16. maaliskuuta 2014

Eeva Tenhunen: Mustat kalat

Eeva Tenhusen Mustat kalat (CrimeTime, 2013) löytyi HS:n Klassikkoautomaatista, joten en ole harhautunut kuukauden teemasta. Tenhusen Olavinlinnan maisemiin sijoittuva klassikkodekkari ilmestyi alunperin vuonna 1964, mutta löysin kirjastosta CrimeTimelta viime vuonna ilmestyneen Nostalgia-pokkarin. Kehun jälleen aluksi kirjan kantta: simppeli, tunnistettava linnankuva ja oranssi väri herättävät huomion, ja uhkaa hehkuva väriyhdistelmä virittelee mukavasti kirjan tunnelmaan.

"Join kolme suurta kupillista kahvia ja ahdoin itseeni häpeämättömän määrän kinkkuvoileipiä.
- Kerro jotain Linnasta, pyysin viidettä aloittaessani. - Minkälaista siellä on ollut?
- Tavallista, Inkeri sanoi kyllästyneellä äänellä. - Turistit tekevät tyhmiä kysymyksiä ja me annamme tyhmiä vastauksia. Sinun on kai parasta opetella suosituimmat etukäteen, ettet sitten ällisty, kun joku tulee kysymään "Missä on Se Kivi Josta Tihkuu Verta?" Se tarkoittaa vain yksinkertaisesti mestauskiveä. Kidutuskammio tarkoittaa Vankityrmää ja Huone Jossa On Eerik XIV:n Jalanjäljet on yhtä kuin koppi, jossa Hans Oldenburgilaista pidettiin viisitoista vuotta." (s. 13)

Mustat kalat on aluksi kuin matkailumainos kesäiselle Olavinlinnalle. Kirjassa ei suoraan puhuta Olavinlinnasta, vaan siihen viitataan 'Linna' sanalla, mutta takakansi täsmentää, että Suomen kuuluisimman (?) linnan maisemissa ollaan. Päähenkilönä on yliopisto-opiskelijaneitonen nimeltä Liisa Rautasalo. Hän on päässyt kesätöihin oppaaksi Linnaan kierrättämään turisteja läpi kapeiden portaikoiden ja salaperäisten salien. Eräänä iltapäivänä Liisa löytää opaskollegansa Kirstin niska vääntyneenä Kummitushuoneesta. Juttua selvittämään kutsutaan poliisit, ja spekulaatiot vellovat Linnan henkilökunnan keskuudessa. Onko kyseessä intohimodraama? Ja sitten tapahtuu toinen murha...
Mustat kalat oli leppoisan viihdyttävä salapoliisijuttu kotosuomalaisissa maisemissa. Poliisit selvittävät jutun, mutta pidin siitä, että linnan opas Liisa oli nostettu kertojaääneksi ja oli mukana setvimässä Kirstin kuoleman arvoitusta. Liisassa oli tietynlaista viattomuutta, vaikka mikään nössö hän ei ollutkaan. Mukavaa ajankuvaa oli markoilla tapahtuva maksaminen, ja tupakointiinkin kiinnitin huomiota. 1960-luvulla savukkeen sytyttelyssä tuskin oli mitään ihmeellistä, mutta nykyaikana olisi vähintäänkin hypätty ulos sauhuttelemaan. Kirjan loppupuolella minua huvitti murha-ajan minuutin tarkka selvittely - tätä tuntui jatkuvan sivu sivun perään. Minuutti sinne, toinen tänne ja syyllinen onkin aivan eri henkilö!

Oppaan ammatti oli kirjassa melko paljon esillä, joten merkitsen itselleni pisteen Mikä minusta tulee isona -haasteeseen. Mustat kalat päästi lukijan kurkistelemaan opaskierrosten kulissien taakse, vaikken tietenkään toivo Liisan kokemia dramaattisia opastushetkiä kenellekään muulle oppaalle. Enkä myöskään toivo koskaan päästäväni takamustani siihen kuntoon, että jään saksalaisrouvan tavoin kiinni ahtaaseen portaikkoon. Tai jos näin on vaarassa käydä, toivottavasti ymmärrän itse vaaran tarpeeksi ajoissa. :)

Mainio kirja kesäfiilisten nostatteluun. Ja kesän viimein koittaessa mitä parhainta riippumattoluettavaa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Illuusioita, Nenä kirjassa ja Ja kaikkea muuta.
Kirjan tietoja:
Eeva Tenhunen: Mustat kalat (1964)
Kannen ulkoasu Jenna Kunnas
CrimeTime, 2013
208 sivua

10 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirja hyllyssäni ja tuo "leppoisan viihdyttävä" on todella kuvaavasti sanottu. Mustat kalat on arvostettu dekkari, eikä syyttä.

