Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku & vaakunaväijy & ryöväriliitto

Sirin Kolun Me Rosvolat -sarjan äänikirjaversio on viihdyttänyt minua työmatkoillani alkuvuoden aikana. Sarjan tähän mennessä ilmestyneet osat on nyt kuunneltu loppuun, ja hieman on haikea olo. Vilja, Hele, Kaija ja kumppanit ovat seikkailunsa tällä erää seikkailleet, mutta voisin melkein aloittaa sarjan kuuntelun uudelleen alusta, sillä Rosvoloiden seura on ollut mitä parhainta autoiluseuraa. Hyväntuulista ja jännittävää menoa.

Sarjan kolme viimeistä osaa muodostavat niin tiiviin kokonaisuuden, että ne sopivat oikein hyvin samaan blogijuttuun. Helmeri Kvistin rosvousoppaan etsinnän alkutahdit soiteltiin jo sarjan toisessa osassa (juttuni sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta löytyy täältä), mutta kunnolla vauhtiin päästään Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku (Otava, 2012) -kirjassa. Sarjan kahta ensimmäistä osaa voi mielestäni lukea ja kuunnella lähes itsenäisinä kirjoina, mutta nämä kolme viimeistä ovat oma kokonaisuutensa, jossa punaisena lankana kulkee sata vuotta kadoksissa olleen rosvousoppaan etsintä. Onneksi löysin tieni Rosvoloiden matkaan niin myöhään, että kaikki osat olivat heti saatavilla. Juoni jäi aina pahasti kesken kirjojen lopussa, mutta kirjaston varaukset saapuivat niin sopivasti, että saatoin työntää heti uuden kirjan aloitus-cd:n- auton soittimeen.

Iso-Hemmin arkussa rosvomaailma tunkee aivan Viljan kotiovella asti, ja jopa ovesta sisään. Vilja joutuu kiperiin tilanteisiin, ja joutuu niihin aivan yksin. Pikkutytön harteilla tuntuu olevan raskas vastuu, mutta Vilja osoittaa olevansa kova luu rosvomaailmassa. Sarjan kolmas osa ottaa tapahtumien tasolla kunnolla etäisyyttä kahteen aiempaan osaan, joissa molemmissa oltiin rosvoperheiden kesäjuhlilla. Ehdin jo pelätä, alkaako sarja toistaa samaa kaavaa osasta toiseen: Vilja napataan Rosvoloiden mukaan, kierrellään Suomen pölyisiä maanteitä ja remutaan kesäjuhlilla. Onneksi näin ei käynyt, vaan sarjan kolmessa viimeisessä osassa on aivan eri kuviot kuin aloitusosissa.

Rosvoloissa on mielestäni erittäin paljon kiinnostavia teemoja, jotka vain korostuvat mitä edemmäs sarja etenee. Viljan ja Vanamon sisarussuhde kokee melkoisen mullistuksen, ja Vanamosta kehkeytyy vallan eräs suosikkihahmojani koko sarjassa. En to-del-la-kaan olisi tätä uskonut ensimmäisen osan jälkeen. Muutoksen kourissa ovat myös Vainiston tyttöjen vanhemmat, ja heidän päätymisensä jonkinasteisen rosvoshiftauksen kouriin on mielestäni hyvä käänne sarjassa. Jouni Vainiston tempoilu rosvomaailman ja vema-maailman välillä tuo sopivasti säpinää Ryöväriliitto-kirjan loppupuolelle, ja osoittaa, ettei koira niin vain karvoistaan pääse. Vema on vema, sanoisin, vaikka välillä piipahtaa irrottelemassa rosvomaailmassa. Perheenjäsenten väliset suhteet ja valta-asemat korostuvat sarjassa monin tavoin, ja pienemmistä lukijoista lienee mieluisaa, että nuorempi polvi pyörittää aika usein varttuneempaa väkeä miten tahtoo.

Kahdessa viimeisessä osassa, Me Rosvolat ja vaakunaväijy (Otava, 2013) ja Me Rosvolat ja ryöväriliitto (Otava, 2014), Vilja joutuu harjoittamaan diplomatiaa ja suoranaista massojen hallintaa ja kompromissien jaloa taitoa. Kyseessä on iältään noin 11-12-vuotias tyttö (tai ehkä vähän vanhempi, en muista enää tarkkaan eikä äänikirjasta niin vain tarkisteta), joten suurien asioiden äärellä ollaan. Tokihan kirjoissa korostuu myös ystävyys ja kumppanuus, sillä vaikka Vilja ottaa koko ajan suurempaa roolia tapahtumissa, edes hän ei pysty taistelemaan yksi kaikkia muita rosvoperheitä vastaan.

Me Rosvolat -sarja säilytti mielestäni tasonsa loppuun asti. Sarjan värikäs ulkoasu heijastelee hienosti tapahtumien yleisfiilistä, mutta pinnan alla väreilee myös synkempiä sävyjä. Rosvomaailman mörköä eli vankilakorttia ei kirjoissa usein vilautella, mutta siellä se jossain taustalla aina on muistuttamassa siitä, ettei rosvoilu oikeasti ole laillista puuhaa. Ääniversiossa minulle aiheutti pieniä ärsyyntymisen tunteita se, että lukija vaihtui peräti kaksi kertaa - eli kuuntelin sarjaa kolmen eri lukijan lukemana. Onneksi kaikki lukijat olivat omalla tavallaan hyviä, kun ehdin uudenlaiseen äänimaailmaan tottua. Mieluusti olisin silti kuunnellut sarjan kokonaisuudessaan H-P Björkmanin lukemana.

Haluanko sarjaan jatkoa? Vaikea kysymys. Sarja päättyi nyt oikein hyvin, enkä haluaisi lukea tai kuunnella osaa, joka vesittäisi Me Rosvolat ja ryöväriliitto -kirjan hyvät loppufiilikset. Mutta totta kai mahdollista uutta osaa pitäisi edes kokeilla... tulipa semmoista tai ei, viisi ensimmäistä osaa ja erityisesti niiden äänikirjaversiot saavat minulta lämpimät suositukset.

Goodreads: 4 tähteä kaikille kirjoilla. Arvion kirjat tällä kertaa enemmän kokonaisuutena kuin yksittäisinä kirjoina.
Mistä äänikirjat minulle? Kirjaston äänikirjoja
Muualla verkossa: Kirjoja on luettu tai kuunneltu blogeissa:
*  Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku: Amman lukuhetki, Kujerruksia
* Me Rosvolat ja vaakunaväijy: Kirsin kirjanurkka (jutussa mukana sarjan neljä ensimmäistä osaa), Hemulin kirjahylly
* Me Rosvolat ja ryöväriliitto: Löytöretkellä Piilomaassa, Lukutoukan kulttuuriblogi
Aänikirjojen tietoja:

Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku
Lukija Elsa Saisio
Kuvittaja Tuuli Juusela
Otava, 2012
Kesto 5h 49 min

Siri Kolu: Me Rosvolat ja vaakunaväijy
Lukija Eija Ahvo
Kuvittaja Tuuli Juusela 
Otava, 2013
Kesto 5h 22 min

Siri Kolut: Me Rosvolat ja ryöväriliitto
Lukija Eija Ahvo
Kuvittaja Tuuli Juusela 
Otava, 2014
Kesto 6h 26 min