8. tammikuuta 2016

David Suchet: Hercule Poirot ja minä

Heti kun kuulin David Suchetin Poirot-muistelmista, kirja nousi pakko lukea -listalleni. Suchetin Poirot on ollut minulle aina se oikea tv-Poirot, ja pikku miekkosen tv-sarja on kelpo katsottavaa, olipa kyseessä kuinka mones uusintakerta hyvänsä. Olin todella kiinnostunut Suchetin Poirot-taipaleen vaiheista, ja Hercule Poirot ja minä (Minerva, 2015) vastasi  tiedonhaluuni erinomaisesti. Jos jostain pitää mutista, niin mutisen siitä, että mukana oli vain yksi värivalokuvaliite. Kuvia ei voi olla liikaa! Minulta irtoaa kirjalle 4 Goodreads-tähteä, mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että kirja on kirjoitettu Poirot'n hahmosta ja sarjasta kiinnostuneille, ja muille kirja ei liene niin inspiroivaa luettavaa.


"Ironisinta koko jutussa onkin se, että Kokki kadoksissa -jakson lopullisessa versiossa, joka lähetettiin lopulta ympäri maailmaa, näkyy vain Poirot sateenvarjo kädessään seisomassa puiston penkillä istuvan Hastingsin vieressä. Poirot ei missään vaiheessa istahda alas! Kohtaus, jossa Poirot pyyhkii penkin nenäliinallaan, päätyi siis editointihuoneen lattialle. Kun näin sen, huulilleni nousi kuiva pieni hymy.
    En usko, että kohtauksen poisjättämisellä oli minkäänlaista merkitystä yleisölle tarinankerronnan kannalta, ja jos ihan rehellisiä ollaan, en usko, että se heikensi millään lailla tulkintaani Poirot'sta, mutta siitä huolimatta "nenäliinatapauksella" oli minulle tuolloin hyvin suuri merkitys. Jonkun oli noustava puolustamaan Dame Agathan Poirot'ta, ja se puolustaja olin minä - seurauksista välittämättä." (s. 76)

Kirjan mielenkiintoisinta antia olivat Suchetin kuvaukset näyttelijätyön arjesta: kuinka hän 'rakensi' Poirot-hahmon, kaikki tarvittavat pikku käytöksen, pukeutumisen ja luonteen yksityiskohdat. Suchet ei aluksi tiennyt hahmosta juuri mitään, mutta suhtautuu tähän työn edetessä siihen aina vain omistautuvammin. Kiista siitä, voiko Poirot istua suoraan puistonpenkille vai asettaako hän ensin nenäliinan takapuolensa alle, kuvastaa hyvin Suchetin asennetta. Detaljit kunniaan! Suchet kuvaa paljon myös muita töitään teatterissa, ja kirjasta rakentuu hieno kuva hänen ansiokkaasta urastaaan. Pienet sivuraiteille hyppäykset eivät minua haitanneet, sillä ne vain kuvastivat näyttelijätyön epävarmuutta. Poirot-sarjan menestyksestä huolimatta Suchet sai aina tuotantokauden päätyttyä miettiä, jatkuuko sarja vai oliko Poirot-ura ohi.

Epävarmuuden hetkistä huolimatta Suchet pääsi näyttelemään kaikki Poirot-tarinat. Tarinoiden nimiä vilahtelee tekstissä tuhka tiheään, mutta minua ei haitannut vaikken niitä kaikkia muistanut enkä varmaan ole edes lukenut. Aika moni tuntui sen verran tutulta, että pysyin mukavasti kärryillä. Kirjan loppusivuilla kuvataan Esiripun ja muiden sarjan päätöskauden elokuvien kuvauksia, ja kyllä vaan tuli haikea olo, vaikka tiedän että sarjaa on saatavilla DVD:nä ja varmaan uusintoina tv:ssä. Hassu tunnustus: en ole lukenut Esirippua, sillä kirjallisten hyvästien heittäminen Poirotille on tuntunut epämieluisalta. Ja vaikka kirjan lukeminen nostatti kiinnostusta moneen Poirot-seikkailuun, en taida olla edelleenkään valmis Esiripulle.

Pientä Poirot-kuumetta Suchetin kirjan lukeminen kieltämättä sai aikaan. Kirjastosta onneksi löytyy DVD-versioita, ja mm. Kortit pöydällä meni heti varaukseen. Poirot-sarjan ystäville suosittelen kirjaa lämpimästi.

***
Löysin eräästä Goodreadsin ryhmästä hauskan Every Year-haasteen, jonka ideana on valita ajanjakso, ja sen jokaiselta vuodelta luetaan yksi kirja. Innostuin tästä heti, sillä haaste tuntui miellyttävän vapaamuotoiselta viime vuoden listahaasteiden jälkeen. Valitsin omaksi aikajaksokseni vuodet 1982 - 2016 (= 35 kirjaa), ja vuosilista löytyy yläpalkin GR-haasteet -välilehdeltä. Suchetin kirja on julkaistu alunperin vuonna 2013, joten tällä kirjalla pääsen alkuun vuosikeräilyssäni. Kirja myös päättää taipaleeni Agatha Christie 125-vuotta -lukuhaasteessa.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kaisa Reetta T, Ullan luetut kirjat, Jokken kirjanurkka ja Hurja Hassu Lukija.
Kirjan tietoja:
David Suchet & Geoffrey Wansell: Poirot and me (2013)
Suomennos Sirpa Parviainen
Minerva, 2015
379 sivua

4 kommenttia:

  1. Poirot-fanien must-lukeminen <3 Haavailen edelleen kerääväni kaikki Poirot-elokuvat omaksi, mutta hinnat tuppaavat olemaan vähän liian korkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jo vähän katselin dvd-bokseja, mutta jätin vielä tilaamatta. Niitä näkyy olevan kirjastossakin aika mukavasti saatavilla, vaikka kieltämättä houkutus tilata edes jotain on kovin suuri. Koko sarjan kerääminen kyllä kustantaa melko reippaasti. :)

      Poista
  2. Tämä kirja on hyvä elämäkerta. Olemme nyt tallentaneet kaikki Poirotit, vaikka olemme ne aiemminkin katsoneet. Tänään tulee se joka on viimeisin, vaikka kuvattiin muistaakseni viidenneksi viimeisenä: Surumielinen hyvästijättö hurmaavalla Poirotille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, enpä tiennytkään että Esirippu tulee tänään. Se tosiaan ei ollut viimeinen kuvattu, sen minäkin muistan Suchetin kirjasta. :) Tämä oli hieno kirja, ja antoi aivan uudenlaista näkökulmaa Poirot-sarjaan ja Suchetin näyttelijäntyöhön.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...