Milja Kaunisto: Kalmantanssi

Milja Kauniston Kalmantanssi (Gummerus, 2014) alkaa vetävästi. Ollaan Walesissa, 1400-luvun alussa. Häikäilemättömän kaunis Beatrix de la Tour d'Auvergne Roland on matkalla kävellen Ranskasta Walesiin tapaamaan rakastettuaan. Tässä on nainen, joka totisesti tietää mitä tehdä, kun kohtaa matkallaan vaaroja. Ensimmäisen 50 sivun jälkeen olinkin aika innoissani kirjasta, sillä odotin säkenöivän Beatrixin olevan jollain tapaa mukana kirjan loppuosan tapahtumissa. Näinpä ei käynyt, sillä pääosan valtasi nuori Olavi Maununpoika, joka ei säkenöi tai ole vaarallinen - kaikkea muuta. 

Tässä vaiheessa lienee syytä paljastaa, etten ole lukenut Kauniston esikoiskirjaa Synnintekijä, jossa on kerrottu Olavin aiempia vaiheita. Hyppäsin mukaan Olavin tarinaan ns. puhtaalta pöydältä ja pakko on myöntää, ettei Olavin henkilöhahmo oikein voittanut minua puolelleen. Liian höntti tyyppi, lyhyesti sanottuna. Ei mikään ruudinkeksijä, jää armotta kakkoseksi Kalmantanssin teräville naishahmoille, jotka vilahtelevat tarinassa joko sivuosissa tai poissaolevan läsnä tapahtumissa. Poissaolija on neitonen nimeltä Miracle. Hänen peräänsä Olavi haikailee koko kirjan ajan, mutta itse Miraclea ei juuri tavata kuin Olavin puheissa. Tämmöinen pelkästään puheiden tasolla häilyvä henkilö alkoi  jo hieman tuntua oudolta kirjan loppupuolella.


"Yllätyksekseni Montmartren puoleiset murjukylät eivät juuri kuhisseet pahetta ja saastaa kuten viimeksi, vaan olivat kumman hiljaisia. Vilkuilin näkyä syrjäsilmällä, mutta ainoat ihmiset, joita mökkipahasten ulkopuolella näin, retkottivat voipuneen oloisesti maassa pitkin pituuttaan, luultavasti kohmeloissaan. Eivät edes jaksaneet kirjota ohikulkijaa saatikka hyökätä kimppuumme, laiskat pakanat. Nostin katseeni ja johdatin Johannesta päättäväisin askelin kohti kaksitornista kaupunginporttia tyytyväisenä vaiteliaisuudesta, johon hän oli vajonnut töllistellessään  kurjaliston majapaikkaa. Kun pääsimme portille, kuulin yhden vartiomiehistä meitä osoittaessaan naurahtavan, että Pariisissa tarvittiinkin nyt munkkeja ja papistoa korvaamaan kaikki ne, jotka olivat kaupungista paenneet. Tuo huomautus ihmetytti minua, mutta ajattelin sen silloin olevan vain vahtimiesten leikinlaskua." (s. 124-125)

Kalmantanssi seuraa Olavin elämänvaiheita lähinnä Ranskassa, jonne hänen isänsä lähettää Olavin jatkamaan opintojaan. Olavi kuitenkin tempautuu mukaan valtapeliin ja juonitteluun, joka vie hänet lopulta Jehanne Darcin, Orleansin neitsyen, pakeille. Merkillisiä asioita paljastuu, ja jotenkin Olavi onnistuu keplottemaan itsensä turvallisilta vaikuttaville vesille.

Pidin Kalmantanssissa sen keskiaikaisesta, hieman ronskista tunnelmasta. Tarinan ihmiset tuntuvat olevan paljon enemmän halujensa ja vaistojensa varassa kuin nykyään. Olavin vaiheisiin jäin kaipaamaan samanlaista vetovoimaista imua, jota oli  kirjan alussa Beatrixin lyhyessä tarinassa. Voihan tietenkin olla niin, että kun Olavin hahmo ei niin minua inspiroinut, en innostunut myöskään hänen toilailuistaan Turussa ja sitten Pariisin kujilla. Lopuksi vielä erityismaininta Kalmantanssin upealle kansilehdelle. Tähän dramaattisen kauniiseen kanteen lukijan huomio takuuvarmasti kiinnittyy.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale, kiitokset kustantajalle! (Pitihän tämmöistäkin kokeilla, ainakin kerran.)
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa, tässä muutama linkki ja loput kertoo Google: Kaikkea kirjasta, Kirjoihin kadonnut ja Lukuneuvos.
Kirjan tietoja:
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Kannen suunnittelu Tuomo Parikka
Gummerus, 2014
397 sivua

Kommentit

  1. Anonyymi8/2/14 00:04

    Kalmantanssi on minulla lukulistalla ja Synnintekijää aloittelen tässä kohta :) Kiinnostuin kirjoista juurin kansien perusteella ja minustakin etenkin tämä kansikuva on upea! Myös historiallinen osuus herätti mielenkiintoni ja sinun arvostelun jälkeen odotan innolla mitä kaikkea on luvassa :)

    VastaaPoista
  2. Synnintekijässäkin on hieno kansi, mutta pidin vielä enemmän Kalmantanssin kannen synkeästä tunnelmasta. Mukavaa, että kansiin panostetaan, kyllä moni alkaa (mm. minä) alkaa lukea vaikka sitä takakantta vaan siksi, että kansi herätti huomion.

    Nämä kirjat onkin varmaan parempi lukea järjestyksessä, vaikka pääsinkin ihan kohtuudella mukaan juoneen. :)

    VastaaPoista
  3. Suosittelen lukemaan ensin Synnintekijän, koska Kalmantanssi on jatko-osa. Itsekin ihmettelin, että missä se Miracle luuraa koko kirjan ajan. Synnintekijä kertoi synnintekijästä, joten tapahtumat olivat sen mukaisia, syntiä tehtiin...
    Aivan kertakaikkisen upea kansikuva tässä Kalmantanssissa. Taiteilijan nimen päälle oli lätkäisty kirjaston tarra, epäilen, että kansikuva on vanha taulu (?)...

    VastaaPoista
  4. Juu, järjestyksessähän näitä pitäisi lukea, mutta kokeilinpa tällä kertaa näin päin. :) Kun minulla nyt kerrankin ei ole kirjaston tarraa riesana, niin tarkistin kannen tiedot vielä kertaalleen. Näin siellä tarran alla lukee: Kannen kuvat: Getty Images. Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka. Ja kansiliepeeseen on kirjailijasta ottanut kuvan Liisa Takala. Ei siinä suoraan siis sanota, perustuuko johonkin maalaukseen vai onko kuvakäsittelyn tulostsa. Hieno kansi joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
  5. Kansi näyttäisi olevan kombi Botticellin Primaverasta (yläosa) ja 1600-luvun teoksesta "Vanitas" (alaosa).
    Googlen kuvahaku kertoo välillä ihmeitä ;)

    VastaaPoista
  6. Heh, olen innokas etsimään vastauksia googlesta, mutta eipä tullut mieleen käyttää sitä tässä apuna. Kiitokset siis tiedosta (ja olipas hyvä vinkki googlen käyttöön). Fiksua olisi kyllä ollut, että samainen info olisi painettu kansilehteen mukaan, kun kannet kuitenkin ihmisiä kiinnostavat. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.