6. toukokuuta 2014

Boualem Sansal: Hyvitys

Boualem Sansalin Hyvitys (Into, 2012) saa kunnian edustaa Algeriaa futismaakeräilyssäni. Kirjan aihepiiri on sellainen, että ilman futishaastetta tuskin olisin valinnut Hyvitystä lukupinooni: siirtolaistaustainen nuori mies hengailee Pariisin lähiön jihadistipiireissä, käy läpi veljen ja isän kuolemaa, ja isän salattua natsimenneisyyttä. Ja nyt kirjan luettuani ihmettelen, eikö algerialaisen kirjallisuuden parista tosiaan mitään muuta löytynyt... no, huomasin kirjan sattumalta kirjaston hyllyssä, alku vaikutti lupaavalta, ja kun kirja oli aika lyhyt, lukaisin sen urhoollisesti loppuun. Hyvästä alusta huolimatta lukuelämys ei ollut kovin huikea, joten Hyvityksen Goodreads-tähdet jäävät kahteen.
"Rachel oli palannut Algeriasta uuden persoonallisuutensa kanssa. Hän oli muuttunut myös fyysisesti. Näin häntä super harvoin tuona ajanjaksona, hän matkusti jatkuvasti ja minulla oli omat ongelmani - olin joutunut uuteen kuulusteluun eikä tilanne näyttänyt hyvältä - mutta huomasin kuitenkin hänessä tapahtuneet muutoksen. Pari kertaa näin hänet supermarketissa: hän raahusti kärsivän näköisenä Ophelian kintereillä - tämä taas näytti pinkeältä kuin mehiläinen, joka haistaa kulman takana olevan kukkapenkin. Luikahdin tieheni. En kestä niin totaalisen tyhjiä markettijorinoita." (s. 36)

Hyvityksen alkupuolella olin varovaisen innostunut kirjasta. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamerkintöjen muotoon. Kertojana on Malrich, jonka Rachel-veli on tehnyt itsemurhan. Kerronnan sävy ei ollut kevyt, mutta lukijaa kuljetettiin sujuvasti Rachel-veljen lähihistorian tapahtumien läpi. Parisuhdeongelmat, kokemukset pariisilaislähiössä ja retki isän kotimaahan tuntuivat vievän juonta mukavasti eteenpäin.

Kirjan keskivaiheilla juoni alkoi junnata Malrichin ja Rachelin tavassa kokea isän natsimenneisyys, ja tärkeästä aiheestaan huolimatta kirja alkoi tuntua hieman puuduttavalta ja sävyltään entistä synkemmältä. En halua vähätellä tarinan aihetta, mutta kirjan alkupuolella Hyvityksessä tuntui olevan muitakin aineksia kuin juutalaisten kohtalo, ja sen varjossa eläminen. Loppua kohden kaikki muu häipyi aika lailla taka-alalle, ja kirjassa keskityttiin vain veljesten isän menneisyyteen. Koinkin kirjan loppuosan lukemisen aika raskaaksi, ja antamani alhainen tähtimäärä johtuu siitä.

Tähtimäärästä huolimatta pidin kirjan kerrontatyylistä. Luen aika harvoin päiväkirjatyylillä kirjoitettuja romaaneja, ja tässä kirjassa tyyli toimi oikein hyvin. Pienellä fontin vaihtelulla viestittiin siitä, kenen merkintöjä kulloinkin luetaan. Merkintöjen sävy on hyvin kerronnallinen, ja usein muistin ainoastaan lukujen alussa, että tämähän on olevinaan päiväkirja. Päiväkirjaan oli kirjoitettu myös dialogia, mitä pidän jossain määrin epäuskottavana. Omat päiväkirjakokeiluni ovat olleet erittäin satunnaisia ja päättyneet aina lyhyeen, mutta jotenkin minun on vaikea uskoa, että päiväkirjoihin oikeasti raapustellaan pitkiäkin dialogeja. Mutta tekstin luettavuuden kannalta ratkaisu on toki huomattavasti parempi kuin pitkät monologit.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukulasi ja Kirjavinkit. Kiiltomadon juttu kirjasta.
Kirjan tietoja:
Boualem Sansal: Le village de l'Allemand ou Le journal des frères Schiller (2008)
Suomennos Aura Sevon
Into, 2012
220 sivua

5 kommenttia:

  1. Pidin kirjasta neljän tähden verran. Kirjassa oli vahva yhteiskunnallinen sanoma ja siinä verrattiin islmismia ja holokaustia keskenään. Kirja on kielletty Algeriassa. Tosi vahva ja uskalias kirja.

    VastaaPoista
  2. Minullekin tämä oli pettymys. Aihe, Pariisin maahanmuuttajalähiöt varsinkin kiinnostivat, mutta tosiaan jossain kohtaa kirja alkoi muuttua suorastaan pateettiseksi. Lisäksi päiväkirjarakenne ei minunkaan mielestäni kaiken aikaa toiminut vaikka lähtökohtaisesti tuollaisessa rakenteessa ei toki ole vikaa.

    VastaaPoista
  3. Mai: Minulta jäi postauksesta pois se, että vaikka en niin kirjasta innostunut, minusta on hienoa, että tämä suomennettiin. Hyvitys tuo tuulahduksen aika erilaisesta kulttuurista, mikä on aina hyvä asia. Ja kirja on tosiaan tuon rinnastusasian vuoksi kielletty Algeriassa (huomasin kansiliepeestä), ja näitä kirjoja on tärkeää saada julki muualla.

    Sonja: kirjassa oli minusta loppujen lopuksi aika vähän asiaa noista maahanmuuttajalähiöistä, ja sekin vähän jäi melko yksipuoliseksi. Olisin toivonut sitä puolta kirjaan enemmän läpi kirjan, mutta fokus tuntui olevan tässä ihan muualla. Pateettinen onkin hyvä sana kuvaamaan kirjan loppuosaa.

    Sonja:

    VastaaPoista
  4. Kirjan asetelma lähiöineen kuullostaa kiinnostavalta. Harmi, että toteutus on jäänyt keskeneräiseksi.

    VastaaPoista
  5. Hmm, keskeneräinen vai ei... koen kirjan keskeneräiseksi silloin, jos juoni/henkilöt jne olisivat selkeästi kaivanneet vielä hiomista. Hyvityksen henkilöhahmot olivat minusta ihan ok, mutta juonipuoleen olin vailla erilaisia asioita. Se, että minulla on eri näkemys kirjailijan kanssa, ei vielä tee kirjasta keskeneräistä. :) Sanoisin, että Hyvitys ei ihan vastannut odotuksiani eikä kirjamakuani, mutta keskentekoinen raakile se ei sentään ollut. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...