27. heinäkuuta 2016

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu

Päivi Alasalmen Joenjoen laulu (Gummerus, 2013) olisi kenties jäänyt minulta lukematta ilman Kansojen juurilla -lukuhaastetta. En ole historiallisten romaanien ylin ystävä, ja 1500-luvulta ponnistava kolmen aikatason saamelaiskertomus ei ensituntumalta kuulostanut hirmuisen kiehtovalta. Päätin kuitenkin kokeilla kirjaa, sillä Alasalmelta on ilmestynyt kirja Pajulinnun huuto (Gummerus, 2015), ja se on vaikuttanut blogijuttujen perusteella kiinnostavalta. Kirja on jatkoa Joenjoen laulun 1500-luvun tarinalle, ja halusin kerrankin lukea jotain 'oikeassa' järjestyksessä. 

Tein hyvän valinnan, sillä Joenjoen laulu osoittautui ennakkoluuloistani huolimatta kelpo kirjaksi. Siinä on kolme erillistä kertomusta, joiden kautta hahmottuu saamelaisten yhteiskunnallinen asema eri aikakausina. 

1500-luvulla seurataan nuoren saamelaisnaisen Soruian vaiheita, kun hänen kotikyläänsä eksyy haavoittunut, tuntematon mies. Soruia haaveilee miestä omakseen, mutta kyläläisten ennakkoluulojen keskellä hänen on tehtevä vaikeita valintoja. Soruian kertomus oli kirjan paras osuus. ja on mukavaa, että hänen myöhemmistä vaiheistaan on tarjolla kokonainen kirja. Harmittelin kovasti, kun Alasalmi jätti Soruian tarinan kiintoisaan paikkaan, ja hyppäytti lukijan 1800-luvulle Lars Levi Lestadiuksen aikaan. En yhtään tykännyt, ja ehkä siksi kirjan loppuosuus oli minulle alkuosaa vaisumpi.

Kirjan viimeinen osuus liikkuu nykyajassa, ja siinä kuvataan miesnäkökulman kautta saamelaisten suhdetta nyky-yhteiskuntaan, sen vaatimuksiin ja oman kulttuurin vaalimisen vaikeuteen. Mukana on rakkaustarina, mutta se jäi laimeaksi Soruian lemmenleikkien jälkeen. 

Joenjoen laulusta jäi siten minulle melko epätasainen kokonaisvaikutelma, mutta aion ehdottomasti lukea Pajulinnun huudon. Joenjoen laulun parhaita puolia oli saamelaisten uskomusten, perinteiden ja luontosuhteen kuvaus. Näitä toivottavasti on luvassa lisää Pajulinnun huudossa.

"Keskitalven taivas oli tummansininen ja kirkkaina loistavien tähtien kirjoma. Pakkanen pidätti hengitystään kuin se olisi pyytänyt kaikkia hiljenemään. Tunsin olevani turvassa kaamoksessa, välillä ulvovassa lumimyrskyssä, välillä niin kovaa tiukuvassa kylmyydessä, että pakkasen saattoi kuulla helisevän tunturikoivujen oksilla." (s. 78)


***

Kirja päättää osuuteni Kansojen juurilla -haasteessa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Kujerruksia, Kirjasähkökäyrä ja Lukukausi
Kirjan tietoja:
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Gummerus, 2013
306 sivua

10 kommenttia:

  1. Minusta tuli Alasalmen fanittaja tämän kirjan jälkeen ja olen lukenut myös Pajulinnun huudon, joka oli vielä parempi. terv. historiallisten kirjojen ystävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle historialliset romaanit jostain syystä maistuvat vain pieninä annoksina :), mutta Pajulinnun huudon aion lukea. Hyvä tietää, että tarina vain paranee edetessään.

      Poista
  2. Minulla olisi haasteeseen jo periaatteessa tarvittavat kirjat luettuna, mutta vielä olisi aikaa lukea jotain. Vaikkapa tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä aikaa... minäkin hieman pohdin, koettaisinko vielä lukea Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpäätä tähän (bongasin vinkin Main blogista), mutta ehkäpä annan olla ja jätän sen syksyn lukupinoon. :)

      Poista
  3. Tämä täytyykin ottaa itsellekin ylös, sen verran kiinnostava ja erilainen on aiheeltaan kuin mitä yleensä luen. Saamelaiskulttuuri on aina itselleni jäänyt jotenkin harmillisenkin vieraaksi, mutta mikäpä se olisi parempi tapa aloittaa siihen tutustuminen kuin kirjallisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiktion varjolla on hyvä tutustua eri kulttuureihin. :) Tämä oli kiva löytö, kannattaa ehdottomasti kokeilla josko uppoaa omaan lukumakuun.

      Poista
  4. Epätasaisuus tästä minullekin on jäänyt mieleen, jotenkin ehyempi kokonaisuus olisi ollut minulle mieluisampi. Pajulinnun huudon jo lainasin kirjastosta mutta palautin, kun en sitä ehtinyt lukemaan. Jossain vaiheessa siihen yritän uudemman kerran tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan pidin kirjan ideasta, sillä tein niin että luin eri aikatasojen tarinoita pikku taukojen kera. Ei päässyt tippumaan juonesta :). Mutta se oli harmi, että vain se ensimmäinen kertomus oli todella kiinnostava.

      Poista
  5. Luin tämän sinun tavoin Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen. Ensimmäinen tarina oli vahvin ja pidin siitä. Olisin mielelläni lukenut siitä koko kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, minuakin harmitti kun ensimmäinen tarina jäi kesken. Onneksi Pajulinnun huuto jatkaa sitä :).

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...