25. marraskuuta 2014

Iain Banks: Ampiaistehdas

Lastenkirjojen iloinen teemaviikkoni päättyi sunnuntaina, ja tällä viikolla blogissani on aikuiskirjojen puolella toiset tunnelmat. Loppuviikosta luvassa on hyvää mieltä täynnä oleva haastekoonti, mutta sitä ennen synkkiä sävyjä:

Iain Banksin Ampiastehtaan (WSOY, 1986) löysin Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteen kautta. Kirja sopii mainiosti haasteen hyönteisteemaan, mutta lukuiloon heikommin. Iloisuutta kun oli kirjassa niukalti. Sen sijaan lukijalle tarjotaan sairaan kiero maailma, jossa 17-vuotias päähenkilö asuu isänsä kanssa, juttelee puhelimessa hullun veljensä kanssa ja kertoo tappaneensa kolme henkilöä kiinni jäämättä. Päähenkilön moraali on venyvää laatua eikä sovi yleisiin normeihin:

"No, ihmisethän ovat typeriä, mutta ennen kaikkea alttiimpia noudattamaan mielialoja, oikkuja ja muotivillityksiä kuin tarkoin punnittuja periaatteita. Samanlainen meininki tuntuu vallitsevan myös minun päässäni. Minun ajatukseni ja tuntemukseni eivät aina lyö yksiin toistensa kanssa, ja niinpä minä uumoilenkin, että pääkopassani kuhisee iso liuta erilaisia ihmisiä.
    Osa minusta on esimerkiksi aina potenut syyllisyyttä Blythin, Paulin ja Esmeraldan tappamisesta. Tuo samainen osa tuntee nytkin syyllisyyttä siitä, että kostin viattomille kaniparoille kun yksi häijy roikale tohti hyppiä silmilleni. Mutta vertaan sitä parlamentissa motkottavaan oppositiopuolueeseen, tai repostelevaan sanomalehdistöön: se toimii omatuntona ja jarruna, mutta se ei ole vallassa eikä ole kai koskaan pääseväkään." (s. 84-85)

Kirjan maailma avautui hitaanpuoleisesti. Esimerkiksi kirjan nimenä oleva ampiaistehdas sai selityksensä varsin myöhään, mutta en antanut tämän liikaa häiritä vaan luin kirjaa uteliaana. Uteliaisuuteni heräsi jo aloituskappaleen jälkeen: "Olin kierrellyt tarkastamassa uhripaaluja sinä päivänä jolloin kuulimme, että veljeni oli karannut. Tiesin kyllä jo, että jotakin tapahtuisi; Tehdas kertoi minulle." (s. 5) Mihin tämä kaikki mahtaa johtaa? Loppuhuipennukseen tietenkin. Semmoinen löytyi, ja tapahtumien käänne oli minulle yllätys, mutta taisin silti odottaa jotain vieläkin järisyttävämpää.

Vaikka loppurutistus jäi odotettua laimeammaksi, nostan hattua Banksin taidolle luoda kolkon hyytävää ja outoa tunnelmaa. Ampiaistehdas ei saarnaa tai tuomitse, vaan tyynen kylmästi se antaa päähenkilön kertoa omaa tarinaansa ja lukija saa päättää itse, mitä mieltä on hänen toimistaan. Minun sympatioitani päähenkilö ei voittanut puolelleen, vaikka hänen taustastaan paljastui traaginen tarina. Banks sen sijaan onnistui vakuuttamaan minut kirjoittajan taidoillaan. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu Siirtymä alkoi kiinnostamaan aiempaa enemmän. Takakannen olen jo lukenut kirjastossa, ja taidan poimia kirjan jossain vaiheessa lainauskoriini.

Kirjan erikoiset lukujen nimet saavat erityiskiitoksen. Miksi tyytyä pelkkiin tylsiin numeroihin?

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjavinkit.
Kirjan tietoja:
Iain Banks:  The Wasp Factory (1984)
Suomennos Juhani Koskinen
WSOY, 1986
261 sivua

2 kommenttia:

  1. Tosi kiinnostava kirja ja sopii hyvin Lukuiloa Perhoslaaksossa-haasteeseen. Voisin vaikka lukea, sillä kuulosti minun makuni mukaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannattaa kokeilla. Oli jännästi vähän erilainen kirja. Ja taisipa olla kirjailijan esikoinen. Sinun haasteesi heittää eteen näköjään vaikka mitä, kun vain uskaltautuu kokeilemaan. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...