21. tammikuuta 2017

#satasuomalaista2017: Johanna Sinisalo - Enkelten verta

Pomppivan ponin majatalo -blogissa alkoi 100 suomalaista -haaste, jossa haastetaan tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin maamme juhlavuoden aikana. Haasteeseen käyvät totta kai kirjat mutta myös muut kulttuurin tuotokset. Innostuin haasteesta heti, sillä tässähän on oivallinen tilaisuus esim. kotimaisten leffojen katseluun, näyttelyissä ja konserteissa vierailuihin. Minulla riittää petrattavaa näiden kaikkien saralla, sillä en voi juuri kehuskella harrastavani muuta kotimaista kulttuuria kirjojen ohella. Pieni ylimääräinen haastekannustin on paikallaan.

Kirjojen suhteen olen tyytyväinen, jos pääsen vuoden lopulla noin puoleen sataan kotimaiseen luettuun/kuunneltuun kirjaan. Muille kulttuurielämyksille on siis sijaa listalla (joskaan kovin ryppyotsaisesti en aio haasteessa edetä). Aivan jokaisesta kulttuuritujauksesta en taida viitsiä kirjoittaa omaa blogijuttua, vaan keräilen vuoden kotimaista antia koontipostauksiin. Tein haasteelle oman välilehden, jonne listailen vuoden 2017 kotimaisia kulttuurielämyksiä.

Vuoden kulttuurilistauksen aloittaa Johanna Sinisalon Enkelten verta (Teos, 2012), joka saa myös kunnian olla vuoden 2017 ensimmäinen äänikirja. Kirja on ensitutustumiseni Sinisalon tuotantoon.


Kuuntelin Sinisalon kirjaa autossa, päivittäisillä työmatkoilla. Kirja toimi juuri ja juuri tällä tavoin kuunneltuna, mutta vähemmän hälyinen kuunteluympäristö olisi varmasti ollut eduksi Enkelten verelle. Sen rakenne ei onneksi ollut liian monimutkainen autoillessa seurattavaksi, mutta painavat, runsaasti ajattelun aihetta antavat teemat sopisivat paremmin puntaroitavaksi silloin, kun ei tarvitse samaan aikaan miettiä ohitustilanteessa kaistanvaihtoa tai keskittyä lumituiskussa ajamiseen.

"Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että mikäli mehiläiset häviäisivät maailmasta, ihmislajilla olisi nelisen vuotta elinaikaa." Takakannen lausahdukseen tiivistyy moni Enkelten veren teemoista. Ihmisten ja eläinten rinnakkaiselo, eläinten oikeudet ja ihmisten harjoittama riistotalous - nämä aihepiirit kietoutuivat kirjassa mehiläishoitaja-hautausurakoitsija Orvon elämäntarinaan. Tuo tarina avautui hitaasti, ja minulla kestikin kotvasen päästä kunnolla mukaan kirjan tapahtumiin. Orvon ja hänen poikansa Eeron vaiheet liikuttivat lukijaa/kuuntelijaa elämän ja kuoleman rajamaastossa. Oman säväyksensä kirjaan toivat tietyt yliluonnolliset piirteet, ja ilman niitä kirja olisi ollut huomattavasti puisevampaa kuunneltavaa.

Kirjassa on mukana runsaasti katkelmia Eeron pitämästä blogista, ja niiden kuunteleminen tuntui oudolta vielä kirjan loppusivuilla. "Näytä kaikki 144 kommenttia." Onneksi ei näytetty eikä luettu! Blogimerkintöjen osalta Enkelten veri oli paikoin raskasta kuunneltavaa, sillä tuotantoeläinten olosuhteita ja oikeuksia ruotivat asiapitoiset blogijutut nostivat kylmän viileästi esiin niitä seikkoja, joita eläinten käyttöön ruokana liittyy.

Enkelten veri saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Kirjassa taisi olla lopulta hieman liikaa juonilankoja, jotta se olisi pystynyt ponnistamaan korkeammille tähtiluvuille. Kirjan lukijana oli Jukka Peltola, ja tämä taisi olla ensimmäinen hänen lukemansa kirja, jonka kuuntelin. Peltolan ääni ja neutraalin viileä lukutyyli sopivat erinomaisesti Orvosta muodostamaani mielikuvaan, joten äänitoteutukselle annan ison plussan. Pieni ihmetyksen aihe minulle oli, miksi tarvittiin erillinen naisääni lukemaan levyn numero?

**

Helmet-lukuhaasteessa mukana oleville vinkki: kirjan kannessa pörrää pikkuinen mehiläinen. Kirja sopii siis haasteen kohtaan 41. Kirjan kannessa on eläin. Itse olen päättänyt koettaa suorittaa haasteen luetuilla kirjoilla (ja ko. haastekohta on fantasian lukijalle helppo tapaus, kirjoista ei ole pulaa), joten en liitä Sinisalon kirjaa omaan haastelistaani.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä äänikirja minulle? Kirjaston äänikirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Kujerruksia, Mitä luimme kerran ja Päiväkävelyllä
Äänikirjan tietoja:
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Lukija Jukka Peltola
Kesto 7h 39 min
Teos, 2012

6 kommenttia:

  1. Kuunnteltiin tämä juuri hiljan kumpikin ja samaa mieltä, tarvitsee kyllä rauhaisan ympäristön ja keskittymisen. Lukijasta tykättiin ja samaa mieltä, nuo blogimerkinnät olivat aika karua kuultavaa, mutta mielestäni ihan mielenkiintoinen kuvio, että niitä oli niin paljon koko kirjan ajan!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogimerkinnät olivat tosiaan tämän kirja suola, vaikka niihin kestikin tottua. Luulen, että itse luettuna blogimerkinnät olisivat livahtaneet sujuvasti osaksi muuta tekstiä, mutta kuunnellessa niihin tuli kiinnitettyä enemmän huomiota.

      Poista
  2. Ai niin - Disan haaste, kamalaa olen kokonaan unohtanut sen! Hyvä että muistutit, ja hyvä että on tuo hästägi. Tämä on ihana kirja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ehtii vielä osallistua, ja sinähän luet niin paljon kotimaista että saat varmaan kevyesti niillä haasteen suoritettua. :)

      Poista
  3. Minä taas kärsin kun se lukija oli niin jär-jet-tö-män hidas :D Kuuntelinkin 1,25-kertaisella nopeudella, nopeampaakin olisin voinut kokeilla jos se ei olisi jo ollut niin koomista! Mutta tosiaan, pidin tästä kovin, olisin varmaan luettuna pitänyt vielä enemmän. Se jäi kuitenkin hurjan vahvana kuuntelukokemuksena mieleen, sen tunnelma ja maailma palautuu edelleen kristallinkirkkaana eteen, toisin kuin vaikka monen muun tämän jälkeen luetun teoksen. Tykkäsin, onneksi tuli kuunneltua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hidas lukutyyli ei haitannut, vaikka yleensä olen aika herkkä kaikelle häiritsevälle äänikirjojen yhteydessä. Ajattelin, että lukutyyli kuvastaa hyvin jäyhää suomalaista miestä, joka omalla verkkaisella tyylillään pohtii, mitä hittoa ympärillä oikeastaan tapahtuu ja on tapahtunut. :D Tämä oli sen verran hyvä, että luen varmasti Sinisalolta lisääkin. Mm. se Finlandia-voittaja kiinnostaa kovasti.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...