Oksan hyllyltä

Syksyn ja alkutalven aikana luettujen kirjojen miniarvioissa on vuorossa osa 2, olkaapa hyvät! Tässä joukossa on mukana peräti kaksi viiden tähden kirjaa. 😊 Eli vaikka koko vuoden luettujen määräni kipuaa hädin tuskin yli 60 kirjan, on siihen joukkoon sentään mahtunut muutamia aivan huippuhyviä kirjoja. Photo by Mekht on Unsplash   Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon? (Otava 2021, suom. Jaakko Kankaanpää) Takakansi mainostaa tätä psykologisena trillerinä. Okei, onhan kirjassa kieltämättä vahva psykologinen ote, mutten itse ehkä kuitenkaan luokittelisi tätä aivan trilleriksi. Jäätävän hieno kirja kirjailija- ja kustantamomaailmaan sijoittuva arvoituksellinen tarina silti on. Kirjan varsinainen juju avautuu hitaahkosti, ja Maud Dixon on taatusti parhaimmillaan, kun sen annista ei tiedä ennakolta mitään. Olen yleensä sitä mieltä, että kirjailijoista kertovat kirjat ovat lähtökohtaisesti tylsiä liian ilmeisen aihevalinnan vuoksi, mutta Kuka on Maud Dixon? osoitti tämän ennakk...

Heipä hei, blogi & lukijat! Syksy ja alkutalvi on mennyt blogin osalta hiljaiseloa viettäessä. Muu elämä on hieman yllättäen vienyt niin paljon energiaa, että blogi ja myös lukupuuhat vain hiipuivat jonnekin taustalle. Onneksi bloggaaminen on miellyttävän joustava harrastus - sen voi aina kaivaa uudestaan esille, kun kirjoitteluinto nostaa päätään ja näppiksen äärelle asettuminen tuntuu kivalta jutulta. Ja koska aika on mitä on, tiedoksi sekin, että koronaa en sentään ole saanut vaivoikseni vaan aivan terveiden kirjoissa syksyä ja talvea on rämmitty eteenpäin. Kop kop. 😊   Vaikka tuntuu, etten ole lukenut juuri mitään, bloggausjonoon on kertynyt jonkin verran kirjoja. Kaikesta ei toki tarvitse kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin niputtaa miniarvioihin niitä, joista on jotain sanottavaa viikkoja tai kuukausia varsinaisen lukemisen jälkeenkin. Kuvan alta löytyy ensimmäinen satsi syksyn satoa, ja lisää on luvassa viimeistään väliviikolla. Koetan laittaa kuluneen vuoden pakettiin s...

Simone Buchholzin Chastity Riley -dekkarisarjaan on saatu uusi suomennos. Aivan kaikkia sarjan osia ei ole käännetty, mutta Mexikoring (Kustantamo Huippu, 2021) onneksi tuli sillä tavoin "oikeassa" järjestyksessä, että myös sitä edeltävät osat Krokotiiliyö ja Verikuu on suomennettu. Luen usein dekkarisarjoista osia sieltä täältä, mutta vinkkaan uusille lukijoille, että Mexikoringin henkilöihin pääsee paremmin kiinni, jos Verikuu on luettuna. Siellä nimittäin kuvioihin astuu mukaan Rileyn uusi työpari, Ivo Stepanovic, joka on mukana myös Mexikoringissä . Mexikoring on hampurilaisen toimistokorttelin nimi, ja se on saanut kunnian olla murhan tapahtumapaikkana. Maahanmuuttajaperheen kadonnut poika ja perheensä hyljeksimä Nouri Saroukhan löydetään palaneesta autosta. Kytkeytyykö rikos pojan perheen rikollisiin puuhiin tai klaanien välisiin kiistoihin? Miten tapahtumiin liittyy salaperäinen, vaikeasti tavoitettava Aliza, Nourin nuoruudenrakastettu? Mexikoring sukeltaa syviin ...

Kuukausikoosteet eivät ole olleet blogini vahvuuksia (lue: satunnaiset yritykset koosteiden naputteluun ovat lopahtaneet lähes yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin), mutta tässä tulee mietteitä vuoden 2021 syyskuusta. Blogissa on ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina, vaikka minulla periaatteessa on ollut enemmän aikaa lukemiselle ja bloggaamiselle. Pieni koostejuttu tuntuu mukavalta tavalta palata blogin äärelle. 😊 Jutun kuviin olen napannut palan syksyn väriloistoa Oulun kasvitieteellisestä puutarhasta, syyskuun viimeiseltä viikolta. Sen alkuun osui muutama tavallista lämpimämpi päivä, ja kuvauspäivänä aurinko helli puutarhan käytävillä kulkijoita.  ... syyskuun luetut: (vain!) 5 kirjaa  Syyskuussa sain hädin tuskin luettua viisi kirjaa, joista pari (Voro 3, Vartijat) oli todella pitkää sarjakuvaa, ja jokunen kirja lienee aloitettu jo elokuun puolella. Kuten mainitsin, lukuaikaa kyllä olisi ollut, mutta palasin syyskuun puolen välin tienoolla takaisin toimistolle "lähitöih...

