi-pokkareistani ennen uuden lukukierroksen aloittamista on Taikatalvi. Se on kaunis, ihmeellinen kirja.

Tykkään hankkia kirjoja käytettyinä, mutta kaikki Muumini olen ostanut uusina kirjoina - varma merkki siitä, että ne ovat jotain erityistä minulle. Olen valmis maksamaan haluamastani Muumista sen kalliimman kirjakauppahinnan, joka saisi minut jättämään jonkun muun kirjan kaupan hyllylle. Tosin pihi minäni iloitsee siitä, että noita pokkariversioitakin on tarjolla. Muumi-kirjat ovat nykyään tärkeä osa kirjahyllyäni - näistä kirjoista en aio ensimmäisenä luopua, jos minun pitää jostain syystä alkaa karsimaan kotikirjaston kirjoja!

"Laula inhottavasta talvesta, jossa on vain mustaa jäätä ja epäystävällisiä lumihevosia ja olioita, jotka eivät koskaan tule näkyviin, vaan piiloutuvat ja ovat kummallisia." (Taikatalvi, s. 35)

Kiitokset Paulalle Muumi-haasteesta!

Kommentit

  1. Mainiota lukea näitä haastevastauksia! Sinullakin Muumit ovat löytyneet vasta aikuisena. Jännittävää on huomata, että aika monen laita on näin.

    VastaaPoista
  2. Koetin tosissani pinnistää lapsuusaikojen Muumi-muistoja, mutta mitään ei tullut mieleen. Joten tunnustaudun aikuis-muumeilijaksi. :) Ja kaikenikäisillehän ne sopivatkin, monet jutut varmasti aukeavat paremmin aikuisena.

    VastaaPoista
  3. Tove Janssonin kuvitukset ovat todella mielikuvitusrikkaita. Hän oli myös ahkera taidemaalari ja nyt olisi aikomus käydä Ateneumissa katsomassa hänen taidenäyttelynsä.
    Taikatalvi on todella ihana kirja, mutta Kuka lohduttaisi Nyytiä on vienyt minun sydämeni.

    VastaaPoista
  4. Ateneumin näyttely houkuttelee minuakin. Onneksi se on syksyyn asti, vielä on reilusti aikaa piipahtaa siellä.

    VastaaPoista
  5. Ihana haaste! Aika tyypillistä tuo, että (alkuperäisiin) muumikirjoihin tutustutaan vasta varttuneempana. Omasta lapsuudestani muistan Muumilaakson tarinoita -amimaatiosarjan ja äidin lapsuuden peruja olevan Näkymätön lapsi -niteen, jota joskus luettiin ääneen ja ihmettelin, kun tyyli ja tunnelma on niin erilainen kuin tv-saejassa :). Meidän lapsille on luettu muutama muumiromaani ääneen, mutta ei kaikkia – iltasatuna on tällä hetkellä kolmas Harry Potter -kirja, jospa sen jälkeen lukisi välillä vaikka muumeja :)

    VastaaPoista
  6. Oikein ihana haaste, ja nostattaa Muumi-intoa. :) Kävin pläräämässä nettikaupan Muumi-tarjontaa, ja kas, reikäkirja eli Kuinkas sitten kävikään nostatti jonkinlaisen muistuman, että tämä on luettu lapsena. Tarinasta en tosin muista mitään, mutta ne reiät! Teidän lapsia onnistaa, kun on Potter iltasatuna. Muumit voi olla vähän kesyjä Potter-seikkailujen jälkeen. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitokset haasteesta, vastaan tähän ehdottomasti. Aivan mielettömän hieno muumikirjakokoelma sulla! =)

    VastaaPoista
  8. Mukavaa, jos ehdit vastaamaan. :) Onhan noita kertynyt, ja eilen kuvaa ottaessa teki mieli alkaa lukemaan kaikki uudestaan aivan heti. :)

    VastaaPoista
  9. Kuulosti tutulta muumihistorialta! Kehittelen tässä omaa muisteloani tähän haasteeseen. Sarjakuvat minäkin haluaisin kerätä.

    VastaaPoista
  10. Olenkin jo hieman odotellut muumimuisteluitasi, mitähän sieltä paljastuu. :) Minun oli pakko laittaa pari sarjisalbumia tilaukseen tämän kirjoittelun jälkeen. Jäin postauksen jälkeen selailemaan niitä jo minulla olevia albumeja, ja onhan ne mahtavia - pakko ne on lukea tähän haasteeseen vielä uudestaan. :)

    VastaaPoista
  11. Mukava lukea muumimuistojasi! Minullakin kävi muistelun kanssa niin, että tekisi mieli lukea vaikka mitä Muumeista. Juuri nyt ovat vuorossa kuitenkin Tove Janssonin omat lapsuusmuistot kirjassa Kuvanveistäjän tytär. Sieltä löytyy samaa viisautta ja juomioita kuin Muumeistakin. Bloggaus tulossa ajallaan.

    VastaaPoista
  12. Kuvanveistäjän tytär odottelee minullakin hyllyssä lukemistaan. Jos ei olisi tämä teemakuukausi, olisin varmaan jo aloitellutkin sitä. :) Hyvä tietää, että mukava lukukokemus on tiedossa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.