9. toukokuuta 2014

Gabriel García Márquez: Kuulutetun kuoleman kronikka

Kirjoja ja kakkuja -blogissa aloitettiin huhtikuussa haaste, jossa luetaan hiljattain edesmenneen Gabriel García Márquezin teoksia. Valitsin luettavakseni vuonna 1981 espanjaksi ilmestyneen Kuulutetun kuoleman kronikan (WSOY, 1982). Kirja ei ollut minulle entuudestaan millään tavoin tuttu. Valintakriteerinä toimi se, että kirja sattui olemaan lähikirjastossa paikalla haasteeseen ilmoittautumisen hetkellä.

"Bayardo San Román, mies joka palautti vaimonsa, oli tullut ensimmäisen kerran edellisen vuoden elokuussa, kuusi kuukautta ennen häitään. Hän saapui viikottaisella laivavuorolla olallaan hopealla vahvistetut satulalaukut, jotka sointuivat vyön solkiin ja saappaiden koristerenkaisiin. Hän oli kolmissakymmenissä mutta säilynyt hyvin, sillä hänellä oli härkätaistelijan hoikka vyötärö, kullankimalteiset silmät ja hänen ihonsa oli patinoitu salpietarin hiljaisella tulella. Tullessaan hänellä oli ylen tiukat housut ja samanväriset vohlannahkaiset käsineet, kummatkin aitoa vasikannahkaa. Magdaleena Oliver oli tullut samalla laivalla eikä ollut saanut katsettaan irti hänestä matkan aikana. 'Hän näytti hintiltä', hän kertoi minulle. 'Ja se oli sääli, sillä hänet olisi voinut vaikka kierittää voissa ja syödä elävältä.'" (s. 29)

Kuulutetun kuoleman kronikassa kiintoisinta oli tarinan rakenne. Kirjan tapahtumista kerrottiin ensin se, mihin loppujen lopuksi päädyttiin - mies nimeltä Santiago Nasar tapettiin - ja sitten vaihe vaiheelta se, miten näin pääsi käymään: Bayardo San Román meni naimisiin kylän tytön kanssa ja lähetti tämän hääyönä takaisin perheensä luokse, kun tyttö ei ollutkaan neitsyt. Miten tästä päädyttiin murhaan? Sen voi lukea Garcia Márquezin kronikasta.

Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys on loistava kirja, joten odotin lyhyeltä Kronikaltakin paljon. Vaan niinpä kävi, etten saanut kirjasta juuri mitään irti, ja siitä tuli minulle melkoinen pettymys. Henkilöhahmot jäivät etäisiksi, ja juonessa ei ollut outoja, lähes yliluonnollisia piirteitä, jotka minua muistini mukaan viehättivät Sadan vuoden yksinäisyydessä. Kerronta oli toki sujuvaa, ja pidin kirjan rakenteestakin, mutta jotain koukkua tai pientä jännää odotin juoneen koko tarinan ajan. Eipä ilmestynyt, ja lukufiilikset jäivät lähes hävettävän laimeiksi. Varsinaista tarinaa parempi oli kirjan lyhyt esipuhe, jonka on kirjoittanut suomentaja Matti Brotherus ja jossa valotetaan kirjan syntyhistoriaa.

Saan kirjasta pisteen Jokken kirjanurkan 14 nobelistia -haasteeseen. Tämä olikin minulle jo toinen bloggaus García Márquezin kirjoista (aiemmin keväällä luin Rakkaudesta ja muista riivaajista -kirjan, josta pidin) tähän haasteeseen. Nobel-haaste alkaa osaltani lähestyä puolimatkan krouvia (6 luettua & blogattua kirjaa), ja minusta on tullut ahkera ja uuttera nobelistibloggaaja. :) Kotihyllyssä odottelevatkin lukemistaan jo seuraavat nobelistit: pari itse hankkimaani Orhan Pamukia (Nimeni on punainen kolahti siinä määrin, että heräteostoina hommasin Punaiselle seuraa) ja yksi lahjaksi saatu Toni Morrison.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavinkit ja Naakku ja kirjat.
Kirjan tietoja:
Gabriel García Márquez: Cronica de una muerte anunciada (1981)
Suomennos Matti Brotherus
WSOY, 1982
108 sivua

4 kommenttia:

  1. Minä olen jumissa Patriarkan syksyn kanssa. Se on haastava kirja, kieli ja rakenne edellyttäisivät intensiivistä lukemista, mutta jotenkin vain tökkii. No, ehkä saan sen joskus jopa loppuun, mutta mitään mieltäräjäyttävää lukukokemusta siitä tuskin saan. Sadan vuoden yksinäisyydestä pidin minäkin.

    VastaaPoista
  2. Minulla kävi tuuri tämän kirjan kanssa, kun se sattui olemaan lyhyt. Sata sivua nyt jaksaa lukea vaikka päällään seisten, mutta pidemmän kirjan kanssa olisi ehkä tehnyt tiukkaa. Tsemppiä GGM-lukemiseen. :)

    VastaaPoista
  3. Mulla on aukko lukuhistoriassa kyseisen kirjailijan kohdalla vaikka Sadan vuoden yksinäisyys löytyy omasta hyllystä. En ole vain saanut tartuttua siihen. Olin sen jo hetkellisesti unohtanutkin, mutta nyt kirjoituksesi nähtyäni palasi taas mieleeni, että täytyy laittaa se lukulistalle viimeistään kesälomalla. Ilmeisesti García Márquezin tuotantoon tutustuminen kannattaa aloittaa Sadan vuoden yksinäisyydestä, koska en ole vielä kuullut kenestäkään, joka ei olisi siitä pitänyt.

    VastaaPoista
  4. Sadan vuoden yksinäisyys on helmi näiden parin muun lukemani Garcia Marquezin rinnalla. :) Jos se jo odottelee omassa hyllyssä, kannattaa kirja ehdottomasti lukea. Siitä on jo aikaa, kun sen viimeksi luin, ja uusintaluku on alkanut houkutella minuakin. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...