L. M. Montgomery: Sininen linna

L. M. Montgomeryn kirjoista minulle tuttuja ovat vain Runotyttö- ja Anna-sarjat, joten lähikirjaston kirjanvaihtohyllyssä ollut Sininen linna kutkutteli uteliaisuuttani ja houkutteli myös kauniilla kannellaan. Sanon silti heti alkuun, ettei tämä noussut omassa asteikossani Uuden kuun Emilian tai Avonean Annan rinnalle. Lukutunnelmistani puuttui tyystin nostalgiakerroin, ja ehkäpä kirja olisi kaivannut sitä saadakseen minulta enemmän kuin kaksi tähteä Goodreadsiin. Nyt Valency Stirlingin tuhkimotarina kärsi ennalta-arvattavuudesta ja äärimmäisyydestä toiseen -tyylisestä menosta, josta en oikein jaksanut innostua.


Kirjan alussa 29-vuotiaan Valencyn asiat ovat todella heikosti. Hän asuu kotonaan vanhana piikana, äitinsä tossun alla ja on onneton. Tuohon aikaan (kirja on kirjoitettu 1926) naimisiin meno oli porvarisnaisten ura, ja Valency suree, ettei hänelle ole tullut edes mahdollisuutta rakastua. Vaan muutosta on luvassa: "Jollei eräänä toukukuun aamuna olisi satanut, olisi Valency Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen." (s. 5) Kirjan nimiölehdellä ilmoitettiin, että kirja on rakkausromaani, ja kun kirjan henkilögalleriaan taisi kuulua vain yksi Valencyn ikäluokkaa oleva mies, ei vaatinut suuria päättelytaitoja huomata, kenen moudossa onni Valencyn elämään astuu.

Ennen kuin hääkelloja päästiin soittamaan, Valency sai yhtäkkiä tietyn tapahtuman jälkeen yllättävää päättäväisyyttä ja aloitti itsenäisen elämän. Hän pestautui hoitamaan kuolemaisillaan olevaa kouluaikaista ystäväänsä, ja aiheutti toimillaan suurta pöyristystä paikkakunnalla. Lisää pöyristystä aiheutti hänen miesvalintansa, mutta se tietenkin osoittautui lopulta erinomaiseksi ja sukulaisia suuresti tyydyttäväksi valinnaksi. Koko kirjan alkuasetelma keikahti siis päälaelleen.

Kirjan tunteellisuus oli minun makuuni liiallista. Esimerkiksi tämmöisen vuodatuksen lukeminen sai minut kipristelemään vaivautuneisuudesta ja noloudesta sohvannurkassa - Valencyn epätoivon ja onnen vuodatukset tuntuivat suunnattoman teatraalisilta:

"Valency oli tosiaan onnellinen - ihanasti ja täydellisesti. Hänestä tuntui kuin hän eläisi elämän ihmeellisessä talossa ja jokainen päivä avaisi uuden salaperäisen huoneen. Tässä maailmassa ei ollut mitään yhteistä sen kanssa, jonka hän oli jättänyt jälkeensä - tässä maailmassa ei ollut lainkaan aikaa, tämä maailma oli nuori, omisti kuolemattoman nuoruuden, siinä ei ollut menneisyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyisyys." (s. 190)

Vaikka Valency lopulta antoikin itsenäisen, omatoimisen naiskuvan mallia lukijoille, ei hänestä muodostunut minun suosikkihahmoani. Emilia ja Anna kiilaavat kirkkaasti Valencyn edelle, olkoonpa tuomioni kuinka lapsuusnostalgian sävytteinen hyvänsä. Sinisessä linnassa upeinta oli kansi, mutta taidanpa palauttaa kirjan takaisin vaihtohyllyyn, seuraavaa lukijaa odottamaan.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Löysin kirjanvaihtohyllystä
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Maailman ääreen, Tarukirja, Kirjojen kamari ja Luettua.
Kirjan tietoja:
L. M. Montgomery: The Blue Castle (1926)
Suomennos A. J. Salonen
Uusi Kirjakerho, 1978 (7. painos)
280 sivua

Kommentit

  1. Mää oon lukenu tän ekan kerran jo lapsena. Silti samat aatokset ku sullaki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jumitin nuorena noissa Annoissa ja Emilioissa. Montgomeryn muut kirjat jäivät ihan pimentoon. :)

      Poista
  2. Kaunis kansikuva tosiaan :) Mutta taidan jättää väliin. Liian ennalta arvattava tarina on tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjasta on näkynyt muunkinlaisia kansikuvia, mutta tämä kirjakerhopainoksen sinihämyinen kansi on kaunein. Ja kuvastaa myös hyvin kirjan sisätlöä, Valencyn haaveiden osalta.

      Poista
  3. Minulla (tai meidän kotonamme) on tämä kirja, mutta en ole ehtinyt lukemaan. Jotkut ovat pitäneet tästä kovinkin paljon, ja onhan Annan ja Emilian esim. aviosiippaa täysin ennalta arvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä lukenut kehuja kirjasta, ja niiden pohjalta taisin odottaa hieman toisenlaista lukuelämystä. :) Ennalta-arvattavuutta on tosiaan monessa kirjassa, mutta ehkä Sinisessä linnassa minua häiritsi eniten se, että tämä oli kuitenkin aikuistenkirja ja silti niin kärjistetty.

