Naistenviikko: Erottamattomat - Simone de Beauvoir

Simone de Beauvoir (1908-1986) koki nuoruudenystävyytensä Élisabeth Lacoinin eli Zaran kanssa voimakkaasti, ja sen vaikutukset heijastuivat hänen tuotantoonsa vielä Zaran kuoleman jälkeenkin. Erottamattomat (Kosmos, 2021) käsittelee tätä monivivahteista ihmissuhdetta, ja de Beavoir piti pienoisromaaniaan niin henkilökohtaisena, ettei halunnut julkaista sitä elinaikanaan. Kirjan luettuani en oikeastaan tätä ihmettele, sen verran koskettava ja herkkä sen tarina on. Kyseessä ei ole suoranainen muistelmateos mutta kuten de Beauvoirin kasvattityttären esipuheesta ja kirjan omistuskirjoituksesta käy ilmi, yhteydet de Beauvoirin omaan elämään ovat käsinkosketeltavat.

"Johtuvatko tämäniltaiset kyyneleet silmissäni siitä että te olette kuollut vai että minä elän? Minun tulisi omistaa tämä tarina teille: mutta tiedä, että te ette enää ole missään, ja puhun teille nyt kirjallisuuden illuusion kautta. Tämä ei sitä paitsi ole oikeasti teidän tarinanne vaan tarina, joka on saanut innoituksensa meistä. Te ette ollut Andrée enkä minä ole Sylvie, joka puhuu tekstissä minun nimissäni."
Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun kertojana oleva Sylvie aloittaa uuden kouluvuoden yhdeksänvuotiaana ja istuu tuikkivasilmäisen, pienen Andrée-tytön viereen. Andrée kiehtoo Sylvieta monin tavoin: hän on kokenut vakavan onnettomuuden ja polttanut pahoin ihoaan, hän on älykäs ja leikkisä ja katselee maailmaa omalla persoonallisella tavallaan. Kun vuodet vierivät, perheiden odotukset ja ympäröivä yhteiskunta alkavat entistä enemmän asettaa rajoja nuorten elämälle, ja erityisesti katolilaisuus on voimakas pohjavire, joka säätelee yhteisön jäsenten käytöstä.
 
Andrée on tunteissaan usein kovin ehdoton, ja kun rakkauselämä alkaa hiipiä nuorten mieliin, tämä piirre ajaa hänet törmäyskurssille perheen kanssa. Andréen henkilökuva piirtyy voimakkaan traagisena erityisesti kirjan loppupuolella, ja Erottamattomat on omalla tavallaan armoton ajankuva ranskalaisesta keskiluokasta ja sen normeista.
"En ollut ennen nähnyt Andréen itkevän, en edes silloin kun hän oli eronnut Bernardista. Olisin halunnut pidätellä häntä kädestä, tehdä jotain, mutta olin ankaran menneisyytemme vanki, en hievahtanutkaan. Ajattelin niitä kahta tuntia, jotka hän oli istunut Bétharyn linnan katolla miettien, hyppäisikö vai ei. Hänen sisimmässään oli paraikaa samanlainen pimeys."
Pidin Erottomattomista valtavan paljon. de Beauvoir kirjoittaa kauniisti, ja hänen tekstiinsä sisältyy pakahduttavia tunnemyrskyjä eikä se silti ole liian yltäkylläinen. Erottamattomien lopussa on lisäksi muutamia valokuvia ja kirjeitä, joita Simone ja Zara kirjoittivat toisilleen. Ne yhdessä alkupuheen kanssa viimeistelevät hienon kirjan, joka saa minulta Goodreadsiin täydet viisi tähteä.

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa Erottamattomat sopii kohtaan 22. Uskonnollinen ihminen.

