Peter Englund: Pultava

Peter Englundin Pultava (Art House, 2010) oli niitä kirjoja, joita luin melko pitkään, muutaman kymmenen sivua illassa. Hidas eteneminen johtui kirjan aiheesta: vuonna 1709 Pultavan kaupungin edustalla käyty taistelu Ruotsin ja Venäjän armeijan välillä ei ollut niin vangitseva aihe, että edes Englundin hyvä kerrontatyyli olisi naulinnut minut kirjan ääreen kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Vaikka kirjan aihe ei aivan ykkösjuttu minulle ollutkaan, otin kirjan luettavaksi, kun se sattuu olemaan osa oman kirjahyllyn lukuprojektiani.

"Kun välimatka oli kutistunut 200 metriin, Venäjän tykistö alkoi käyttää kuulien sijasta kartesseja. Rautatuuli yltyi hirmumyrskyksi. Rykmenttien tykkien tulikidat purskauttivat räjähdyspanoksen toisensa jälkeen; ohueen siniseen rintamaan pumpattiin tiheitä parvia lyijyhauleja, piinsiruja ja kulmikkaita raudankappaleita. Ruotsalaiset marssivat itsepintaisesti eteenpäin selkä suorassa läpi sirpalekuurojen. Ehkä he elättelivät kuolemanpelossaan ohjesäännön ajatusta, jonka mukaan oli samantekevää, kulkiko ihminen suorana läpi lyijymyrskyn vai hakiko hän hän suojaa, sillä 'yksikään kuula ei osu ihmiseen' ilman Jumalan tahtoa.
    Jos se piti todella paikkansa, niin Jumala selvästikin halusi mahdollisimman monen ruotsalaisen sotilasparan kuolevan juuri näiden kauheiden minuuttien aikana." (s. 168)

Englund kirjoittaa taitavasti, sitä ei käy kieltäminen. Pultavan taistelu etenee kuin paraskin fiktiivinen kertomus, jonka sekaan on salakavalasti laitettu mukaan numerofaktoja ja tarkkoja historiallisia yksityiskohtia. 1700-luvun sotiminen on ollut raakaa puuhaa, ja Englund nostaa kirjassaan hyvin esille sekä suuria linjoja että tavallisen rivisotilaan kokemuksia. Taistelun kulku on kuvattu erittäin tarkasti, ja kirjassa on jonkin verran piirrettyjä karttakuvia, jotka auttavat hahmottamaan joukkojen asemia taistelun aikana. Myönnän, etten jaksanut perehtyä niihin kovin tarkasti, vaikka kyseisillä sivuilla oli kulmatkin valmiiksi taiteltuna 'tärkeän sivun' merkiksi. Kirja kun sattuu olemaan lahjaostos miehelleni, ja hän on tainnut sen lukea pariinkin kertaan - ja oli iloisesti hämmästynyt, kun huomasi minunkin lukevan kirjaa.

Luokittelen Pultavan tietokirjaksi, mutta minkäänlaista lähdeluetteloa tai sanallista kuvausta käytetyistä lähteistä kirjassa ei ole. Takakannessa ja paikoin tekstissä viitataan esimerkiksi sodassa mukana olleiden kirjeisiin ja kertomuksiin, mutta minua jäi kovasti kiinnostamaan teoksen vaatima tutkimustyö ja se, mistä ja miten käytetty lähdemateriaali on löytynyt. Kirjan tekstissä viitataan aina silloin tällöin yksittäisiin sotilaisiin nimeltä mainiten, ja vaikka en epäilekään Englundin tekstin todenperäisyyttä, olisi ollut kiehtovaa tietää, mitä kautta näiden yksittäisten sotamiesten kokemukset ja kohtalot ovat jälkipolville säilyneet:

"Osaa vaikeimmin haavoittuneista ei ehditty ottaa mukaan ja he jäivät makaamaan paikoilleen pataljoonien marssiessa eteenpäin. Näihin onnettomiin kuului henkivartiokaartin kapteeniluutnantti Niklas Norin, ruukinpatruunan 25-vuotias poika Örebrosta. Norin oli keskeyttänyt valmiiksi viitoitetun uransa Vuorikollegiossa ja opiskellut sen sijaan linnoitus- ja tykistöoppia. Vuonna 1701 hän hakeutui vapaaehtoisena armeijaan, vaikka oli ainoastaan 17-vuotias. Raskasmielisine silmineen tämä vaalea nuorukainen oli jo ehtinyt kokea monenmoista, hän oli osallistunut lukuisiin taisteluihin ja haavoittunut moneen kertaan. Linnakkeen valtauksessa hän haavoittui uudelleen ja tällä kertaa vakavasti. Niklas Norin oli saanut yhteensä seitsemän haavaa molempiin käsivarsiin, reiteen ja vatsaan. Raadeltu, veretön ja voimaton mies jätettiin kuolemaan. Rykmentti marssi eteenpäin." (s. 112)

Sotakirjallisuudesta pitäville Englundin teos on varmasti hieno kirja, ja minäkin pidin siitä, kuinka elävästi ja kaunistelemattomasti hän kuvaa menneen vuosisadan sodan kulkua. Teksti on hyvin kuvailevaa, ja se oli mielestäni sujuvalukuista. Yhtenä syynä sujuvuuteen lienee juuri se, ettei lauseita oltu ahdettu täyteen lähdeviittauksia. Arvelisinkin, että Pultava on ns. matalan kynnyksen kirja niille, jotka haluavat kurkistaa sotatapojen historiaan.

Pultava antaa minulle vääpelin natsat Ihminen sodassa -haasteessa (jee!). Lukuaikaa on reilusti jäljellä, joten kenraalin arvo on kummasti alkanut houkuttaa. Toisaalta... kesä + sotakirjallisuus = ei niin houkutteleva yhtälö? No, ainakin vinkkilistalla oleva Tuulen viemää olisi ihanaa kesälukemista ja H. G. Wellsin Maailmojen sotakin voisi mennä pouta- tai sadepäivän ratoksi, joten olen toiveikas sen suhteen, että sotaisia haastepisteitä karttuu myös loma-aikaan.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Oman kirjahyllyn kirja. Lahjaostos miehelle muutaman vuoden takaa.

Kirjan tietoja:
Peter Englund: Poltava (1988)
Suomennos Seppo Hyrkäs
Kansi: Mikko Valtavaara
Kannen kuva: Tsaari Pietari I Pultavassa. Gobeliini vuodelta 1722.
Art House, 2010
283 sivua