Projekti 2/4 päättyy... ja nyt alkaa Projekti 3/4!
Oman kirjahyllyn lukuprojektini kakkosvaihe (joulukuu 2013 - helmikuu 2014) päättyy tänään. Idean projektiin nappasin viime syksynä Täällä toisen tähden alla -blogista. Koko vuoden lukutavoitteiden asettaminen kertarysäyksellä tuntui hieman liian haastavalta, joten päätin edetä kolmen kuukauden jaksoissa. Viisi omaa kirjaa kolmessa kuukaudessa - helppoa heinää ja kevyttä kauraa?! Ei ollut ja tästä syytän tietenkin kirjaston viekoittelevaa tarjontaa. Mutta sainpas taas luettua neljä kirjaa viidestä:
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis - tämä oli n-i-i-n hieno kirja!!
Karsten Alnæs: Ihanteiden nousu - 700 sivua tietoa. Hyvä minä, luin tämän - ja jotain jäi ehkä muistiin korvien väliin.
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä - tämä ei ollut yhtään minun kirjani.
Mika Waltari: Johannes Angelos - keskitasoinen Waltari, jossa huokailtiin rakkaudesta ja odoteltiin turkkilaisten hyökkäystä Istanbuliin.
Lukematta jäi: Jason Goodwin: Janitsaaripuu. Ja tämä oli juuri se kirja, joka minua kiinnosti etukäteen ajatellen eniten. Hyväksi arvelemaani tuli taas säästeltyä niin pitkään, etten ehtinyt kirjan pariin ollenkaan.
Projekti jatkuu vaiheeseen 3/4. Maalis-huhti-toukokuussa lukulistaltani löytyvät nämä kirjat:
Peter Englund: Pultava. Art House, 2010. 283 sivua. Lisäpotkua lukemiseen antaa tyrkyllä oleva sotaisa haastepiste. Olen ostanut kirjan lahjaksi miehelleni jokunen vuosi sitten.
Dava Sobel: Galileon tytär. Otava, 2000. 384 sivua. Tiedettä, uskoa, rakkautta kertoo alaotsikko.
Juha Lehtonen: Pärskeitä. Teos, 2006. 301 sivua. Merellinen romaani, josta takakannen perusteella voisi saada MiMiTui-pisteen.
Jayne Anne Philips: Suojelus. Tammi, 1995. 372 sivua. Joku kehui tätä hiljattain kirjablogissa. Oman kappaleeni ostin kirjaston poistomyynnistä.
Jon Ronson: Vuohia tuijottavat miehet. Sammakko, 2008. 229 sivua. Toinen mahdollinen haastepojo Ihmisiä sodassa -haasteeseen.
Ei tietoa, ei Waltaria, ei kauhistuttavan pitkiä kirjoja. Vai onkohan tuo viimeinen melkein tietokirja? No, näillä mennään. Etukäteisodotukset ovat korkealla ainakin Suojeluksen suhteen.
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis - tämä oli n-i-i-n hieno kirja!!
Karsten Alnæs: Ihanteiden nousu - 700 sivua tietoa. Hyvä minä, luin tämän - ja jotain jäi ehkä muistiin korvien väliin.
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä - tämä ei ollut yhtään minun kirjani.
Mika Waltari: Johannes Angelos - keskitasoinen Waltari, jossa huokailtiin rakkaudesta ja odoteltiin turkkilaisten hyökkäystä Istanbuliin.
Lukematta jäi: Jason Goodwin: Janitsaaripuu. Ja tämä oli juuri se kirja, joka minua kiinnosti etukäteen ajatellen eniten. Hyväksi arvelemaani tuli taas säästeltyä niin pitkään, etten ehtinyt kirjan pariin ollenkaan.
Projekti jatkuu vaiheeseen 3/4. Maalis-huhti-toukokuussa lukulistaltani löytyvät nämä kirjat:
Peter Englund: Pultava. Art House, 2010. 283 sivua. Lisäpotkua lukemiseen antaa tyrkyllä oleva sotaisa haastepiste. Olen ostanut kirjan lahjaksi miehelleni jokunen vuosi sitten.
Dava Sobel: Galileon tytär. Otava, 2000. 384 sivua. Tiedettä, uskoa, rakkautta kertoo alaotsikko.
Juha Lehtonen: Pärskeitä. Teos, 2006. 301 sivua. Merellinen romaani, josta takakannen perusteella voisi saada MiMiTui-pisteen.
Jayne Anne Philips: Suojelus. Tammi, 1995. 372 sivua. Joku kehui tätä hiljattain kirjablogissa. Oman kappaleeni ostin kirjaston poistomyynnistä.
Jon Ronson: Vuohia tuijottavat miehet. Sammakko, 2008. 229 sivua. Toinen mahdollinen haastepojo Ihmisiä sodassa -haasteeseen.
Ei tietoa, ei Waltaria, ei kauhistuttavan pitkiä kirjoja. Vai onkohan tuo viimeinen melkein tietokirja? No, näillä mennään. Etukäteisodotukset ovat korkealla ainakin Suojeluksen suhteen.
Oho, minulla on tuo Quo vadis ollut hyllyssä ties miten kauan, eikä ole kiinnostanut yhtään. Olen ajatellut että se on sarjaa boooooooriiiiing. Ehkäpä pitäisi antaa sille mahdollisuus! Minä saan tuon kuukauden klassikko -haasteeni kautta ihan mukavasti luettua oman hyllyn kirjoja, mutta miten niitä kirjoja tuleekin kannettua aina kirjastosta mukana ihan hillittömät määrät, vaikka kotonakin olisi ties mitä aarteita lukematta... No, olen ajatellut niin, että tuleepa tuetta kirjastojen toimintaa, kun aina on vähintään parikymmentä lainaa.
VastaaPoistaLämpenin Quo vadikselle hieman hitaasti, hämmästyin kun se alkupuoli pyöri niin voimakkaasti rakkausjutun ympärillä. Mutta Rooman palosta alkaen kirja oli aika huikea, tykkäsin ihan hirveästi. :) Joo, kirjasto on kyllä semmoinen paikka, että vaikka kuinka ajattelen, että 'tänään vaan palautan, enkä ota MITÄÄN uutta', niin ainahan sitä jotain mukaan lähtee. :) Ja niin ne oman hyllyn kirjat jää TAAS lukematta.
VastaaPoista