Goodreads: 5 tähteä
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Kirja vieköön!, Leena Lumi
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Kirjan tietoja:
Simone de Beauvoir:  Les inséparables (2020)
Suomennos Lotta Toivonen
Kansi: Sanna-Reeta Meilahati
Kosmos, 2011
165 sivua

Kommentit

  1. Tämä on teos, jonka minäkin haluaisin kovin mielelläni lukea, ehkä voisin jopa hankkia omaan kirjahyllyyni! Minua kiinnostaa erityisesti tuo lapsinäkökulma, mutta vaikuttaa toki kokonaisuutenakin kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin puolet kirjan sisällöstä käsittelee päähenkilöiden lapsuusvaihetta, joten se puoli tulee hienosti esille. Arvaan, että pitäisit tästä joten kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. :)

      Poista
  2. Esittelit tämän sillä tavalla, että mielenkiintoni heräsi ja kävin varaamassa kirjan.
    Ei ihme, että vapaus ja sen kaipuu on monen kirjan aiheena, niin moni tavoin yhteisön normit ihmisiä kahlehtivat. Lapset ja nuorethan ovat kaiken lisäksi täysin aikuisten tarmoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kiinnostuit! Tämä oli niin vaikuttava pieni kirja, että olen enemmän kuin iloinen, jos se tämän jutun ansioista saa uusia lukijoita. Kosmos teki kulttuuriteon suomentaessaan Erottamattomat.

      Poista
  3. Zazan kohtalo oli kyllä riipaiseva ylemmän säädyn normien ja katolilaisuuden kahleissa. Tavattoman hieno pienoisromaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, de Beauvoir on onnistunut mahduttamaan todella paljon pieneen sivumäärään.

      Poista
  4. Kylläpä kirjoitit houkuttavasti. Laitan minäkin listalleni. Oli tästä lehdessäkin aika kiinnostava arvio jokin aika sitten, mutta jäi laittamatta muistiin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulla ovat tämän lehtiarviot menneet ohi silmien, mutta kiva kuulla, että kirja on saanut kehuja siltäkin suunnalta. Minulle Erottamattomat oli yksi tämän vuoden parhaista kirjoista, joita olen tähän mennessä lukenut.

      Poista
  5. Tämä on kyllä vaikuttava. Kokoaan suurempi, intensiivinen ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intensiivinen kuvaa Erottamattomia hyvin.

      Poista
  6. Kävin tämän postauksesi jo kerran lukemassa, mutta kommentoin nyt! Keksin heti että tässä olisi loistolahja eräällä läheiselle, joka on nuorempana ollut kova de Beauvoir -fani. Ja kiinnostaa minuakin! Kiitos siis vinkistä ja mielenkiintoa herättävästä arviosta!

    VastaaPoista
  7. Ei tämä minusta de Beauvoirin paras teos ole, mutta todella mielenkiintoinen ajankuva ja ystävyystarina kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliset de Beauvoir-lukukokemukseni ovat niin vuosien takaa, etten osaa asettaa niitä tämän kanssa paremmuusjärjestykseen. Hieno kirja joka tapauksessa.

      Poista
  8. Tämä on ollut hankintalistallani jo ilmestymisestään lähtien, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt kyllä viimeistään pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosi hieno pieni kirja, ja olen kyllä iloinen, että ostin sen omakseni.

      Poista
  9. Vau miten hienovireisen ja vaikuttavan kuuloinen kirja. Ehdottomasti muistilistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kannattaa tutustua, jos vaan yhtään kiinnostaa. 😊

      Poista
  10. Mä vedin 90-luvulla ranskalaisen feministisen kirjallisuuden överit, enkä ole lukenut de Beauvoiria sen jälkeen. Nyt voisi olla jo tarpeeksi välimatkaa tuohon vaiheeseen, ja tuotantoon voisi tutustua uusin silmin. Kiitos siis vinkistä, en olisi ehkä huomannut tätä kirjaa ilman vierailua blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että sait hyvän vinkin. Mukavaa, jos tämä kirja löytää uusia lukijoita.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.