Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset (#äänikirja)

Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkin tutkimusten sarjan kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019) jätti minut melkoisen ristiriitaisiin tunnelmiin. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja siihen tämä sarja on omiaan. Aku Laitinen antaa miellyttävän ilmeikkään äänen Björkille, ja hänen lukemistaan kuuntelee ilokseen. Mutinoideni aiheet löytyvät siis kirjan sisällöstä, ja lähinnä siitä, että Kirkkopuiston rakastavaisten murhien selvittely oli paikoin liian hidastempoista ja juoni kierrätti aiemmasta osasta tuttuja aineksia minun makuuni runsaanpuoleisesti. Kun vielä kirjan loppuratkaisukin tuli eteen töksähtäen, jouduin todella taiteilemaan kirjalle antamani tähtimäärän kanssa. Kaksi vai kolme tähteä? Päädyin lopulta kolmeen, sillä Björk-sarjassa on myös paljon hyvää ja pidän kirjan ajankuvasta ja Björkin hivenen jäykästä, kohteliaan varautuneesta ja oikeudenmukaisesta henkilöhahmosta. Nämä sarjan parhaat puolet olivat edelleen hienosti mukana, onneksi.
"Walkendorf. Björk ei muistanut kuulleensa koskaan mitään kuolleen tytön isästä. Hän ei liioin tuntenut apteekkari Ahlmania. Oliko näiden välillä niin leveä yhteiskunnallinen kuilu kuin Karsten vihjasi? Jos Karsten oli oikeassa siinäkin, että tytärtä ei näkynyt koskaan missään, miten tyttö oli mahtanut tutustua Ahlmanin poikaan?
    Jutussa oli tosiaan jotakin mystistä, vaikka näytti todennäköiseltä, että nuori herra Ahlman ja neiti Walkendorf olivat yksissä tuumin päättäneet päivänsä. Ehkä yksityiskohtia pitäisi silti tutkia lähemmin. Mutta sallisiko Martti sen, jos tapaus oli poliisin mielestä selvä?"
Björk on kirjan alussa palannut takaisin Helsinkiin, jossa hän aloittaa työskentelyn Gustav-sedän yrityksen konttorilla. Työpaikanvaihdos ei hidasta hänen intoaan sekaantua rikostutkimuksiin, ja tällä kertaa Björkin mielenkiinnon herättää kahden nuoren rakastavaisen kuolema, jota poliisi epäilee itsemurhaksi. Björk haistaa kuolemissa jotain epäilyttävää, ja niinhän sieltä paljastaa ruma juttu, kun tarpeeksi malttaa tutkia ja tonkia henkilöiden taustoja. Juuri tuo juttuun liittyvien henkilöiden taustojen selvittely ja siellä täällä tutkimusten teko otti aikaa runsaanpuoleisesti, ja ehdin monta kertaa toivoa juoneen lisää säpinää. Sitä kyllä sitten paikoin järjestyikin, kun Björk otti oikeuden omaan käteensä ja päätti tehdä mm. kotietsintöjä miettimättäkään mitään lupa-asioita. 

Björkin tutkimuksissa minua edelleen jaksaa huvittaa niiden jyrkkä vastakohta nykyajan poliisityöhön, ja tämän tiimoilta riitti tässäkin kirjassa taivasteltavaa. Björkin toimet ovat monin paikoin mukavan kotikutoisia ja täynnä vilpitöntä intoa saada oikeutta rikosten uhreille. Silti sarjassa on alkanut olla runsaasti myös synkkiä sävyjä, ja Kirkkopuiston rakastavaisissa Björkin mieliala vaikutti erityisen melankoliselta. Hän tuntuu ottavan tutkimansa rikokset liian henkilökohtaisesti, mutta toivon todella, että Björkin elämässä kääntyy jossain vaiheessa valoisampi lehti. Vaikkapa jo sarjan seuraavassa osassa, joka on totta kai lukulistallani.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatista, Hesarin tilaukseen kuuluvalla lahjajaksolla.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Kirjan pauloissa
Äänikirjan tietoja:
Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset
Lukija Aku Laitinen
Otava, 2019
Kesto 8 t 51 min

Kommentit

  1. Minä luin yhden Björk-sarjan kirjan, taisi olla Kuka kuolleista palaa. Tykkäsin kovasti. Hämeen-Anttila on tehnyt hyvää taustatyötä sarjaa varten. Mielenkiintoiset henkilöhahmot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jäänyt joitakin osia väliin sarjan alkupäästä ja tuota osaa en ole lukenut. Mutta nyt kun minulla on tuo BookBeat vielä jonkun aikaa käytössä, olen kyllä tuumaillut Björk-sarjan kuuntelun jatkamista... nämä ovat vähän kuin aikamatkoja menneeseen Suomeen. Taustatyöt on todellakin hienosti tehty.

      Poista
  2. Björk-sarja on minulle jotenkin vaikea. Tykkään, mutten kuitenkaan oikein tykkää. Pohdinta ja toistuvuus ovat häirinneet joissain aiemmissa osissa, samoin kuin Björkin soutaminen ja huopaaminen naisten välissä. Itse asiassa tykkäsin eniten Tiergartenin teurastajasta.
    En ole tähän uusimpaan oikein uskaltanut tarttuakaan, kun pelkään Helsinkiin palaamisen tuovan vanhat ärsytyksen aiheet pinnalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tunnistan kyllä tuon tunteen. :) Tiergarten-osa oli minustakin hyvä, ja sen vuoksi oli vähän tylsää kun heti seuraavassa osassa tultiin takapakkia tason suhteen. Mutta kyllä tässä paljon oli hyvääkin, ja no, jaksan uskoa että sarja vielä parantaa otettaan. Aika persoonallinen sarjahan tässä on kuitenkin kyseessä.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.