Lyhytarvioita: Morrisonin esseitä ja Pullmanin fantasiaa

Vuodenvaihteen lukuhaastekoonnit on vihdoin taputeltu, ja blogi palailee arkeen eli kirjajuttuihin. Bloggausjonoon on kertynyt sen verran tavaraa, että niputan pari arvioita samaan postaukseen. Sekalainen sillisalaatti sisältää tällä kertaa Toni Morrisonin hienon esseekirjan Toiseuden synty (Tammi, 2020) ja Philip Pullmanin fantasiakirjan Vedenpaisumus - Lyran kirjat I (Otava, 2018).

Toni Morrison: Toiseuden synty - Rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta (Tammi 2020, Keltainen kirjasto nro 513; suomennos Koko Hubara ja Astrid Swan)

Morrisonin esseekirja on koottu hänen Harvardin yliopistossa vuonna 2016 pitämiensä Norton-luentojen pohjalta. Kirjan alaotsikko kertoo oleellisen: keskiössä ovat rodun käsite, rasismi ja sen ilmiöt ja historia, sekä myös Morrisonin oma kirjallinen tuotanto.

Toiseuden synty on lyhyt kirja, vain pienoisromaanin mittainen. Sen aihe on kuitenkin niin väkevä ja Morrisonin tyyli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään niin taitavaa, että lukukokemuksesta muodostui todella intensiivinen ja vaikuttava. Morrisonin fiktiivisissä romaaneissa olen usein joutunut keskittymään tekstiin tarkasti sen rakenteen monimutkaisuuden vuoksi, mutta Toiseuden synnyssä keskittyminen johtui sisällöstä. Erityisen hienoiksi koin ne esseet, jotka avasivat Yhdysvaltojen mustien raakaa historiaa konkreettisten esimerkkien kautta. Niissä ei kaunistella tilannetta vaan räväytetään lukijan silmille yksittäisten ihmisten kokemuksia, ja samalla sijoitetaan tapahtumia osaksi laajempaa kontekstia.

Kovin syvälle näin lyhyessä kirjassa ei tietenkään ehditä mennä, mutta Morrison onnistuu joka tapauksessa valottamaan käsittelemiensä aiheiden, teemojen ja käsitteiden monimutkaisuutta. Erinomainen lisä kirjaan ovat nobelistin kommentit hänen omasta tuotannostaan. Jos hänen mainitsemansa romaanit ovat tuttuja, syventävät Morrisonin huomiot taatusti lukukokemusta.

"En myöskään pyydä ketään valitsemalleni polulle. Mutta olen päättänyt, että määränpääni on katkaista rasismin terä, viedä pohja tavanomaiselta ja helpolta ihonvärin pakkomielteeseen turvautumiselta ja tuhota se, tuo tapa joka tuo mieleen orjuuden itsensä."

Goodreadsiin Toiseuden synty saa minulta täydet viisi tähteä. Suosittelen kirjaa lämpimästi aivan kaikille.

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu myös blogissa Mitä luimme kerran


Philip Pullman: Vedenpaisumus - Lyran kirjat ı (Otava 2018; suomennos Helene Bützow)

Vedenpaisumus aloittaa Lyran kirjat -sarjan, jossa liikutaan Pullmanin Universumien tomu -trilogiaa edeltävässä ajassa. Vedenpaisumuksessa Lyra on aivan pieni vauva, joten ajallisesti kirja nivoutuu hyvin yhteen upean Tomu-trilogian kanssa. 

Luin Tomu-kirjat muutama vuosi sitten ( ensimmäisen kerran), ja ihastuin sarjaan siinä määrin, että se piti hankkia omaan hyllyyn uusintalukua odottamaan. Olin kuitenkin ennakolta varautunut siihen, ettei Lyran kirjat voi yltää samalle tasolle, eikä se sitä tehnytkään. Siinä mielessä Vedenpaisumus ei siis ollut pettymys, mutta sen epämääräinen ja jahkaileva juonenkehittely oli.

Lyra itse on tosiaan tässä kirja vielä vauvaiässä, joten päähenkilöksi on nostettu 11-vuotias Malcolm. Hänen vanhempansa pitävät majataloa, jonka lähellä on vanha nunnaluostari.  Jostain syystä Lyra tuodaan salavihkaa nunnien luo hoitoon, ja reipasotteinen ja tiedonhaluinen Malcolm sotkeutuu hänen suojelemiseensa. Kuviossa pyörii joukko hämäräperäisiä tyyppejä outoine daimoneineen sekä Tomu-sarjasta tuttuja henkilöitä, kuten lordi Asriel. 

