2. kesäkuuta 2017

Kesken jääneitä ja kesken olevia

Lukupinossani on käynyt liikettä molempiin suuntiin. Pari suurin toivein aloittamaani kirjaa on jäänyt kesken, ja tilalle on löytynyt ehkä vähän kevyempää, mutta juuri tähän hetkeen sopivaa luettavaa. En yleensä (=lue 'koskaan') avaudu kesken jättämistäni kirjoista, mutta nyt tuntui, että niistä on helpompi naputella juttu kuin jo luetuista. Joten otetaanpa aluksi ne, joiden parissa lukuintoni hyytyi noin sadan sivun paikkeilla:

Hyllynlämmittäjät-listaltani otin kolmantena kirjana lukuun Nobel-kirjailija Mario Vargas Llosan pokkarin Paratiisi on nurkan takana. "Llosa kertoo verevässä romaanissaan kahden näennäisesti hyvin erilaisen ihmisen onnen etsinnästä", kertoo takakansi. Nämä henkilöt ovat taidemaalari Paul Gauguin ja hänen isoäitinsä, työläisten oikeuksien puolustaja Flora Tristan. Minut houkutteli kirjan pariin Gauguin, ja niinhän siinä kävi, että minulle olisi riittänyt pelkkä Paul ja hänen alkukantaisen intohimoinen taiteilijanelämänsä.

Paulin taiteilijakuvaukseen nimittäin tykästyin kirjan alkupuolella, mutta kun päästiin Floraan ja hänen kulkuunsa aatteellisesta kokouksesta toiseen, tuskastuin. Miksi ihmeessä Floralle ja Paulille ei annettu omaa tilaa ja omaa kirjaa? Tähän varmaankin löytyisi kirjaa lukiessa jokin hieno syy, mutta minun kärsivällisyyteni ei riittänyt sen etsimiseen. Pokkarilla on mittaa lähes 550 sivua, ja kun toinen puolisko vaikutti uhkaavasti kulkevan vain tylsempään suuntaan (työläisten oikeuksia en millään muotoa väheksy, mutta yhteiskunnallisissa epäoikeudenmukaisuuksissa kieriskely ei vaan juuri nyt ollut minun juttuni!), päätin vaihtaa kirjaa. Sorry, tapahtui hyllynlämmittäjät-haasteeni ensimmäinen keskeytys! Mutta haasteen ansioksi luen sen, että tiedän laittaa pokkarin kiertoon ja vapauttaa hyllytilaa jollekin muulle kirjalle.


Toinen hiljattain kesken jäänyt on Miranda Julyn novellikokoelma Uimakoulu. "Näennäisesti mitäänsanomattomat hetket, viattomat väärinkäsitykset ja nolot paljastukset muuttuvat Julyn viekkaassa käsittelyssä asioiksi, jotka voivat kääntää koko maailman päälaelleen." Kerrankin novelleja, jotka ovat kuulostavat juuri minulle kirjoitetuilta! Näin ajattelin tehdessäni kirjastovarausta. Luinkin kirjan ensimmäisiä novelleja innosta pinkeänä. Jee, mahtavaa kieltä. Coolia, rentoa, ei haittaa vaikkei dialogissa ole lainausmerkkejä. Sitten jäin hämmästelemään sitä, miten samanlaisilta novellien kertojat kuulostavat. Ihan sama, onko kyseessä nuori nainen tai vanhempi mies - samaa viileän mietiskelevää tekstiä sieltä tulee. Erehdyin jättämään kirjan hetkeksi "tauolle" enkä sitten saanut itseäni enää sen pariin. Höh.


Mitä luen juuri nyt? Lanu-osaston kirjoja (joo, tuntuu että pitäisi aloittaa joku aikuisromaani muttei kuitenkaan huvita). Nuortenkirjapuolta edustaa Lisa O'Donnelin esikoisromaani Mehiläisten kuolema. Kirja löytyy toukokuun alussa tekemältäni kesäkirjalistalta (haa! Huimaus jo luettu, kohta myös tämä O'Donnel - vauhdissa ollaan!), ja osasinpa valita hyvän kirjan listalle ja lukupinoon.  

