9. helmikuuta 2016

Roald Dahl: Ilmarin ihmelääke

Yöpöydän kirjat -blogin Roald Dahl -lukuhaaste houkutteli minut kokeilemaan Dahlin lastenkirjoja. Ne ovat jääneet minulta tähän asti tyystin lukematta, ja ainut kosketukseni Dahlin tuotantoon on ollut oudon kiehtova Jali ja suklaatehdas -elokuva, josta olen tainnut nähdä pari versiota. Lukuhaasteen innoittamana nappasin kirjastosta lukupinooni pari paikalla ollutta lastenkirjaa. Nilviöt vielä odottaa tutustumista, mutta Ilmarin ihmelääkkeen (Art House, 2005) lukaisin viime viikonloppuna. Kirja oli todella nopealukuinen, joten jos joku kaipaa hupaisaa lukemista vaikkapa lukumaratonille, tämä kirja on erinomainen valinta.


Kirjan juoni on yksinkertainen: Ilmari-pojalla on ilkeä Mummo, ja Ilmari päättää sekoittaa mummolle semmoiset lääkkeet, että Mummon luonne kokee ihmeparannuksen: "Ilmari halusi räjäyttää tipotiehensä tuon noituuden löyhkän, joka kietoi Mummon vaippaansa." (s. 17) Koti on täynnä purkkia ja purnukkaa, ja niistä Ilmari saa tarpeet lääkesekoitukseensa. Lopputulosta voi ihailla mm. alla olevasta kuvassa, jossa pituutta venynyt Mummo on siirretty asumaan heinälatoon:


Ilmarin ihmelääke ei siis liputa hyveellisten perhearvojen puolesta. Ilmarin perhe vaikuttaa vänkyrän änkyrältä, ja minusta kirjan railakas meno tuntui hulvattoman piristävältä. Lapsena olisin varmasti innostunut kirjasta vielä enemmän, vaikken toki löytänyt kirjasta samaistumiskohdetta - omille mummoilleni en toivo kirjan Mummon kohtaloa. Ilmarin rempseä ote asioihin olisi silti taatusti tehnyt nuoreen, kilttiin minääni vaikutuksen. 

Kirjan kuvituksesta en pitänyt, sillä Quentin Blaken piirrostyyli on hieman liian suttuinen minun makuuni. Mutta sekin toki oli parempi kuin ei mitään - lastenkirjassa kuvitus tuo elävyyttä tekstiin, ja pelkkää tekstiä olisi tylsää lukea. Kirjan hauskin kohta löytyi alkupuolen runosta, jossa Ilmari miettii lääkekeitoksen sisältöä:

"Siis annapas lude ja kirppunen.
Pari etenaa, liskoa jokunen.
Ja merien luikero limainen.
Sekä ampparin piikki myrkyllinen." 

Suurta Dahl-innostusta Ilmarin ihmelääke ei nostattanut, mutta aion silti lukea jokusen kirjan lisää Dahl-haastetta varten.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjojen keskellä ja Sininen keskitie
Kirjan tietoja:
Roald Dahl: George's Marvellous Medicin (1981)
Suomentaneet Asser Korhonen ja Antti Mäkinen
Kuvitus Quentin Blake
Art House, 2005
119 sivua

8 kommenttia:

  1. Rakastan rakastan rakastan Dahlin lastenkirjoja ja Blaken kuvitusta - minulle suttuisuus toimii! Osallistun itsekin samaan lukuhaasteeseen, mutta keskityn ehkä enemmän tällä kertaa Dahlin aikuiskirjatuotantoon, sillä se on minulle vieraampi. Jos aiot vielä lastenkirjoja kokeilla, omia suosikkejani ovat ainakin Matilda sekä Kuka pelkää noitia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkeistä! Minulle Dahlin tuotanto on niin tuntematonta aluetta, että otin vaan pari kirjaa jotka ensin sattuivat silmääni kirjastossa. :) Minulla on kyllä omassa hyllyssäni novellikokoelma Nahka ja muita novelleja Dahlilta, ja sekin aion lukea, Ehkä ne innostavat enemmän, vaikkei tämäkään tietysti huono kirja ollut.

      Poista
  2. Nuo Tiinan mainitsemat teokset olen lukenut ja voin suositella. Jali suklaatehtaassa oli kirjana elokuvaversioitaan vähemmän psykedeelinen, ajattomuudessaan ehdoton klassikko. Matildan perheessä taitaa olla paljon samaa kuin Ilmarilla, mutta sen tyttöpäähenkilö on ihana. Pitäisipä lukea tuo Ilmarin ihmelääke tämän haasteen aikana. Minuakaan ei Blaken kuvitus ole täysin ihastuttanut, liian luonnosmainen. Hyvin dynaaminen viiva hänellä kuitenkin on, joskin hieman katkonainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän paljon selkeämmistä ja mieluusti värikkäistä kuvista. Blaken tyyli antaa vaikutelman, että jotain on raapusteltu ohimennen. :) Matilda pitää kyllä nyt etsiä kirjastosta luettavaksi. :)

      Poista
    2. Luin Ilmarin ihmelääkkeen tänään (postaus ilmestyy lauantaina) ja kuvasta huomasin, että vieläpä saman kappaleen teoksesta kuin sinäkin (tuo kirjaston tarra paljasti). Olipahan mielenkiintoista kielenkäyttöä, kun mummosta puhuttiin. Vaikka Blaken kuvitustyyli ei edelleenkään pure, en voisi kuvitella Dahlin kirjoja ilman niitä. Jotenkin nämä kaksi kuuluvat yhteen. Suosikkejani Dahlilta, nyt kuusi Dahlia luettuani, ovat olleet Jali ja suklaatehdas, Matilda ja Tynkätyiset. Muutoin touhu on hieman liian päätöntä minun makuuni.

      Poista
    3. Jaha, no ollaan sitten kirjaimellisesti oltu saman kirjan äärellä :D. Jali-kirjan aion minäkin lukea. Elokuvankin voisin katsoa uudelleen, se nyt ainakin on hyvä.

      Poista
  3. Ostin Jaakko ja jättipwersikan ja luin ja ohjelmoin bloggauksen 13.9.2016:ksi. Minusta Dahl oli hieno kirjailija, luulin ennen lukemista, että ei olisi englantilainen, mutta lukemisessa ihminen oppii kaikenlaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas ei juuri muuta tietoa ollut kuin että Dahl on britti. :) Mutta ihan hauska kirjallinen tuttavuushan hän tuntuu olevan. Mukava kuulla syksyllä, mitä mieltä Dahlista olet. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...