Lina Bengtsdotter: Annabelle

Olen alkuvuonna lukenut aika vähän dekkareita, mutta Lina Bengtsdotterin esikoisromaani Annabelle (Otava, 2018) oli mukava tuttavuus. Uusia dekkareita ja jännäreitä on katalogit pullollaan, ja Bengtsdotterin kirjassa minua veti puoleensa pikkukaupunkimiljöö ja menneisyyden salat. Ei mikään uniikki yhdistelmä, mutta olen huomannut, että minulle tämä on melkoisen takuuvarma resepti dekkareissa.

Annabelle on 17-vuotias nuori nainen, joka katoaa erään kesäillan päätteeksi kotikaupungissaan Gullspångissa. Tapauksen selvittelyyn pyydetään apua Tukholmasta asti, ja paikalle saapuvat rikostutkijat Anders Bratt ja Charline Lager, joka haluaa itseään kutsuttavan Charlieksi. Gullspång on Charlielle tuttu hänen omasta nuoruudestaan, mutta muistot nuoruusajoilta eivät ole kovin onnellisia. Annebellen katoamisen tutkinnan edetessä kirjassa kelataankin menneisyyden tapahtumia usealla rintamalla: Annebellen kuolinpäivä verkkaista etenee kohti vääjäämätöntä loppuaan, Chariella on omat muistonsa Gullspångin ajoilta ja sitten on vielä eräs tapahtumasarja, jonka merkitys selviää kirjan loppusivuilla.
"Suihkussa hän kohotti kasvonsa kohti ryöppyävää vettä ja päätti, että toimisi ammattimaisesti. Jos hän vain toimisi ammattimaisesti, kaikki sujuisi hyvin. Eikö niin? Hän oli parhaansa mukaan yrittänyt unohtaa ja jatkaa elämää. Unohtaa kylän, talon, juhlat, Bettyn valon ja pimeän. Joskus hän melkein tunsi onnistuneensa, mutta ajan mittaan hän oli oppinut, että tunne oli väliaikainen, että helpompaa jaksoa seurasi aina vaikeampi, että milloin tahansa muistot saattoivat yllättää ja heittää hänet takaisin siihen paikkaan, siihen yöhön." (s. 25)
Kirjan rakenne oli minun makuuni hitusen liian rikkonainen. Tämä oli harmillista, sillä erityisesti Annabellen katoamispäivän kuvaus oli kirjan kiinnostavinta antia. Kauniin Annabellen päivään mahtui tavallista nuoren elämää, kipeitä juttuja, epävarmuutta ja toiveita tulevaisuuden varalle. Annabellesta olisin mieluusti lukenut kerralla enemmän kuin vain sivun tai puolitoista. Kokonaisuutena Annabelle oli kuitenkin hyvää kolmen tähden tasoa, vaikka taisin odottaa hieman enemmän tihenevää jännitystä kuin lopulta sain.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi, Kirja vieköön!
Kirjan tietoja:
Lina Bengtsdotter: Annabelle (2017)
Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom
Otava, 2017
365 sivua

Kommentit

  1. No, minä taas olen tänä vuonna lukenut dekkareita enemmän kuin ehkä ikinä. Annabellessä on outoa satuttavuutta. Se on kuin usvaa jostain pikkukaupungista tai kylästä, jossa olin mukana tapahtumissa. Se oli yksi maailman Janteista ja siellä saattoi tapahtua ihan mitä vain. Pidin Charlien haavoittuvuudesta, sillä juuri noin siinä käy, kun tai jos joutuu palaamaan Janteen. Kaikki on kuin silloin joskus ja eniten pahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Charlie oli ihan hyvä päähenkilö, eikä onneksi mennyt aivan rypemisasteelle hänen menneisyytensä kaivelu. Siitä just tykkäsin tässä kirjassa, ettei ollut liikaa väkivaltaa tai ahdistavuutta vaan tuo hienosti sanailemasi usvainen pikkukaupunkifiilis leijui tapahtumien yllä.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.