Oksan hyllyltä

Yöpöydän kirjat -blogin Niina emännöi tänä viikonloppuna lukumaratonia. Maratonviikonloppu sattuu minulle oikein sopivaan saumaan, joten totta kai olen mukana lukukarkeloissa. Aloittelen oman maratonvuorokauteni myöhemmin tänään, ja päivittelen edistymistäni tähän juttuun. Ensin kuitenkin on vuorossa lukupinon esittely... Olen päättänyt keskittyä tällä lukumaratonilla oman hyllyni kirjoihin. Tutkailin hyllyjen antia töistä tultuani ja nappasin kuvaan seuraavat kirjat - näistä olisi tarkoitus ottaa lukuun jotain (en siis todellakaan aio urakoida koko pinoa 24 tunnin aikana!) ja todennäköisesti maratonvuorokausi etenee siten, että aloittelen useampaa kirjaa ja ihmettelen sitten lauantai-iltana, milloin ehdin ne lukemaan loppuun 😊. En ole suunnitellut maratonille mitään sen kummempaa teemaa, mutta tähän pinoon voisi kyllä liimata lapun "naiskohtaloita". Palaan asiaan illan mittaan. Ja hei, maratonille ehtii vielä mainiosti mukaan, jos innostus heräsi. Kurkkaa Niina...

Tällä viikolla vietetään tietokirjaviikkoa . Blogini seuraajille lienee selvää, etten ole se innokkain tiedon lukija, mutta päätin kuitenkin teemaviikon kunniaksi vinkata muutamaa erityisen hienoa, blogiaikana lukemaani tietokirjaa. Olkaapa hyvät, kuvan alta löytyy laatuvinkkejä! Photo by Joyce McCown on Unsplash Kirjallisten kulttuurimatkojen ystäville: Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi -sarja (WSOY) Sauttoufin omaelämäkerrallinen, lapsuusmuistoihin perustuva sarjakuvaromaanien sarja kertoo arkisesta elämästä Libyassa ja Syyriassa lapsen näkökulmasta. Muistan, että sarjan ensimmäinen osa oli minulle lähes kulttuurishokki, sen verran kaunistelemattomilta ja hurjilta Sauttoufin tarinat tuntuivat. Mutta niin vain koukutuin sarjaan, ja kävin juuri hakemassa kirjastosta muhkean neljännen osa luettavakseni. Tulevaisuuden arabi - Lapsuus Lähi-Idässä (1978 - 1984) Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-Idässä (1984-1985) Tulevaisuuden arabi 3 - Lapsuus Lähi-Idäs...

Heipä hei bingoilijat, muistattehan, että kesän 2019 kirjankansibingo päättyy tänään. Jos haluatte tehdä blogiinne koostejutun haasteesta, sen ehtii mainiosti kirjoittaa vielä ensi viikolla, sillä tarkoitukseni on vetää haastetta yhteen vasta syyskuun alussa. Kooste ei tietenkään ole pakollinen - riittää, että kerrot mitä haasteeseen luit. Luetuista ja bingorivien määrästä voi kertoa haasteen aloitusjutussa tai vaikkapa tämän jutun kommenttikentässä. Muutaman yhteenvedon kesän bingomenestyksestä olen jo saanutkin, kiitos! *** Entäpä miten sujui bingoemännän bingoilu? Ihan kivasti, sillä sain omaan ruudukkooni 23 kantta. Lopussa iski jonkinlainen ahneus ja käytin aikaa metsästäessäni sopivia kansia loppuihin ruutuihin. Jännitys ja ei kuvaa täyttyivät siis täysin loppukirin ansiosta, mutta homma pysyi kuitenkin pääosin leppoisan lukemisen ja kuuntelun rajoissa. Ruudukostani löytyy seuraavanlaisia kansia. Mukana on pienet kommentit ja rivien parhaiden kansien valinta: 1. vaa...

