Oksan hyllyltä

Flavia de Lucen leppoisan nokkelat salapoliisitutkimukset sopivat omaan kesälukemistooni aivan täydellisesti, ja uusin suomennos Kuolon kultaiset kiehkurat (Bazar, 2019) päätyi lukupinooni juuri mukavasti kesälomaviikolla. Nuoren neidin näpsäkkä ote elämään ja kuolemaan oli sarjan edellisessä osassa erinomaisen terävää, ja olipa kivaa huomata, että sama hyvä meno jatkuu tässä uudessakin kirjassa, joka on itse asiassa jo sarjan kymmenes osa. Sarjan tasossa on ollut pientä ailahtelevaisuutta, mutta vaisuimmat osat ovat toivottavasti nyt jääneet taakse. Kirjan tapahtumat pärähtävät käyntiin Flavian Feely-sisaren hääjuhlalla ja kuinkas ollakaan, hääkakusta löytyy kuolleen, palsamoidun ihmisen sormi. Lisäksi Flaviaa ja Doggeria pyydetään etsimään kadonneita kirjeitä, ja kun he törmäävät yks kaks murhapaikalle ja Buckshawin kartanoon saapuu vaivoiksi pari omalaatuista lähetyssaarnaajaa, on rikoksenhuuruinen soppa valmis ja Arthur W. Dogger & kumppanit ovat saaneet kimurantin jupak...

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, ja luin aivan sattumalta viikon teemaan sopivan kirjan, Pajtim Statovcin Tiranan sydämen (Otava, 2016). Olen vielä jokusen päivän lomareisulla, joten lukupuuhissa pitää nyt tyytyä lukulaitteen antiin ja muutamaan mukaan raahattuun painettuun kirjaan. Painettuja valitessa ei tosin oikein ollut sihti kohdillaan, sillä eipä noita ole juurikaan tullut luettua. Sen sijaan lukulaitteen uumenia on tullut tutkittua oikein urakalla (koskahan sitä uskaltaisi lähteä reissuun vaan lukulaitteen kera...), ja sieltä myös Tiranan sydän löytyi lukuun. Statovci on totta kai ollut niin paljon esillä esikoisromaaninsa tiimoilta (jota en ole lukenut, vielä), että hänen nimensä oli minullekin tuttu. Tiranan sydämen sisällöstä minulla ei silti ollut suurtakaan hajua, joten kirjan moniulotteisuus yllätti. Romaanin kertojana on albanialainen Bujar, joka kuvaa elämänsä vaiheita. Lukijan eteen vyöryvät lapsuusvuodet kotimaassa, isän kuolema, pako köyhistä oloista ...

Dorothy L. Sayersin harrastelijasalapoliisi lordi Peter Wimsey on ollut minulle tähän asti täysin tuntematon suuruus, mutta kun ensimmäinen Wimsey-kirja tuli sopivasti eteen lomapaikan kirjahyllyssä niin pitihän tätä Sapo-sarjassa julkaistua klassikkodekkaria kokeilla. Kuka ja mistä ? (WSOY, 1997/1923) esittelee lukijalle jopa rasittavuuteen asti nokkelan poikamieslordin, joka harrastaa ajankulukseen rikosten ratkaisua, vanhojen kirjojen keräilyä, taidetta ja kenties jotain muutakin, joka ei jäänyt kirjasta mieleen. Tässä ensimmäisessä kirjassaan Wimsey sotkeutuu kahteen eri tapaukseen: nousukasmiljönääri on kadonnut kotoaan kuin tuhka tuuleen ja tuntematon, alaston mies löytyy kunniallisen arkkitehdin kylpyammeesta.  "Se on varmasti ollut tavattoman hermostuttavaa", lordi Peter sanoi myötätuntoisesti. "Etenkin sattuessaan tuolla tavoin ennen aamiaista. Minä en mitään niin vihaa kuin sitä, että jotain ikävää tapahtuu ennen aamiaista. Se yllättää ihmisen niin kirotun...