"Varmaan minä olen aina ollut muiden huoltaja. Vaihdoin vaippoja viisivuotiaana ja kävin kaupassa seitsemänvuotiaana. Aloin siivota ja pyykätä heti, kun osasin mennä yksin pesulaan, ja työntelin kuusivuotiaana Nellyä vaunuissa. Gene ja Izzy oli niin avuttomia, että kerrostalonaapurit sanoivat minua pikkumammaksi. Minun piti hoitaa kaikki hommat, koska Gene ja Izzy oli aina jossain liesussa, ja Nellykin joutui hommiin sitten kun oli tarpeeksi vanha. Meiltä oli vanhemmat aina hukassa. Nyt me sentään tiedetään, missä ne ovat."  

Jeps, takapihalla laventelipuskien alla. Kirjojen takakannet mainostavat usein mustaa huumoria, ja tässä kirjassa makaaberit vivahteet osuvat minun huumorisuoneeni. Marnien ja Nellyn sisarustarina on vasta noin 80 sivun mittainen, mutta ah, kyllä tämä on minun kirjani.

Saku Heinäsen uusin Zaida-kirja on eri maata, semmoinen kiltti ja kiva kirja 12-vuotiaasta Zaida-tytöstä. Symppis kirja! Jos joku kaipaa kirjavinkkiä Helmet-haasteen kohtaan 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen, niin lue Zaida ja taistelupari. Olen lukenut kirjasta noin puolet ja jo on ehditty harrastaa mm. tietokonepelejä ja parkouria. Lisäksi Heinäsen kuvitus on yhtä hienoa kuin aiemmissakin osissa. Tosi kiva sarja, vaikka avausosa onkin jäänyt minulta väliin.



Kesän odotusta & lukuiloa ja mieluisia kirjoja sinulle, blogini lukija!


Tietokoneeni taustakuva vie kesään ainakin ajatusten siivin.

24 kommenttia:

  1. Tuo Mehiläisten kuolema oli oikein ilkikurinen kirja, ei ihme, että tykkäät, niin minäkin.
    Muutaman kirjan olen vienyt takaisin kirjastoon tänä vuonna, kun ei ole imaissut mukaansa tarinaan. En viitsi enkä jaksa väkisellä, jos ei muutaman sivun päästä tarina innosta. Jostakin syystä nuo nuorisokirjat ovat innostaneet minuakin ja samoin dekkarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehiläisten kuolemasta on enää jäljellä noin 100 sivua, ja harmittaa, kun ehdin lukemaan ne vasta ensi viikonloppuna. En viitsi työreissulle ottaa lainakirjaa mukaan, joten pitää koettaa sinnitellä.

      Nuorisokirjat ovat juuri nyt olleet mukavaa luettavaa. Tuntuu, etten ole jaksanut syventyä mihinkään kovin vaikeaan tai pitkään romaaniin.

      Poista
  2. Luin Uimakoulun hiljattain ja kokemukseni siitä on aika erilainen kuin sulla. Erityisesti niminovelli on jäänyt vahvasti mieleen ja kokoelmassa on muitakin varsin hurjasisältöisiä novelleja. Kenties et päässyt niihin asti? Joskus kyllä sekin voi kääntyä itseään vastaan, että on hyvä novelli toisensa jälkeen ja sitä menee lukiessa vähän ähkyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin niminovellista, mutta jotenkin se lukuinto vaan hyytyi. Vähän kyllä jäi harmittamaan kun Julyn kirja jäi kesken, joten voihan olla että kokeilen vielä uudemman kerran, josko saisin luettua loppuun asti. Julyllä on persoonallinen kirjoitustyyli, josta pidin.

