E. L. Doctorow: Homer ja Langley

E. L. Doctorowin Homer ja Langley (Tammi, 2013) -romaanin nimihenkilöillä on ollut vastineensa 'oikeassa' elämässä. Collyerin erakoituneet veljekset, Homer ja Langley, kuolivat vuonna 1947 Manhattanin asunnossaan valtavan tavaramäärän keskellä. Veljekset olivat jo eläessään olleet tunnettuja omituisesta käytöksestään, ja heidän kuoltuaan asunnosta löydettiin 140 tonnia (!) tavaraa. Hamstratun tavaramäärän keskelle oli jopa viritelty ansoja mahdollisia tunkeutujia varten. Wikipediasta voi kurkata lisää faktoja veljesten elämästä. Doctorowin teos kertoo fiktiivisen version Homerin ja Langleyn elämästä.

"Sokeainyhdistys oli saanut erään musiikkikustantajan painamaan musiikkia sokeiden nuottikirjoituksella. Tilasin siis nuotteja. Mutta yritys valui hiekkaan - osasin lukea sokeainkirjoitusta, mutta sormeni eivät suostuneet muuttamaan pieniä pisteitä ääniksi. Nuotit eivät liittyneet yhteen vaan pysyttelivät jotenkin erillään, ja kaikki kontrapunktinen meni täysin yli käsityskykyni.

    Siinä vaiheessa Langley tuli hätiin. Hän löysi jonkin kuolinpesän huutokaupasta automaattipianon. Mukana tuli kymmeniä rei'itettyjä paperirullia jotka oli kääritty sylinterien ympärille." (s. 40)

Kirjan kertojana toimii Homer, joka on sokeutunut nuoruudessaan. Vanhemman veljen Langleyn palattua ensimmäisestä maailmansodasta veljekset ajautuvat viettämään elämäänsä vanhemmiltaan perimässään Manhattanin asunnossa. Rahasta heillä ei tunnu olevan pulaa, sillä veljeksillä on palvelusväkeäkin talossaan. Kerronnan sävy on mielestäni aivan viimeisiä sivuja lukuun ottamatta melko positiivinen. Homer kertoo veljesten elämästä, sen sattumuksista ja heidän tapaamistaan ihmisistä (kyllä, heitäkin on eli eivät veljekset Doctorowin fiktiossa missään täydellisessä umpiossa elä). Homer ei kovin paljon selittele tai puolustele veljesten erikoista elämäntyyliä, enemmänkin kirjasta välittyy 'näin se vain tapahtui' asenne. T-Fordin päätyminen ruokasaliin, valtavat sanomalehtipinot, hippiporukan asettuminen taloksi kaiken roinan keskelle... näitähän nyt sattuu. Joukkoon mahtuu surullisiakin ihmiskohtaloita, mutta ne sivuutetaan aika nopeasti. Kertoja ei selvästikään halua jäädä märehtimään kaikkea vastaan tullutta kurjuutta.

Pidin Homerin ja Langleyn kirjoitustyylistä kovasti.  Pelkäsin hieman etukäteen, onko kirjan sävy ankeahko (erakoituminen, Homerin sokeus jne), mutta Doctorow ei onneksi pettänyt. Homer ja Langley ei ollut vallan huikea lukuelämys, mutta viihdyin silti oikein hyvin omituisten veljesten seurassa. Kirjan tunnelma on melko rauhallinen, eikä kirja ollut erityisen juonivetoinen tarina. Tämän tyylisiä kirjoja on mukava lukea aina silloin tällöin, ja vaikkei tämä aivan parhaiden Doctorowien (Ragtime, Maailmannäyttely, Gangsterin oppipoika tuovat hyviä muistoja mieleeni) rinnalle kipuakaan, pidin kirjasta kolmen tähden arvoisesti.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Sininen keskitie, Erjan lukupäiväkirja ja Kirjakirppu.

Kirjan tietoja:
E. L. Doctorow: Homer & Langley (2009)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2013
210 sivua