Enid Blytonin Viisikot kuuluivat kiinteästi lapsuuteni lukemistoon, ja onpa niitä tullut luettua uudelleen myös blogiaikana. Blytonilla oli toki paljon muitakin sarjoja, joita muistan lukeneeni ainakin jokusen osan verran, mutta Viisikoiden rinnalle ne eivät koskaan nousseet. Kiinnostuin kuitenkin heti, kun huomasin Blytonin Seikkailu-sarjan ääniversiot Elisa Kirjassa. Sarjojen osien juonikuvaukset eivät isommin soittaneet kelloja päässäni, ja nyt kun sarja-avaus Seikkailujen saari (WSOY, 2019/1944) on kuunneltu, luulenpa että tutustuin kirjaan nyt ensimmäistä kertaa.  Seikkailujen saaressa on Viisikoiden lukijalle paljon tuttua: kirjassa lapsikatras joutuu lomalla keskelle jännittävää seikkailua, johon kuuluu mm. luolissa haahuilua ja aikuisten rikollisia puuhia. Sisarukset Jack ja Anne tutustuvat kirjan alussa kesäkoulussa toiseen sisaruspariin, Filipiin ja Dinahiin. Mukana heiluu myös Jackin Kiki-papukaija, jonka lausahdusten luontevasta tulkinnasta annan täydet pisteet...

Delphine de Viganin omaelämäkerrallinen romaani Nothing Holds Back the Night (Bloomsbury, 2014; suomennettu nimellä Yötä ei voi vastustaa ) on eittämättä paras kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. de Vigan kertoo kirjassa Lucile-äitinsä elämästä ja itsemurhasta, tämän laajan perhepiirin vaiheista ja omasta elämästään, jonka tasapainoa Lucilen mielenterveydelliset ongelmat horjuttivat. Kokonaisuus on todella koskettava, täynnä arjen pieniä iloja ja suruja, mutta mitä edemmäs kirjaa lukee, synkkien sävyjen määrä vain lisääntyy. Nothing Holds Back the Night ei silti piehtaroi ylenmäärin Lucilen vaikeuksissa tai tämän perheen kohtaamissa onnettomuuksissa vaan de Vigan kirjoittaa perheestään ja suvustaan kunnioittavasti ja kauniisti, tuoden heidät lähelle lukijaa mutta silti kaikkea tapahtunutta katsellaan muistojen utuisen lasin läpi. "Lucile's pain was part of our childhood and later part of our adult life, Lucile's pain probably formed my sister and me. Yet every ...

Kuukauden kieli -haasteen helmikuun kielestä norjasta muodostui minulle yllättävän haastava kieli. Dekkarit eivät innostaneet lukupuuhiin ja kun koetin löytää jotain muuta, tuntui ettei mikään muukaan norjasta käännetty kirja nappaa niin paljon, että saisin luettua kirjan loppuun asti. Siri Pettersenin fantasiakirjat ovat aidosti minun makuuni olevaa norjalaista kirjallisuutta, mutta kun olen jo lukenut kaiken häneltä käännetyn niin tämä tieto ei paljon mieltä lämmittänyt. Päätin sitten viimein kokeilla Karl Ove Knausgårdilta uuden kirjasarjan avausosaa, jonka sivumäärä vaikutti sen verran maltilliselta, että uskoin sinnitteleväni kirjan viimeiselle sivulle. Sinnittelyn puolelle Syksy (Like, 2016) menikin, mutta haa! kirja on nyt luettu ja helmikuinen norja on suoritettu. Haaste siis etenee, vaikka vauhti ei päätä huimaa. Vain kolme kieltä luettuna, mutta unkari ja kiina ovat kyllä jo kiikarissa. Albanian taidan silti jättää suosiolla väliin ja hollantikin on hieman kiikun kaakun, ...

Dekkariviikkoni päättyy sarjakuvaan ja ranskalaisiin maalaismaisemiin. Alkuvuodesta ilmestyi kolmiosaisen Cognac -sarjan (Zoom Teufel) viimeinen osa, ja sain onneksi kaikki kolme osaa ( Demonien osuus , Vainaja areenalla , Korjuukoneiden kalmisto ) luettavakseni kirjastosta samalla kertaa. On aina mukavaa lukea hurauttaa koko sarja kerralla, varsinkin kun kukin albumi on vain 48 sivun mittainen. Tämä sarja on kiinnostanut minua jo pitkään, lähinnä erittäin näyttävien kansiensa vuoksi. Vaikka en konjakin päälle ymmärräkään, silti tunnetun juoman ja rikosjuonien liitto vaikutti inspiroivalta. Odotukseni olivat siis kaiken kaikkiaan korkealle Cognacin suhteen. Sarjan päähenkilönä on sotareportterina ansioitunut Anna-Fanély Simon, joka ottaa vastaan lapsuusmaisemiinsa sijoittuvan juttukeikan. Anna on kotoisin Charenten alueelta, joka on kuuluisa konjakintuottajistaan. Konjakista Annan on tarkoitus kirjoittaa National Geographicille, mutta juttukeikka saa uuden käänteen, kun Anna k...