Haastevastaus: Kohtaamisia kirjassa
Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna haastoi minut mukaan Kohtaamisia kirjassa -haasteeseen. Haaste on lähtenyt liikkeelle Opuscolo-blogista, ja sen säännöt ovat:
- Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä tapaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinua kulkemaan jonkin tärkeän matkan.
- Kirjoita kohtaamisesta blogiisi.
- Mainitse haasteen alkuperä (Opuscolo-blogi) tekstissä.
- Haasta mukaan 3-6 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla.
Minun piti jonkin aikaa pohdiskella, mikähän kirja tähän haasteeseen sopisi. Silmieni editse on kulkenut melkoinen määrä painettua tekstiä, mutta onko joku niistä ollut vallan erityinen? Päädyin lopulta kirjasarjaan, josta minulla on muistoja lapsuudesta. Näitä kirjoja muistan lainanneeni Noormarkun pienestä lähikirjastosta heti, kun opin lukemaan koulun ensimmäisellä luokalla:
Kyseessä on tietenkin Edit Blytonin Viisikko-sarja. Muistan, miten Viisikon seikkailut tuntuivat minusta erittäin jännittäviltä. Luolia, salakäytäviä, salaperäisiä paikkoja... miten joillakin lapsilla voikin olla kesälomat täynnä seikkailuja? Tarinat kutkuttivat siinä määrin mielikuvitustani, että lukuinnostus taisi tarttua minuun aivan itsestään.
Minulla ei ole kotona ainuttakaan Viisikko-kirjaa, mutta lainasin kirjastosta pari tätä postausta varten. Heippa pitkästä aikaa, Pauli, Dick, Leo, Anne ja ihana Tim! Ystäväjoukkoja on toki muissakin nuortenkirjoissa pilvin pimein, mutta jotain erityistä viehätystä Viisikossa minun muistoissani on. Taisin samaistua eniten herttaiseen Anneen, vaikka porukan jännittävin hahmo olikin poikatyttö Pauli koiransa kanssa. Leo ja Dick jäivät kiinnostavuusasteikolla tyttöjen taakse. Minulla ei koskaan ollut omaa lemmikkiä (enkä sellaista tainnut kaivatakaan), mutta pidin siitä, että Tim touhusi innoissaan mukana jokaisessa seikkailussa.
Kirjoja selaillessani eväiden syöminen, ja kaikenlainen muukin syöminen tuntuu olevan kirjoissa yllättävän paljon esillä. Muistan, että inkiväärilimsa ja teeleivät tuntuivat minusta lapsena aika eksoottisilta. Inkiväärilimsaa en lainaamista kirjoista löytänyt, mutta tortuista ja häränkielistä sen sijaan puhuttiin:
"- Teidän ei tarvitse selittää, minkä takia tulitte, sanoi keittäjätär ja nauroi. - Mutta ystäväiseni... ruokakomero on lukossa.
- Voi miten kurjaa! Dick sanoi ja kokeili ovea. - Kyllä vain, kyllä se on visusti lukossa.
- Kurjaa tai ei! Muuta en voi tehdä, kun talossa on neljä teidänlaistanne villi-ihmistä - puhumattakaan isoista ahneista koirista, vastasi Joanna ja kauli kaikin voimin kakkutaikinaa. - Kun viimeksi olitte täällä, panin lihalaatikon, häränkielen, kirsikkatortun ja toisen tortun komeroon talteen seuraavaa päivää varten, mutta kun tulin kotiin iltapäivävapaan jälkeen, ei hippusen hittaraakaan ollut jäljellä." (Viisikko joutuu ansaan, s. 14)
En ole lukenut Viisikkoja sitten lapsuusaikojen, mutta moni niissä oleva elementti viehättää minua kirjoissa edelleen: seikkailut, lämminhenkisyys ja onnelliset loput.
"Siihen me jätämme heidät kaikki auringonpaisteeseen katselemaan otuksia, jotka merkillinen Wilfred aina saa tulemaan luokseen. Leo loikoo selällään ja katselee huhtikuista taivasta tyytyväisenä siitä, että seikkailu päättyi niin hyvin. Dick katselee alas Kuiskausten saarelle, joka ui sataman kirkkaassa sinessä. Anne on puolinukuksissa - hiljainen Anne, joka osaa muuttua tiikeriksi, jos sille päälle sattuu.
Ja Pauli on tietenkin Timin vieressä, käsi sen kaulalla, mitä parhaimmalla tuulella." (Viisikko kuiskausten saarella, s. 147-148)
Haastan mukaan alla mainitut blogit (ellei kyseinen haaste ole jo löytänyt teille jotain muuta kautta). Minkä kirjan kanssa teillä on ollut tärkeä / mieleenpainuva kohtaaminen? Kivaa, jos innostutte vastaamaan. :)
- Aamunkajon lukukokemukset
- Anun ihmeelliset matkat / Anu
- Ikkunan takana / Tilda
Kiva, kun ehdit kirjoittaa tästä aiheesta. Ihana vastaus! ♡
VastaaPoistaKiitos itsellesi haasteesta. :) Lapsuuden kirjasuosikkeja oli yllättävän mukava muistella. Ihanaa, että näitä Viisikkoja ja monia muitakin suosikkejani on edelleen kirjaston hyllyillä. Näistäkin lainaamistani kirjoista oli menossa ja 10. ja 11. painos. :)
VastaaPoistaWow, paljon kiitoksia haasteesta! Viisikot nyt ovat aivan huippuklassikkoja, joiden muistoihin on ainakin 30+-vuotiaiden helppo samastua. Nykynuoriso taitaa lukea niitä vähemmän, ainakin täällä päässä. Vastaan haasteeseen n. vkon sisällä, bella ciao!