L. Onervan pieni novellikokoelma Mies ja nainen (ntamo, 2017/1912) on loppurutistukseni kesän kirjankansibingoon. Ruudukko jää hieman vajaaksi, mutta vaikea "ei kuvaa" -ruutu tuli kuin  tulikin täytettyä, kun satuin löytämään kirjaston novellihyllystä lyhyen, nopeasti luettavan näköispainoksen alunperin vuonna 1912 ilmestyneestä kirjasta, jonka tylsähkö kansi näyttää tältä: L. Onerva on kotimaisen kirjallisuuden merkkinimiä sekä omilla ansioillaan että mm. Eino Leino -suhteensa vuoksi. Kotimaisen kirjallisuuden tuntemukseni on monin paikoin retuperällä enkä ole tullut lukeneeksi Onervaltakaan runoja tai muuta tuotantoa. Olikin ihan kiinnostavaa kokeilla minulle uutta kotimaista, vanhaa ja tunnettua kirjailijaa eikä Mies ja nainen ollut millään tavoin huono lukukokemus. Kirjan viisi novellia pureutuivat miehen ja naisen väliseen suhteeseen ja sen dynamiikkaan ja arvopohjaan terävästi, ja mukana oli myös pari näytelmää. Tai siis "näyttämö-kuvitelmaa", kuten k...

Norjalaisen Jørn Lier Horstin nuortendekkari Kultaisen kellon arvoitus (Otava, 2019) valikoitui minulla kuunteluun oikeastaan vain siksi, että sen hieno kansi kiinnitti huomioni BookBeatissa. Halusin löytää jonkin hyvän, jännitystä tiihkuvan kannen bingoruudukkoon, mutta tehtävä oli visaisempi kuin osasin odottaa. Dekkareista oli yllättävän vaikeaa löytää jännitys kansi + kiinnostava sisältö -yhdistelmää, mutta Antti Virmavirran oivallisesti lukema Kultaisen kellon arvoitus oli onneksi täysosuma ja upposi hienosti myös aikuiseen makuun.   Kultaisen kellon arvoitus on toinen osa CLUE-sarjaa, mutta sarjaan pääsi kivasti mukaan vaikkeivat aiemmat tapahtumat olleetkaan minulle tuttuja. CLUE tulee sarjan päähenkilöinä olevien nuorten nimistä: C = Cecilia, L = Leo, U = Une ja E = Egon, joka on Unen sekarotuinen koira. Jep, Viisikko-tyylillä ollaan liikenteessä, mutta en takertunut siihen vaan nautin nuorten seikkailusta varastetun korusaaliin jäljillä. Kirjan tapahtumat sijoittuv...

Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen fanifiktiokirja Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu (WSOY, 2018) on kirja, jonka julkaisu herätti minussa harvinaisen voimakkaita tunteita. Rehellisesti sanottuna olin pöyristynyt kuullessani, että tämmöinen kirja julkaistaan ja joku on rohjennut keksiä jatkoa minulle niin nostalgisen rakkaan Emilia Byrd Starin tarinalle. Kaikista lukemistani tyttökirjaklassikoista Runotyttö-sarja on aina ollut minulle se sarja, joka on vielä näin aikuisiälläkin tuntunut tärkeältä, läheiseltä ja hyvin aikaa kestäneeltä suosikilta. Joten että jatko-osa - huh huh?! Nyt Emilia Kent on kuitenkin luettu, sillä lopulta silkka uteliaisuus vei voiton ennakkoluuloista. Kirjanhan voi aina jättää kesken, jos se on aivan hirveä! Lisäksi kirjaa on luettu muissakin blogeissa ja se on saanut mututuntumani mukaan myönteisen vastaanoton, joten tämäkin alensi rimaa tarttua kirjaan. Emilia Kent jatkaa Emilian tarinaa suurin piirtein siitä, mihin Montgomeryn Runotyttö et...

Nyt tulee juttua kirjoista, joita en ainakaan itse olettanut löytäväni blogistani. Romanttinen viihdekirjallisuus nimittäin eksyy todella harvoin lukemistooni, mutta nyt olen kuunnellut äänikirjoina tätä lajia peräti kahden kirjan verran. Ranskalainen Agnès Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Bazar, 2018) ja Huolet pois, elämä on helppoa (Bazar, 2019) muodostavat parin, joka minun mielestäni toimii parhaiten yhdessä. Kirjojen päähenkilönä on Pariisissa kirjakahvilaa pitävä Diane, joka on Onnelliset -kirjan alussa ollut vuoden verran leskenä. Hän menetti miehensä Colinin ja pienen tyttärensä autokolarissa, ja on siitä asti vaeltanut henkisesti syvissä vesissä. Felix-ystävä koettaa parhaansa mukaan tukea Dianea ja auttaa tätä kahvilan kanssa, mutta lopulta Diane päätyy hakemaan elämälleen uutta suuntaa Irlannista ja vuokraa mökin pienestä rannikkokylästä. Naapurimökissä asuu juron oloinen valokuvaaja Edward, ja hänen ja Dianen myrskyisää suhdetta puidaan kahde...

