18. marraskuuta 2016

Siri Kolu: Karkkikumous (Me Rosvolat #6)

Siri Kolun Me Rosvolat -sarjan viisi ensimmäistä osaa ovat minulle tuttuja äänikirjoina, ja iloinen ja seikkailullinen sarja toimi loistavasti työmatkojen autoiluseurana. Sarjan uusin osa Karkkikumous (Otava, 2016) aiheuttikin minulle päänvaivaa: odottaako äänikirjaa (jos sellainen siis on tulollaan) vai lukeako Rosvoloiden tempauksista ensimmäistä kertaa kirjan muodossa? Uteliaisuus voitti, ja päätin kokeilla kirjaa.

Heti kirjan ensi sivuilta kävi ilmi, että viisi kuunneltua Me Rosvolat -äänikirjaa toi lukemiseen oman säväyksensä. Se nimittäin tuntui omituiselta. Lähes kuulin kirjan tekstin päässäni jonkun toisen äänen lukemani. Tuosta tunteesta kesti kotvasen aikaa päästä irti, ja vasta kirjan puolivälin tienoilla saatoin lukea kirjaa kuten kirjaa nyt yleensä luetaan. Tämä saattaa kuulostaa erikoiselta, jollei itse satu kuuntelemaan laisinkaan äänikirjoja, mutta niiden äänimaailma voi näköjään aiheuttaa riippuvaisuutta. Uskallan silti suositella lämpimästi Rosvoloiden ääniversioita. :)


Karkkikumouksen ydinseikkailun idea on hieno: karkkitehtaan johto on päättänyt lisätä karkkeihin ainesosa, joka saa muiden valmistajien karkit maistumaan pahoilta. Hele Rosvolan tiimi aikoo tehdä asialle jotain, sillä yksilön oikeuksia valita itse omat karkkinsa on toki puolustettava. Vilja Vainisto on tiiviisti mukana operaatio Karkkimyrskyssä.

Lukuelämyksenä Karkkikumous oli minulle harmillisesti vain keskitasoa. Luulen, ettei edes ääniversio olisi kohottanut tunnelmiani. Juonessa oli muutamia todella irrallisia osia - esimerkiksi isä-Rosvolan muistelmien kirjoittaminen ei liittynyt oikein mihinkään - ja ylipäänsä kirjan käynnistyminen kesti melko pitkään. Minua ei häirinnyt se, että Hele oli nostettu kirjan keskiöön, mutta tapahtumat olivat liian rönsyileviä. Taisin myös kaivata sarjan edellisistä osista tuttua osasta toiseen jatkuvaa juonta. Karkkikumous tuntui kovin lyhyeltä!

Marmatuksista huolimatta pidin siitä, että Karkkikumous toi uutta sarjaan. Helen Pikipiraatit vaikuttavat lupaavalta ryhmältä, ja heiltä voinee odottaa jatkossa mitä tahansa. Myös ihmissuhdekuvioiden puolella oli havaittavissa monimutkaisempia vireitä kuin aiemmissa osissa. Viljan sisaren bloggauskuviot olivat hauska lisä tapahtumiin, ja Vaativa-Vee voisi aivan hyvin saada jatkossa isomman osan Rosvoloiden seikkailuissa, jos minulta kysytään.

Blogijuttuni sarjan ensimmäisistä osista löytyvät täältä:

Me Rosvolat #1 ja #2
Me Rosvolat #3, #4 ja #5

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Amman lukuhetki
Kirjan tietoja:
Siri Kolu: Karkkikumous
Otava, 2016
176 sivua

4 kommenttia:

  1. Olen nyt ryhtynyt kuuntelemaan äänikirjoja, koska muuten en ehtisi lukea juuri mitään aikuisten romaaneja. Ymmärrän täysin tuo lukijaäänen päässäsi! Minulle kävi nimittäin niin, että kuunneltuani äänikirjaa aloin itse lukea samalla poljennolla lapsilleni. Lukiessani kuulin itsekin, että kuulostin ihan äänikirjani lukijalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten äänikirjojen maailmaan voi uppoutua :D. Varsinkin jos on oikein hyvä lukija, jota kuuntelee mielellään, äänen sävyt ja painotukset jäävät elävästi mieleen. Nimim. noin 45 tuntia syksyn mittaan Eero Saarista kuunnellut (Cormoran Strike -dekkarisarjan kolme osaa) :)

      Poista
  2. Kolun Me Rosvolat ovat olleet meillä hittejä. Luin ekan ääneen ja toka taidettiin kuunnella äänikirjana. Tyttäret ovat lukeneet nämä kaikki ja kyllähän niiden anarkia on jotenkin juuri sopivaa. Loistavaa lastenkirjallisuutta. Tämä uusinkin upposi tyttäriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että varsinainen kohderyhmä on tästä kirjasta tykännyt. :) Kolun kirjat ovat todellakin lastenkirjallisuuden parasta luokkaa, ja on niin hienoa, että Rosvoloita käännetään muillekin kielille.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...