      Poista
  3. Olen lukenut Vargas Llosalta yhden kirjan, Vihreän talon, ja ainakin se oli melko vaativaa luettavaa. Piti keskittyä koko ajan tiukasti. Palkitsevaa luettavaa lopulta, mutta vaati sopivan hetken ja mielentilan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paratiisi on nurkan takana ei ollut mielestäni kerrontansa puolesta keskittymiskykyä koetteleva kirja, mutta koin ettei Floran elämää sivuavat aihepiirit puhutelleet minua juuri nyt. Sen vuoksi lukemisesta ei lopulta tullut mitään.

      Poista
  4. Olen näköjään lukenut tuon Vargas Llosan kirjan ennen blogiaikaa, mutta unohtanut tyystin. Ehkä kirjailija halusi verrata kahta saman suvun mutta eri sukupolven edustajaa? Flora eli muille, Gauguin itsekkäästi itselleen - muistelen hämärästi. Gauguinilla oli Ranskassa vaimo ja lapsia mutta niin vain eleli Tahitilla. No, meidän onneksi, koska hänen taiteensa on ihanaa ja värikästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gauguin vaikutti lukemani perusteella todella erikoiselta taiteilijapersoonalta. Olen nähnyt hänen taulujaan (en tosin livenä), mutta hänen elämänvaiheistaan en juuri tiedä. Siksi Vargas Llosan kirja kiinnosti, mutta pitänee nyt sitten tyytyä vaikka Wikipediaan Gauguinin suhteen. :)

      Poista
  5. Minä harvoin jätän kirjaa kesken. Jos jätän, niin syynä on yleensä väärä ajoitus. Viime vuonna jätin kesken kolme kirjaa, joista yksi oli espanjankielinen tiiliskivi. Oli vähän liian haastava tehtävä siihen hetkeen lukea 600 sivua 1700-luvun Euroopasta kertovaa tarinaa vanhahtavalla espanjalla :)
    Ihana tuo koneesi taustakuva!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jätän nykyään aika herkästi kirjoja kesken. Kokeilen mielelläni monenlaista luettavaa, ja joskus sattuu huteja (onneksi löytyy myös sitä toista ääripäätä!). Turha silloin on käyttää aikaansa kirjaan, joka ei nappaa.

      Kiitos, taustakuva on ollut päivien piristys erityisesti silloin, kun ropissut rakeita ja lunta niskaan. :D

      Poista
  6. Vargas Llosalta olen lukenut vain Tuhman tytön, itse asiassa luimme sen Kirsin Book Clubin lukupiirissä sarjassa Nobel-kirjailijan teos, ja muistelen että kaikki pidimme siitä kovasti. Kirjan kesken jättäminen on minulle vaikeaa, vaikka kirja ei vetäisikään. Muutaman kirjan olen siirtänyt sivuun vannoen että luen loppuun myöhemmin, mutta enpä ole lukenut. Siis itseäni pettäen kesken jättäminen onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin varmaan vielä kokeilen jossain vaiheessa Vargas Llosalta jotain muuta kirjaa. Olisi kiva saada jotain luettua häneltä, jo Nobel-palkinnon vuoksi. Onneksi häntä on suomennettu tosi mukavasti, on valinnanvaraa.

      Poista
  7. Avautumiset kesken jääneistä kirjoista ovat aina mielenkiintoisia. Tästä ei ole kauaa, kun yritin lukea Mario Vargas Llosan Tuhmaa tyttöä, jonka ensimmäiselle luvulle olisin voinut antaa viisi tähteä, mutta sitten alkoi sellainen alamäki, että huhhuh. Odotan innolla bloggaustasi Mehiläisten kuolemasta, se odottaa minulla lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on jännä tunne tunne kun kirja vie ensin ihan mukanaan ja sitten yhtäkkiä on kuin lukisi eri kirjaa... Mietin jopa, että tekisinkö niin, että lukisin Vargas Llosan kirjasta vaan Gauguin-luvut, mutta se tuntui niin huijaukselta, että jätin kirjan mieluummin kesken. :D

      Mehiläisten kuolema on mahtava, suosittelen!