VastaaPoistaOlepa hyvä, vastaa vain rauhassa omaan tahtiin (minullakin meni hetki tätä mutustellessa..). :) Voipa tosiaan olla, että nykynuorille Viisikot ovat liian laimeaa kamaa, mutta olen niitä sentään jokusen kerran bongannut nuortenpuolen palautuskärrystä.
VastaaPoistaOlen lukenut Viisikkoja uudelleen ties monettako kertaa. Viisitoista kirjaa takana ja vielä on muutama jäljellä että saan kierroksen loppuun. Jotain näissä on sellaista, joka saa vielä aikuisenakin nauttimaan seikkailuistaan.
VastaaPoistaOlipa mukava tämä sinun kirjoituksesi. Viisikoiden eväät oli kyllä ihan legendaariset. Muistan, että leikin viisikkoa luolassa ryömimällä peiton alla. :)
VastaaPoistaAino: Minullekin tuli olo, että olisi kiva lukea nämä aivan alusta asti, järjestyksessä. Nyt vain selailin näitä paria lainaamaani. Ja muutkin Blytonin sarjat muistuivat mieleen, Salaisuus-sarja, SOS ja mitä niitä nyt olikaan. :)
VastaaPoistaOmppu: mahtaako missään muussa nuortensarjassa eväspuoli niin korostetusta esillä. Jos vastaavaa laitettaisiin johonkin nykysarjaan, voisi olla ehkä hieman eri murkinat. :) Mutta syödä pitää, että jaksaa seikkailla. :)
Takuuvarmoja seikkailuja! Viisikot, Salaisuus-sarja ja Seikkailu-sarja... Viisikkoja leikittiin lähimetsissä melkoisella antaumuksella, vaikka eväät eivät olleet ikinä vertailukelpoisia. Mukava kohtaaminen, ja ihanan seesteinen tuo kirjan loppu. Muistui hyvin mieleen, miksi näistä niin pidin lapsena.
VastaaPoistaMinulla Viisikot eivät tainneet tulla leikkeihin, jännitin niitä vaan kirjan sivuilta. :) Inkiväärilimsaa olisi kiva maistaa. Netissä näkyi olevan reseptejä, ehkä pitäisi joskus kokeilla...
VastaaPoistaIhanaa, löysinpäs minä tämän haasteen ja tartun tähän ilomielin :). Nyt pitääkin alkaa miettimään, mistä kirjasta kertoisin, niitä on niin paljon... :). Pitää lähteä ajan kanssa kirjastoon, etsimään vanhoja suosikkeja <3.
VastaaPoistaViisikkosarja, ihana! Luin itsekin tämän lapsena ja olen nyt jälkikasvulle tätä suositellut. Äiti pakottaa lukemaan :D.
Taisin epähuomiossa naputella pisteen haastelinkin perään, sen vuoksi se blogisi kommenttiboksiin lisäämäni linkki ei varmaankaan toiminut. Mutta hyvä juttu, että löysit silti haasteen. :)
VastaaPoistaMinusta oli aivan ihanaa tutkia kirjaston hyllyjä, siellä on mukavasti tarjolla omia lapsuuden suosikkeja. Mainiota, jos lapsesi innostuvat Viisikoista!
Viisikot ovat olleet tärkeä osa minunkin lapsuuttani :) Viisikoidenlukuprojektini on ollut hetken tauolla, mutta sinun postauksesi ja kevään saapumisen myötä alkaa tehdä mieli palata serkusten seikkailujen pariin. Eväät ovat ehdottomasti tärkeä osa kirjoja, miten ihanasti Blyton kuvaa vaikkapa voileipiä... Nam!
VastaaPoistaKiitos haasteesta! Vastaan siihen mielelläni, täytyy sukeltaa muistojen syövereihin. :) Minulta jäivät Viisikot lapsuudessa vähemmälle, mutta rakastin Blytonin Seikkailu-sarjaa, jossa siinäkin syötiin aina eväitä ulkosalla. Parasta ikinä.
VastaaPoistaVillasukka: nam todellakin... jos ei lukemista aloittaessa tee mieli syötävää, niin kirjan puolivälissä viimeistään. :)
VastaaPoistaTilda: mukavaa, jos ehdit tämän haasteen pariin. Minäkin tykkäsin Seikkailu-sarjasta, mutta Viisikot olivat niitä ensimmäisiä Blytonin kirjoja, joita luin. Sen vuoksi ehkä ne ovat minulle olleet niitä parhaita Blytoneja. :)
Haastoinpa sinutkin: http://nipvet.blogspot.fi/2014/05/haastevastaus.html
VastaaPoistaHih, kiitos - aivan mahtavat kysymykset olet keksinyt. :)
VastaaPoistaHauskaa, että vastasit kehittelemääni haasteeseen.
VastaaPoistaViisikot! Ne ovat kyllä olleet aivan oleellinen osa lukijuutta. Vieläkin muistan luolat, joissa syötiin eväitä.
Tämä oli mukavan lämminhenkinen haaste. :) Viisikoissa on sitä jotain.. Blyton oli taitava kirjoittaja, kun hänen kirjojaan vieläkin muistellaan ja luetaan tämmöisellä lämmöllä. :)
VastaaPoistaHei! Sain vihdoin vastattua haasteeseesi: http://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2014/05/19/elegia-siniselle-niilille/
VastaaPoistaPalataan, aion käydä lukemassa luvuistasi taas pian :)! Anu
Kiva juttu, käynkin heti lukemassa. :)
VastaaPoista