Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla
Silja Pitkäsen Pariisin taivaan alla (Savukeidas, 2016) aloittaa uuden, lapsille suunnatun matkakirjasarjan. Kirja oli kesälukumaratonini aloituskirja, ja sopi siihen tehtävään oikein hyvin: pääsin Vasili-vaarin ja hänen lastenlastensa Mimosan ja Miskan kanssa tutustumaan Pariisin nähtävyyksiin ja taidemaailmaan. Kirjan ideana on, että vaari esittelee Mimosalle ja Miskalle nuoruutensa tärkeää kaupunkia ja johdattelee lapsia uuden kulttuurin pariin.
"Tehdäänpä pieni aikamatka vielä minun nuoruuttanikin kauemmas ja käydään katsomassa Panthéonia, tulkaa!"
Vaari johdatti lapsenlapsensa kohti pyhäkköä puhellen samalla iloisesti, mutta Mimosa oli huomaavinaan hänen hilpeytensä taustalla hivenen surumielistä kaipausta. Mimosa tuumi, ettei vaarin varmasti ollut helppoa siirtyillä ajatuksissaan menneen ja nykyisyyden välillä - yhtäkkiä hän ja Miska olivat keskellä vaarin nuoruudenmaisemia ja muistoja, ja asiat kerrostuivat ja sekoittuivat." (s. 34)
"Tehdäänpä pieni aikamatka vielä minun nuoruuttanikin kauemmas ja käydään katsomassa Panthéonia, tulkaa!"
Vaari johdatti lapsenlapsensa kohti pyhäkköä puhellen samalla iloisesti, mutta Mimosa oli huomaavinaan hänen hilpeytensä taustalla hivenen surumielistä kaipausta. Mimosa tuumi, ettei vaarin varmasti ollut helppoa siirtyillä ajatuksissaan menneen ja nykyisyyden välillä - yhtäkkiä hän ja Miska olivat keskellä vaarin nuoruudenmaisemia ja muistoja, ja asiat kerrostuivat ja sekoittuivat." (s. 34)
Kirjassa ei ole minkäänlaista seikkailullista juoniainesta, kuten monessa pitempitekstisessä lastenkirjassa ymmärtääkseni tuppaa olemaan. Pääpaino on kirjan nimen mukaisesti Pariisissa, ja minua se toki viehätti, mutta samalla mietin miten kohderyhmän mielenkiinto pysyy yllä. Toivon sen pysyvän, ja innostavan tutustumaan kirjan esittelemään kaupunkiin. Pariisin taivaan alla -kirja ei arastele ranskan kieltä, sillä kirjan tekstiin on mahdutettu ujostelematta muutama ranskankielinen lausahdus. Hyvä hyvä! Minusta on hienoa tuoda esille maan omaa kieltä ja sitä, että reissatessa on hyvä osata muitakin kieliä kuin englantia.
Pitkänen on takakannen mukaan tietokirjailija. Pariisin taivaan alla -kirjassa ei mielestäni sorruttu aivan pahimman luokan luennointiin, sillä teksti eteni kohtuullisen jouhevasti. Ihmettelin silti, miksi kirja piti aloittaa kohtauksella, jossa kuvataan lennolle lähtemiseen liittyvää toimintaa. Lähtöselvityssysteemien selostaminen ei ollut minusta se maailman mielenkiintoisin tapa aloittaa lastenkirja. Mutta kun siitä pääsee yli, odottavat Pariisin Louvre ja monet muut kiinnostavat paikat.
Kirjassa on Mika Vaaranmaan tekemää kuvitusta, ja viehättäville mustavalkokuville annan ison plussan:
Osallistun bloggauksella TuijaTa-blogin emännöimään kirjablogien naistenviikkoon.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Lastenkirjahylly
Kirjan tietoja:
Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla (Mimosa ja Miska I)
Kuvitus Mika Vaaranmaa
Savukeidas, 2016
143 sivua
Kuulostaa hauskalta tavalta tutustua maahan ja kulttuuriin. Kuvistus on minustakin hyvä plussa.
VastaaPoistaNiin on, tämä kirja oli leppoisa matka ihanaan Pariisiin. :) Minä tykkään aina kuvituksista, ja tässä kirjassa se puoli oli erityisen onnistunut.
PoistaKivan kuuloinen kirja ja hyvä idea - kaunokirjalliseen muotoon puettu matkakirja! Panenpa korvan taakse, jos joskus pääsisimme Pariisiin lasten kanssa.
VastaaPoistaTällä kirjalla on kiva nostattaa matkakuumetta, jos Pariisin matka häämöttää edessä :).
PoistaLAinasin kirjan vähän aikaa kirjastosta, mutta ei ihan iskenyt lapseeni. Ehkä sitten, jos joskus olemme menossa Pariisiin.... Mutta mukava ajatus tällainen kirja, varmasti iskee innokkaampaan lukijaan.
VastaaPoistaJoo, luulen etten itsekään olisi innostunut tästä lapsena. Mutta nyt tykkäsin :). Sarjan idea on kyllä kiva.
PoistaKiva kirja ja Pariisi tulee tutuksi.
VastaaPoistaNäin on :).
Poista