    VastaaPoista
  2. Luin viime kesänä pari kirjaa, joka sijoittuvat Savonlinnaan (ja juurikin Olavinlinnaan):
    http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/06/lauriina-vilkkonen-ensi-iltahuvit.html
    http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/06/esko-laulajainen-oopperakaupungin-murhat.html

    Kivaa, että linna houkuttaa kirjoittamaan! Ja tosiaan, noissa lukemisssani kirjoissa myös pientä Savonlinna-mainosta. En tosin ihmettele, kun kaupunki on niin ihana kesäisin.

    VastaaPoista
  3. Tätä on suositeltu minulle ja aion ilman muuta tarttua tähän! Kuulostaa aivan mahtavalta. Entisenä museo-oppaana löydän tästä varmaan aika paljon tarttumapintaa – ja kenties ihan uusiakin puolia... ;)

    Olavinlinna on upea paikka, voisikin mennä sinne taas ensi kesänä.

    VastaaPoista
  4. Margit: minäkin allekirjoitan täysin tämän kirjan klassikkostatuksen. Kyllä tässä semmoinen ajaton fiilis oli, eikä Mustat kalat ollenkaan kalpene ulkomaisten dekkariklassikojen rinnalla.

    Mari A: Kiitos vinkeistä, nämä kuulostavat sopivalta kesäluettavalta (olen semmoistakin alkanut jo hieman bongailemaan). Minä pidin kovasti linna-kytköksestä, ja dekkarihan on mitä parhain tapa mainostaa suomalaista kesäkaupunkia. :) Tutut kulmat saavat uutta säpinää, kun sinne sijoittaa pari rikosta.

    Suketus: Tämä kannattaa todella lukea - varsinkin, jos on opastaustaa. :) Minun Olavinlinna-vierailuistani on luvattoman paljon aikaa, Mustat kalat herätteli kummasti matkustusintoa sinne suunnalle. :)

    VastaaPoista
  5. Mustat kalat - Tenhusen paras ja yksi Suomen parhaita dekkareita. Ehdoton klassikko! Mainiota, että pidit tästä. Tuli kauhea tarve lukea tämä uudestaan, ja se onkin tallessa omassa hyllyssä.

    VastaaPoista
  6. En ollut tästä aiemmin kuullutkaan, mutta hyvä, että nyt löysin tämän. :) Ja erityisen hienoa on se, että tästä on saatavilla aivan tuore painos. Ehkä joku muukin löytää tämän kivan klassikon.

    VastaaPoista
  7. Muistan tämän, luin sen joskus vuosia vuosia sitten, ja pidin siitä kovasti. Sen jälkeen etsin käsiini Tenhusen toisen kirjan, nyt ei kyllä tule nimi mieleen. Ja vieläkin on mielessä se kirjan kesäinen tunnelma, mistä kirjoitat.

    VastaaPoista
  8. Ehkä tuo kesäisyys vielä korostui näin talven keskellä. :) Tässä vaiheessa vuotta minulla alkaa olla kesän odotus huipussaan, kun se vaan viipyy ja viipyy jossain. Onneksi edes kirjojen kautta voi siirtyä kesätunnelmiin.

    VastaaPoista
  9. Tämä oli kyllä erittäin mainio, itse pidin kovin paljon. Tenhunen oli minulle ihan uusi nimi, joten tässä tuli myös tutustuttua uuteen kirjailijaan.

    Kiinnostava muuten tämä CrimeTimen kansi, itse luin vanhempaa painosta jossa kansi oli vihreä mutta lähes samanlainen linna löytyi siitäkin ja erilaiset kalat.

    VastaaPoista
  10. Tämä jäi minullakin mukavana lukukokemuksena mieleen, oikein piristävä tuttavuus - uusi minullekin. :) Kansi on hieno, ja jos kannen idea on poimittu vanhasta painoksesta, niin hyvää ideaa kannattaa toki kierrättää. Pidän noista voimakkaista väreistä ja yksinkertaisista kuvioista. Ne herättävät taatusti huomion. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...