Yu Huan Kiina kymmenellä sanalla (Aula & Co, 2019) on syväsukellus kiinalaiseen kulttuuriin ja lähihistoriaan. Huan kirja on esseekokoelma, ja hän tarkastelee siinä kotimaataan kymmenen ydinsanan kautta. Huan esseet ovat erittäin henkilökohtaisia, ja välillä tuntui kuin olisin lukenut kirjailijan muistelmia. Mutta tämä vain lisäsi kirjan kiinnostavuutta, Kiina kymmenellä sanalla ei todellakaan ole mikään puiseva tapaus. Historiantapahtumien aikajanoja kirjasta on turha etsiä, sen sijaan kerronta aaltoilee sujuvasti sinne tänne Huan valitsemien teemojen ympärillä. Osansa saavat mm. nykyaikaa kuvaavat termit höynäytys ja jäljitelmä sekä perinteisesti Kiinaan liitetyt sanat kansa ja johtaja. Vuonna 1960 syntynyt Hua eli lapsuutensa kulttuurivallankumouksen aikana ja näki sitten sen, miten kaikki mullistui ja kotimaa siirtyi kiihkeän talouskasvun huumaan ja kollektiivisesti johdetun kommunisten puolueen vallan alle. Tapahtumien ja ajatusmaailmojen muutos on uskomaton, mutta Huan...

Sophie Kinsella on tullut minulle tutuksi aikuisten chick-lit kirjailijana, tosin vain muutaman luetun kirjan kautta, sillä viihteellinen genre ei kovin usein houkuttele lukupuuhiin. Kinsella on julkaissut muutakin, ja löysin lukupinooni jokunen vuosi sitten ilmestyneen nuortenkirjan Kadonnut: Audrey (Otava, 2015). Kirjan kansikuva sopii täydellisesti kirjankansibingon 'raitoja'-ruutuun, johon olen koettanut metsästää kirjaa jo jonkin aikaa, ja tuskinpa olisinkaan ilman bingohaastetta tarttunut tähän kirjaan. Kinsella kirjoittaa oikein mallikkaasti myös nuoremmalle kohderyhmälle omalla tutulla kepeällä tyylillään, johon hän onnistuneesti yhdistää vakavia teemoja. Kadonnnyt: Audrey -kirjassa käsitellään kiusaamista, ahdistuneisuushäiriötä ja nuoren peliriippuvaisuutta. Paljon on ongelmia kasaantunut yhteen perheeseen, mutta lopputulos oli silti vetävä ja luin kirjan tosi nopeasti, lähes yhdessä illassa. "Moi", hän yrittää uudestaan. "Minä olen Linus. Sinähän...

Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkin tutkimusten sarjan kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019) jätti minut melkoisen ristiriitaisiin tunnelmiin. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja siihen tämä sarja on omiaan. Aku Laitinen antaa miellyttävän ilmeikkään äänen Björkille, ja hänen lukemistaan kuuntelee ilokseen. Mutinoideni aiheet löytyvät siis kirjan sisällöstä, ja lähinnä siitä, että Kirkkopuiston rakastavaisten murhien selvittely oli paikoin liian hidastempoista ja juoni kierrätti aiemmasta osasta tuttuja aineksia minun makuuni runsaanpuoleisesti. Kun vielä kirjan loppuratkaisukin tuli eteen töksähtäen, jouduin todella taiteilemaan kirjalle antamani tähtimäärän kanssa. Kaksi vai kolme tähteä? Päädyin lopulta kolmeen, sillä Björk-sarjassa on myös paljon hyvää ja pidän kirjan ajankuvasta ja Björkin hivenen jäykästä, kohteliaan varautuneesta ja oikeudenmukaisesta henkilöhahmosta. Nämä sarjan parhaat puolet olivat edelleen hienosti mukana, onneksi. "Walkendorf. Bjö...

Jos nojatuolimatka Pariisiin kiinnostaa, kannattaa kokeilla amerikkalaissyntyisen Elizabeth Bardin omaelämäkerrallista romaania Lunch in Paris - A Love Story, with Recipes (Little, Brown and Company, 2010). Taidehistoriaa Lontoossa opiskellut Bard kuvaa opiskeluaikana syntynyttä rakkauttaan ranskalaiseen Gwendaliin, avioliittoaan ja arkeaan Pariisissa. Bard on innostunut ruuanlaitosta, joten hänen kirjansa sisältää myös lukuisia reseptejä. Itse en harrasta kokkaamista, joten jätin reseptien tutkimisen vähäiselle huomiolle mutta Bardin kokemukset elämästä Euroopassa ja ranskalaisen kulttuurin ytimessä sen sijaan veivät mukanaan. "Europe had that effect on me, ever since I stepped off the plane for the fist time in college. I felt more like myself here: as though my love of art and history was natural and my inability to name the latest rock band didn't matter. In Paris the past is always with you: you look at it, walk over it, sit on it. I had to stop myself from grabbing G...