      Poista
  4. Tässä on kyllä upea kansi, varsinkin verrattuna muihin painoksiin mitä olen nähnyt. En ole tätä vieläkään lukenut, mutta kovasti olisi kyllä halua. Tuskinpa kukaan voi nousta Emilian tai Annan rinnalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden kuun Emilia on aivan ykkössuosikkini näistä tyttökirjoista. :) Kannattaa toki kokeilla, miten Sininen linna itselle maistuu. Laventaahan kirja ainakin Montgomeryn kirjailijakuvaa. Minulle hän on aina merkinnyt vain noita Annoja ja Emilioita, mutta löytyyhän häneltä muutakin.

      Poista
  5. Sininen linna kuuluu minun niin sanottuihin "lohtukirjoihin", sen lukeminen vaatii oikeanlaista mielenlaatua ja tilannetta, luenpa nyt jotakin - ajatuksin tätä ei kannata lukea. Minä kyllä rakastan tätä kirjaa kuten monia muitakin Montgomeryn kirjoja. Lukemistani Montgomeryn kirjoista vain Perinnönjakajista olen ollut vähän nureilla mielin, no, jotkut yksityiskohdat joissain Anna-sarjan kirjoissa ovat ehkä olleet sellaisia, jotka ovat käpristäneet selkänahkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohtukirjat ovat hyviä ihan sellaisina kuin ne ovat, mutta taisin tosiaan lukea tätä ihan 'kirjana muiden joukossa' enkä oikein ihastunut. Googlailin kyllä muita Montgomeryn kirjoja Anna/Emilia-akselin ulkopuolella, ja onhan siellä paljon suomennoksia tarjolla, joihin voisi tutustua.

      Poista
  6. Minulla on tuo kirja tuossa samassa asussa, mutta emmin tuon kanssa. Minusta tuntuu, että en ole lukenut tuota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin nätti painos. Kirjan alusta käy kyllä nopsaan selville, minkä tyylinen kirja on kyseessä. Kannattaa kokeilla, jos haluaa lukea jotain vähän kevyempää - ihan hauskahan tämä lopulta omalla tavallaan oli, vaikkei minuun aivan täysillä iskenytkään.

      Poista
  7. Voi, Sininen linna on mielestäni aivan ihana!

    Toisaalta kyllä ymmärrän tuon sinunkin näkemyksesi. Onhan se hyvin siirappinen ja sentimentaalinen. Mutta mielestäni myös hulvattoman hauska (ne purppurapillerit! <3). Joku kirjablogisti (en muista kuka) kutsui tätä minusta joskus aikuisten saduksi, mikä on osuva termi. Ei se Annan veroinen ole. Kirjalliselta laadultaan ei myöskään Emilian veroinen. Mutta mielestäni tätä ei voi jotenkin edes verrata Annaan ja Emiliaan, sillä ne ovat niin erityyppisiä kirjoja. Tämä on tällainen enemmän aikuisille suunnattu, aikuisten tyttökirja tai aikuisten satu.

    Jos haluat tutustua vielä Montgomeryn muuhun tuotantoon, voin lämpimästi suositella sinulle Perinnönjakajia (vaikka sitä tuossa yllä vähän hakuttiinkin). Siinä ei ole niin paljon siirappia (aivan vähän sitäkin), vaan se on enemmänkin älykäs ja hauska.

    Tuo kansi on kyllä kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorten- ja aikuisten kirjat ovat totta kai erilaisia, mutta minun 'puutteeni' taitaa olla, että odotan aikuiskirjoilta aikuismaisuutta. :) Valencyn tarinaan tosiaan sopii aikuisten tyttökirja -määritelmä, mutta lukijalle ko. tyyli oli tällä kertaa liikaa. :)

      Kiitos kirjasuosituksesta! Voinpa hyvinkin ottaa Montgomeryä lukulistalleni lisää kevään kuluessa, sillä kevyt, viihdyttävä lukeminen sopii kiireisen arjen vastapainoksi.

      Poista
  8. Tämä varmaan on niitä teoksia, jotka tarvitsevat sen kohottelevan nostalgiakertoimen :) Hyvin tunteellinen ja ennalta-arvattavakin tämä tosiaan on, mutta se kerroin saattaa silti tehdä tästä kelpo hellimishoitoa - kunhan vaan on sopivalla lukutuulella... Annan ja Emilian veroinen rakkaus tämä ei kuitenkaan minullekaan ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilia on minulle niin rakas kirjasarja, että tuntui jopa oudolta ajatukselta, että Valencyn tarina on lähtöisin saman kirjailijan kynästä. :) Mutta onhan se ihanaa, että kirjoihin liittyy niin suuria tunne-elämyksiä, että ne kohottavat kirjan arvoa vielä vuosien jälkeenkin. Kaikki kirjat eivät nimittäin tähän pysty. :)

      Poista
  9. Minäkin pidän Sinisestä linnasta kovasti, mutta siinä olen kyllä ihan samaa mieltä että Anna ja Emilia kiilaavat selkeästi ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montgomeryllä on upea, laaja tuotanto, josta onneksi löytyy suosikkeja moneen makuun - vaikka ne muutamat helmet ovatkin sitten aika monen suosiossa. ;)

      Poista
  10. Allekirjoitan kirjan ylitsepursuavan sentimentaalisuuden, mutta ah, minä luin tämän juuri siinä iässä, jossa moinen uppoaa, joten minulle tämä on ihana nostalgiakirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostagiakirjat ovat parhautta! Niiden hehkussa on ihana kieriskellä, sanokoot muut mitä hyvänsä... ehkä tämä olisi mennyt minullakin alas paremmin romantiikan nälkäisenä teininä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.