29. helmikuuta 2016

Lyhytarvioita: Nilviöt, Nokkosvallankumous ja Omenapuu

Blogattavien kirjojen pino on taas päässyt paisumaan sen verran, että päätin niputtaa tähän postaukseen useamman kirjan. Sekalainen kirjakeitos ja monta lukuhaastepistettä, olkaapa hyvät:


Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Dystopiat ovat synkkiä, mutta Enorannan Nokkosvallankumous pääsi silti yllättämään minut mustanpuhuvalla, sotaisalla ja ajoittain hyvin väkivaltaisella maailmankuvallaan. Vayan, Dharanin ja muiden nokkoslaisten tarina vei nopeasti mennessään, mutta kirja tuntui siitä huolimatta viimeisen sivun jälkeen liiallisen pitkältä. Olisiko juoni kärsinyt, jos sivumäärästä oltaisiin napsattu 100 sivua, jopa 200 sivua pois? Epäilenpä, ettei olisi. Loppuratkaisu tuntui noin neljän ja puolen sadan sivun jälkeen hienoiselta pettymykseltä - oliko se edes mikään ratkaisu? Niin paljon jäi avoimeksi, vaikkapa odottamaan seuraavaa osaa Vayan ja Dharanin tarinasta. Enorannan kieli on kaunista ja sujuvan soljuvaa, mutta Goodreadsin tähtimäärä jää kolmeen tähtöseen.

Osallistun kirjalla Kirjaherbario-lukuhaasteeseen. Saaliina nokkonen eli isonokkonen (Urtica dioica).

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Muutama linkkivinkki: Notko, se lukeva peikko, Yöpöydän kirjat, Vinttikamarissa ja Kirjasähkökäyrä.
Kirjan tietoja:
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
Päällys: Sami Saramäki
WSOY, 2013
445 sivua

***

Roald Dahl: Nilviöt

"Huumorista, lämmöstä  ja iloisista yllätyksistä - niistä on Roald Dahlin kirjat tehty!" Mainostekstien nikkarit ovat laittaneet parastaan takakannessa, mutta minä en tunnista tästä lauseesta omaa lukukokemustani. Nilviöiden pariskunta on ruma sekä ulkonäöltään että luenteeltaan, ja minä en osannut repia siitä huumoria. Yllätyksia kirjassa toki oli, mutta lämpö ja iloisuus (ainakaan semmoinen hyvä ja miellyttävä iloisuus) jäivät tarinasta uupumaan. 

Luin aiemmin tänä vuonna Ilmarin ihmelääke -kirjan, ja sen loppuratkaisussa oli yksi samankaltainen piirre kuin Nilviöissä (en spoilaa, lukekaa itse - näissä kirjoissa ei kauaa lukuaikaa turhaannu). Ehkä juonenkäänne on tarkoittu hauskaksi, mutta toistuessaan se lähinnä kummastutti minua.

Osallistun kirjalla Roald Dahl -lukuhaasteeseen sekä Apinan vuosi -lukuhaasteeseen. Kirjassa esiintyi apina jos toinenkin, ja pääsin näin yks kaks alkuun apinamaisten kirjojen luvussa. Toivottavasti apinahaasteeseen löytyy jatkossa parempaa lukemista. Nilviöt jäi Goodreadsissa yhteen tähteen. Yleisfiilikseni Dahlin suhteen on, ettemme oikein heilu samalla taajuudella huumorin tai minkään suhteen, mutta katsotaan, katsotaan. Omassa hyllyssä odottaa Nahka-novellikokoelma ja Matilda-kirjatkin kiinnostavat.

Goodreads: 1 tähti
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjojen keskellä ja Kirjanainen
Kirjan tietoja:
Roald Dahl: The Twits (1980)
Suomennos Sami Parkkinen
Kuvitus Quentin Blake
Otava, 2009
95 sivua

***

John Galsworthy: Omenapuu

Galsworthyn Forsytein taru teki minuun vaikutuksen joskus vuosia sitten. Blogijutuista olen laittanut merkille pienen, viehättävän Omenapuun (WSOY, 1949/1916) ja nyt tämä luonnonläheinen, tunnekylläinen rakkaustarina tuli viimein luettua. Olipas erilainen kirja kuin Forsytein sukutarina! Sukusaaga vei minun rankingissani voiton Omenapuusta, sillä Omenapuun haaveellinen maailma ei erityisemmin puhutellut minua. Loppuratkaisunkin arvasin hyvissä ajoin ennen viimeistä sivua, joten se ei päässyt minua järkyttämään. 

Olen tyytyväinen, että olen aloittanut tutustumisen Galsworthyn tuotantoon järjestyksessä Forsytein taru - muut kirjat. Omenapuun taivaanrantoja maalailevaa kirjoitustyyli tuskin olisi houkutellut minua enää toista kertaa vuoden 1932 nobelistin tuotannon pariin. Onneksi Forsytein taru on ainakin muistoissani ihan eri maata, ja viimeistään kesällä suunnitelmissani on lukea taru uudelleen.

Osallistun kirjalla Kirjaherbario-lukuhaasteeseen. Kasvisto karttuu omenapuulla (malus).

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, P. S. Rakastan kirjoja, Hyönteisdokumentti ja Ullan luetut kirjat.
Kirjan tietoja:
John Galsworthy: The Apple Tree (1916)
Suomennos ? En löytänyt tietoa edes kirjaston tietokannasta.
WSOY, 1949 (6. painos)
112 sivua

2 kommenttia:

  1. Aloitin juuri lukemaan tuota Nilviöitä ja voin olla jo tässä vaiheessa kanssasi samaa mieltä. Toki Dahlin kirjoissa on aina ollut omaa kummallisuuttaan, mutta ei tällaisessa muodossa. En voi sanoa, että nautin yhtään tämän teoksen lukemisesta, mutta ohkaisuutensa vuoksi sen onneksi kahlaa nopeasti lävitse.

    Parempana kirjana Apinan vuoden -lukuhaasteeseen suosittelen Bernard Beckettin Genesistä. Karen Joy Fowlerin Olimme ihan suunniltamme menee puolestaan Nilviöiden kanssa ei-suositeltavien koriin, joskin eri syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Nilviöt oli hämmentävä lukuelämys. Mitä lie lapset ajattelevat moisesta tarinasta... olisi kyllä kiva tietää. :) Kiitos tuosta Genesis-vinkistä, se tuleekin tarpeeseen. Tuotahan kehuttiin paljonkin jossain vaiheessa blogeissa, mutta kirja on päässyt minulta vallan unohtumaan.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...