Anniina Mikama fantasiatrilogian avausosa Taikuri ja taskuvaras (WSOY, 2018) sijoittuu Helsinkiin, vuoteen 1890. Vanhempansa menettänyt Mina asuu ränsistyneessä hökkelissä ja varastelee henkensä pitimiksi. Eräänä päivänä hänen kätensä sieppaavat jotain, josta sen omistaja ei ole niin vain valmis luopumaan. "Mies joutui kumartumaan vielä lisää astuessaan ovesta sisään. Siinä tuo pilalle hemmoteltu tärkeilijä nyt seisoi tutkiskellen Minaa ja hänen asuntoaan, suorastaan valaisten hämärän ja likaisen loukon omalla puhtoisuudellaan. Kun Mina ei tehnyt elettäkään luovuttaakseen esineen takaisin, mies ojensi kätensä. - Minä tarvitsen sitä, hän sanoi.     Mina nakkasi koneen niin välinpitämättömin elkein kuin suinkin mahdollista, mutta mies otti helposti kopin. Hän loi Minaan nuhtelevan katseen. Hyvä että sydän, tai mikä sitten olikaan, ei ollut pudonnut maahan. Mina halusi vain vähän näpäyttää, ei sentään rikkoa toisen omaisuutta. Mies piteli esinettä kämmenellään ja teki t...

Ann Cleevesin Shetlanti-sarja koukutti minut erittäin tehokkaasti ennen blogiaikaa, ja muistan harmitelleeni, kun vetävä dekkarisarja päättyi neljänteen osaansa. Sarjan keskeinen henkilö oli tuolloin poliisissa komisariona työskentelevä Jimmy Perez, joka oli kotoisin saarilta ja tunsi pienen yhteisön mielialat ja sisäänpäinlämpiävän kulttuurin. Pereziä kohtasi sarjan neljännessä osassa suuri henkilökohtainen menetys, ja sarjan uusin, meillä viime vuonna julkaistu osa Mykkä vesi (Karisto, 2018) jatkaa Perezin tarinaa siitä, mihin Sininen sarastus (Karisto, 2010) sen jätti: Perez koettaa toipua menetyksestään tai ainakin sinnittelee eteenpäin, mutta saarelta kotoisin olevan toimittajan Jerry Markhamin murhan tutkimus ravistelee häntä hereille apatiasta. Jotain on kuitenkin toisin kuin sarjan aiemmissa osissa, sillä uutena henkilönä kuvioihin tulee komisario Willow Reeves ja Perez on mukana hommissa jonkinlaisessa avustavassa roolissa: "Willow Reeves johti nyt ensimmäistä murhat...

Kelien viileneminen ja ensi viikolla alkavat työt ovat viritelleet mieltäni siinä määrin syksyä kohti, että jaksoin viimein innostua tutkimaan syksyn kirjakatalogeja. Valikoin uutuuksien joukosta listalle niitä kirjoja, jotka haluaisin ehtiä lukemaan syksyn mittaan. Listani koostuu tällä kertaa lähinnä tutuista suosikkinimistä, sillä kokeilunhaluani uutuuksien suhteen rajoittaa se seikka, että syksyllä siirryn taas opintovapaalle ja luvassa on gradun kirjoittelua ja muita opiskeluhommia. Vaikken aiokaan viettää gradun parissa aikaa 24/7-tyyliin, blogin puolella voipi olla hiljaisempia aikoja luvassa enkä halua ottaa näiden uutuuksienkaan lukemisestä mitään paineita. Jokin muistilista kiinnostavimmista kirjoista on silti hyvä olla olemassa, joten tässä omat tärppini syksylle 2019: Photo by Alisa Anton on Unsplash Gummerus: Kim Thúy: Vi (Gummerus, lokakuu 2019). "Ilmaisuvoimainen omaelämäkerrallinen romaani tulvillaan kauneutta ja aistillisuutta, Vietnamin värejä j...