      Poista
  8. Mehiläisten kuolema kuulostaa kiehtovalta, täytyy laittaa varaukseen. Aiemmin tahkosin väkisin kirjoja loppuun mutta nykyään annan helpommin periksi. Joskus fiilis ei ole sopiva ja kokeilen kirjaa myöhemmin uudelleen. Tänään haen jälleen Teemestarin kirjan kirjastosta. Viime kerralla en päässyt sen kanssa vauhtiin. Katsotaan miten nyt käy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Teemestarin kirja jäi yllättävän keskinkertaiseksi. Jaksoin sentään kerralla loppuun, mutta kummastelin, miksi sitä niin hehkutettiin. Itärannan seuraava, Kudottujen kujien kaupunki, oli enemmän minun makuuni.

      Poista
  9. Mehiläisen kuolema on minullakin lukulistalla, vaan ei vielä hankittuna. Toivottavasti osuu pian jossain vastaan.
    Minulla on tällä hetkellä kesken ihan järkyttävän monta kirjaa. Pitäisi kai vaan luovuttaa ainakin muutaman osalta... Vaikea uskoa palaavani sellaisen kirjan pariin, jonka olen palauttanutkin kirjastoon jo melkein vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vähän aloitettuja ihan liikaa, tosin ei nyt sentään vuosi sitten aloitettuja vaan tuoreempia. Semmoisia, joista olen lukenut max 10 sivua ja todennut, ettei huvia jatkaa. En ole näitä viitsinyt edes merkitä Goodreadsiin aloitetutuiksi. Ehkä ne ovat pikemminkin kokeiltuja. :D

      Poista
  10. Tykkäsin Mehiläisten kuolemasta todella paljon.
    Minäkin olen keskeyttänyt kirjoja, mutta
    muuten pinossa ei olekaan ollut liikettä. Yhä odottelen, että lukujumi hellittää otteensa. Toisaalta, tänään kävin puolentoista tunnin lenkillä, keho tuntuu kaipaavan nyt tällaista kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei jaksa lukea, ja onhan se hyvä välillä panostaa muunkinlaiseen vapaa-ajan viettoon. Ulkona liikkuminen sopii kesään, lukemaan kyllä ehtii kun siltä tuntuu. :)

      Poista
  11. Minä jätän kirjoja kesken usein enkä niitä paljon muistele sen jälkeen. Joskus olen tosin innostuneiden arvioiden ja bloggausten jälkeen tarttunut johonkin uudelleen. Ehkä ei pitäisi antaa niin helposti periksi, mutta toisaalta maailma on täynnä lukemattomia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään kesken jääneitä yleensä sen kummemmin muistele, mutta vaihteen vuoksi oli kiva tehdä väliin niistäkin postaus. Nämä nyt kesken jääneet sattuivat vielä olemaan sellaisia, etten etukäteen olisi millään uskonut jättäväni kirjaa kesken.

      Poista
  12. Sinä luet sitkeämmin, minä olen jättänyt kesken ne mitä jättänyt jo jossain 30+ sivun kohdalla. Tosin jätän nykyään harvemmin kirjoja kesken, kun luen usein ekat sivun pari parista kolmesta kirjasta ennen kuin päätän mitä niistä on nyt sopiva fiilis alkaa lukemaan 😉

    Mitä joskus aiemmin selasin jotain Vargas Llosan kirjaa, niin vaikutti aika vaativalta. Julyn novellikokoelma kiinnostaa kyllä, kunhan haaste jatkuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Vargas Llosa oli minusta aika helposti lähestyttävä, mutta puolen kirjan aiheesta nyt ei vaan yhtään napannut. :)

      Pisimpään olen tainnut sinnitellä Hillary Mantelin Susipalatsin kanssa. Tahkosin 800 sivuista kirja puoleen väliin ja sitten oli pakko tunnustaa, ettei enää sivuakaan pysty lukemaan.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...