Oksan hyllyltä

Yöpöydän kirjat -blogin Roald Dahl -lukuhaaste on ollut minulle hyvin epätavallinen lukuhaaste. En nimittäin löytänyt haastekirjojen joukosta yhtään uutta suosikkia, ja parhainkin lukemani kirja nousi nipin napin keskinkertaiselle tasolle. En muista lukuhaastetta, johon olisin lukenut näin vaisuja kirjoja! Voin vain todeta, että joko valitsin huonot kirjat luettavakseni tai sitten Dahlin kirjallinen tuotanto ei ole minun juttuni. Ennen haastetta ainut kosketukseni Dahlin tuotantoon oli erinomainen Jali suklaatehtaassa -elokuva, jota suosittelen todella lämpimästi. Ehkäpä minun olisi pitänyt lukea tuo Jali-kirja, mutta halusin sinnikkäästi kokeilla jotain muuta. Matildaa suositeltiin minulle jossain vaiheessa haastetta, mutta se jää tällä kertaa kirjavinkkinä mielen nurkalle odottamaan. Lähdin haasteeseen mukaan uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta, mutta niinhän tässä kävi, että haasteen päättyessä elokuvallinen Jali suklaatehtaassa säilyy edelleen parhaimpana Roald Dahl -mui...

Blogattavien kirjojen pino on taas päässyt paisumaan sen verran, että päätin niputtaa tähän postaukseen useamman kirjan. Sekalainen kirjakeitos ja monta lukuhaastepistettä, olkaapa hyvät: Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous Dystopiat ovat synkkiä, mutta Enorannan Nokkosvallankumous pääsi silti yllättämään minut mustanpuhuvalla, sotaisalla ja ajoittain hyvin väkivaltaisella maailmankuvallaan. Vayan, Dharanin ja muiden nokkoslaisten tarina vei nopeasti mennessään, mutta kirja tuntui siitä huolimatta viimeisen sivun jälkeen liiallisen pitkältä. Olisiko juoni kärsinyt, jos sivumäärästä oltaisiin napsattu 100 sivua, jopa 200 sivua pois? Epäilenpä, ettei olisi. Loppuratkaisu tuntui noin neljän ja puolen sadan sivun jälkeen hienoiselta pettymykseltä - oliko se edes mikään ratkaisu? Niin paljon jäi avoimeksi, vaikkapa odottamaan seuraavaa osaa Vayan ja Dharanin tarinasta. Enorannan kieli on kaunista ja sujuvan soljuvaa, mutta Goodreadsin tähtimäärä jää kolmeen tähtöseen. Osallistu...

Yöpöydän kirjat -blogin Roald Dahl -lukuhaaste houkutteli minut kokeilemaan Dahlin lastenkirjoja. Ne ovat jääneet minulta tähän asti tyystin lukematta, ja ainut kosketukseni Dahlin tuotantoon on ollut oudon kiehtova Jali ja suklaatehdas -elokuva, josta olen tainnut nähdä pari versiota. Lukuhaasteen innoittamana nappasin kirjastosta lukupinooni pari paikalla ollutta lastenkirjaa. Nilviöt vielä odottaa tutustumista, mutta Ilmarin ihmelääkkeen (Art House, 2005) lukaisin viime viikonloppuna. Kirja oli todella nopealukuinen, joten jos joku kaipaa hupaisaa lukemista vaikkapa lukumaratonille, tämä kirja on erinomainen valinta. Kirjan juoni on yksinkertainen: Ilmari-pojalla on ilkeä Mummo, ja Ilmari päättää sekoittaa mummolle semmoiset lääkkeet, että Mummon luonne kokee ihmeparannuksen: "Ilmari halusi räjäyttää tipotiehensä tuon noituuden löyhkän, joka kietoi Mummon vaippaansa." (s. 17) Koti on täynnä purkkia ja purnukkaa, ja niistä Ilmari saa tarpeet lääkesekoitukseensa. ...