Emma Jane Unsworthin Aikuiset (Tammi, 2021) on niin hyvä, että hieman ihmettelen, miksen löytänyt siitä kovinkaan montaa bloggausta. Eikö somemaailman syvimpään olemukseen pureutuvan kirja aihe kiinnosta vai onko kirja muuten vaan mennyt ohi? No, minä olen todella iloinen, että poimin Aikuiset mukaani lähikirjaston pikalainahyllystä. Takakansi mainostaa kirjaa hysteerisen hauskaksi, mutta Aikuiset on myös omalla tavallaan aika surullinen tarina tykkäämiskulttuurin kääntöpuolesta. Ja kyllä, silloin tällöin vähintäänkin hersyvän hauska, usein pikkuisen liian oikeaan osuva ja ylipäänsä erittäin onnistunut kuvaus nykyajasta. "Katson, kun Nicole naputtelee puhelinta - hänen ylikasvaneet geelikyntensä ovat hauskan hohtavat. Hän ottaa kuvan ja postaa sen. Mietin, pitäisikö minun tehdä samoin, mutta epäröin liian kauan - kuten aina - ja hetki menee ohi. Olen keskustellut Nicoletten kanssa sosiaalisesta mediasta, se kun on meidän molempien pakkomielle. Olemme luokitelleet sen käyttäjät,...

Cyril Pedrosan Portugal (NBM Publishing, 2017) ilmestyi viime vuonna Saara Pääkkösen suomentamana nimellä Portugali (WSOY, 2020). Olin kuitenkin jo ennättänyt hankkia omaan hyllyyni kirjan englanninkielisen käännöksen, joten sen vuoksi tässä jutussa näkyvät kuvat eivät ole suomi-käännöksestä vaan keväällä lukemastani enkku-käännöksestä. Mutta eipä kielellä väliä - Pedrosan Portugal on huikea, eräs kauneimpia lukemiani sarjakuvaromaaneja!   Kirjan tarina pohjaa Pedrosan omaan elämään ja hänen sukunsa vaiheisiin. Päähenkilönä on sarjakuvapiirtäjä Simon Muchat, joka kokee olevansa jumissa: omien sarjakuvien piirtäminen ei suju, muutkaan työt eivät innosta, parisuhteen kanssa on vähän niin ja näin, elämän suunta on hakusassa. Simoniin tutustutaan matkateeman kautta, kun hän reissaa sarjistapahtumaan Lissaboniin, kaukaisen serkkunsä häihin Ranskan maaseudulle, ja jälleen Portugaliin, vanhaan sukutaloon, jossa hän koettaa jälleen saada piirtämisen syrjästä kiinni. Pikku hiljaa Simon...

Elokuun 26. päivä vietettiin Itämeren päivää, ja sen kunniaksi oli lähikirjastossani tarjolla monipuolinen kattaus kirjavinkkejä. Poimin vnkkipöydältä mukaani Raili Mikkasen ja Tiina Holmbergin lasten tietokirjan Majakat, ohoi! . Se vaikutti hyvältä lisältä taannoiselle lukumaratonille , ja lisäksi kirja sopii lokakuussa päättyvään Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen .  Kaunis kansi toimi oivana "myyntivalttina" kirjalle. Tätä juttua kirjoittaessani olikin mukavaa löytää googlen syövereistä tieto, että kyseinen kansi voitti Turun kirjamessuilla Kaunein kirjankansi -äänestyksen vuonna 2009. Seita Parkkolan Usva tuli tuolloin toiselle sijalle. Ihana kirja sekin <3. Ko. messuilla valittiin myös kehnoimmat kirjankannet, ja ne voi käydä kurkkaamassa linkkaamastani jutusta. Tämmöinen kansiäänestys on kyllä hauska - liekö aivan perinne Turun messuilla? Kirjassa reissataan Itämerellä, Moona-lokin ja Ville-kuutin matkassa. Moona innostaa Villeä lähtemään seurakseen kiertelemään maj...