Vaikka kirjan loppupuolella vedenpaisumus toi tapahtumiin säpinää, kirja oli kokonaisuutena mielestäni kovin keskinkertainen. Miljöön kuvaus oli silti onnistunutta, ja erityisesti Malcolmin vanhempien majatalo ja ylipäänsä hänen kotiseutunsa vaikuttivat kiehtovilta. Vedenapaisumuksen tapahtumiin liittyi usein mukava salaperäisyyden vire, mutta yleinen hidastempoisuus hieman latisti tunnelmaa, ja kirja saakin minulta vain kolme tähteä Goodreadiin.

Aionko jatkaa Lyran kirjat -sarjan parissa? Todennäköisesti kyllä, silkasta uteliaisuudesta. 😊 Kiinnostaa nimittäin tietää, miten tapahtumat etenevät siihen pisteeseen, mistä Universumien tomu aikanaan lähtee liikkeelle. Nyt saatiin jo aika kivasti tietoa esimerkiksi jännittävistä aletiometreistä.

Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie, Taikakirjaimet ja Kirjahilla

Universumien Tomu -trilogia blogissani:
Kultainen kompassi (kirja + leffa -juttu)
Salaperäinen veitsi 

 

Kommentit

  1. Tämä on vastaus Taikakirjaimet-blogin Raijan kommenttiin, jonka onnistuin deletoimaan! Pahoittelut! Sinulta oli yksi kommentti näkyvillä ja sen lisäksi yksi, jonka Blogger ilmoitti sinun poistaneen. No, se sinun poistamasi kommentti näky minulle ja kun laitoin sen roskakoriin, myös se läpi tullut kommentti hävisi... arghh! Mutta tässä siis vastaus: otan ehdottomasti jatko-osan lukulistalle pikapuoliin, kun se on ollut niin hyvä lukukokemus sinulle. Kiva tietää, että jatkossa on parempaa luvassa. :)

    VastaaPoista
  2. Tuo Morrisonin kirja kiinnostaisi kovasti, vaan eipä saa meidän kirjastosta. Muuta Morrisonia kyllä saisi, mutta olisin halunnut nämä esseet mielelläni nyt lukea. Olen pari Morrisonin romaania lukenut ja minut ne jättivät vähän kylmäksi. Suositeltiin kokeilemaan Morrisonin vanhempaa tuotantoa (olen siis lukenut uudemmasta päästä) ja voisi kyllä jonkun vanhemman teoksen jossain vaiheessa laitella varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei tätä ole teillä kirjastossa. Nyt hoksasin, että Morrisonin viittaukset omiin kirjoihin koskivat lähinnä hänen vanhempaa tuotantoaan... En minäkään kovin montaa Morrisonin kirjaa ole lukenut. Jazz odottelee omassa hyllyssä, se kiinnostaa ehkä eniten just nyt.

      Poista
  3. Morrisonia pitää lukea lisää. Tänä aamuna luin, kuinka Vogue -lehden kansikuvassa oli käsitelty Kamala Harrisin kuvaa, vaalennettu! Muistin leikanneeni päiväkirjaani tuosta esseekokoelmasta jutun, mutta se olikin Morrisonin muistokirjoituksesta ja lainaus hänen Nobel-puheestaan, kielestä vallankäytön välineenä. Niin viisas nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vogue-case oli hurja, tosi tökeröä toimintaa. Viisas nainen tosiaan... sääli, ettei hänen ajatuksiaan enää kuulla muualla kuin kirjojen sivuilla.

      Poista
  4. Olen lukenut Universumien tomu -sarjan kahdesti, ja vaikka se Kultaisen kompassin jälkeen lässähtää jonkin verran, Lyran kirjat kyllä kiinnostavat, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi lukea niitä. Pidin todella paljon Pullmanin luomasta maailmasta ja miljööstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Tomut kolahtivat tosi lujaa! Oli melkoinen wow- elämys, vaikka sarja olikin hieman epätasainen. Raijan kommentti ( jonka siis vahingossa deletoin 🙄) herätti toivoa sen suhteen, että Lyran kirjat tästä vielä paranee edetessään.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.