26. helmikuuta 2014

Gabriel García Márquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista

Gabriel García Márquezin Rakkaudesta ja muista riivaajista (WSOY, 1995) -kirjassa harrastetaan eksorsismia eli karkotetaan paholaista pikkutytöstä. Rankan kuuloinen aihe on kiedottu oudon unenomaiseen kertomukseen, jossa vilisee vähintäänkin omalaatuisia henkilöhahmoja. Lopputulos ei ole niin vaikuttava kuin García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, mutta pidin kirjasta silti kolmen Goodreads-tähden arvoisesti. Sujuvasti kirjoitettu erikoinen tarina oli viihdyttävää luettavaa.

"Tyttö, ylimyksen ja plebeijin tytär, vietti löytölapsen lapsuuden. Äiti vihasi häntä siitä lähtien kun ainoan kerran antoi hänelle rintaa, ja kieltäytyi pitämästä häntä lähellään pelosta että tappaisi hänet. Dominga de Adviento hoiti imetyksen, kastoi lapsen Kristukselle ja pyhitti Olokunille, sukupuoleltaan määrittämättömälle yoruba-jumalalle, jonka kasvot otaksutaan niin kammottaviksi että ne voi nähdä vain unessa ja silloinkin naamion peittäminä. Orjapihaan siirryttyään Sierva María oppi tanssimaan ennen kuin puhumaan, oppi yhtä aikaa kolmea afrikkalaista kieltä, juomaan kukonverta tyhjään vatsaan ja liukumaan kristittyjen ohitse näkymättä ja kuulumatta." (s. 60)

Tämmöisistä lähtökohdista alkaa elämäänsä elämään eksorsismin kohteeksi joutuva tyttö nimeltä Sierva María. Tarina sijoittuu 1700-luvulle (takakannen mukaan, en muista kerrottiinko itse kirjassa tarkkaa vuosilukua), inkvisition aikakaudelle. Sierva María joutuu lapsena raivotautisen koiran puremaksi, ja vaikka mitään taudin oireita ei ilmene, saadaan lapsen isä vakuuttumaan siitä, että tytöstä pitää karkottaa häneen pesiytyneitä riivaajia. Sierva María viedään luostariin, ja isä Cayetano Delaura saa tehtäväkseen henkien poismanaamisen. Delauran ja tyttösen suhde saa melko erikoisen käänteen, mikä toki sopi tarinan muutoinkin kummalliseen luonteeseen.

Kirjassa ei missään vaiheessa päästä Sierva Marían pään sisälle, vaan hänen kohtalostaan kerrotaan koko ajan muiden silmin, aikuis-ja miesnäkökulmasta käsin. Sierva Marían käytös oli paikoin sen laatuista, että mieluusti olisin katsellut tapahtumia hänenkin silmillään. Vaikka tapahtumat sijoittuvat inkvisition aikaan, mitään suuria raakuuksien kuvauksia kirjassa ei ole. Sen sijaan tapahtumat painottuvat enemmänkin outouden puolelle. Rakkauden kuvauksesta kiinnostuneille García Márquezin kirja tarjoaa hieman eksoottisempaa lukemista.
Haastepisteitä ropisee tällä kertaa kolmeen haasteeseen. MM2014-futismaista Kolumbia saa merkinnän. Kirja kelpaa totta kai myös ¡Hola! español -haasteeseen, ja lisäksi saan kolmannen haastepojon 14 Nobelistia -haasteeseen. Nobel-piste melkein livahti minulta sivu suun, sillä huomasin vasta monta päivää kirjan luettuani, että Márquez on Nobel-palkittujen listalla. Selvä merkki siitä, että olisi vähitellen aika alkaa tutkia palkittujen listaa edes hieman eikä edetä heppoisella mutu-tuntumalla. Ennen Nobel-haasteen loppumista pitänee varmuuden vuoksi suorittaa tarkistuslaskenta, jos vaikka jotenkin onnistun tietämättäni lukemaan nobelisteja.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjailijalle omistettu sivusto.
Kirjan tietoja:
Gabriel García Márquez: Del amor y otros demonios (1994)
Suomennos Pentti Saaritsa
WSOY, 1995
203 sivua

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut aika monta García Márquezin kirjaa, mutta en juuri tätä. Hänen kirjoistaan Sadan vuoden yksinäisyys on ylitse muiden.

    VastaaPoista
  2. Sadan vuoden yksinäisyys on niin hieno, että vaikea sitä on ylittää. Siitä on kauan, kun se luin, mutta tätä lukiessa tuli mieli palata tuon mestariteoksenkin äärelle.

    VastaaPoista
  3. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta!

    VastaaPoista
  4. Olihan tämä mielenkiintoinen ja hieman erilainenkin kirja, siis ei mitään tusinatavaraa. Kirjassa oli jännä, vähän outo tunnelma, vaikka periaatteessa mitään yliluonnollista ei tapahtunutkaan.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...