Oksan hyllyltä

Agatha Christien Kurpitsajuhla (WSOY, 1985) on muistunut muutama aiempana vuonna mieleeni juuri tähän aikaan vuodesta ja olen harmitellut, kun kirja on jäänyt lukematta ja bloggaamatta täsmälleen oikeana päivänä - eli siis tänään, lokakuun viimeisenä päivänä, kun anglosaksisissa maissa vietetään pyhäinpäivän aattoa eli Halloweenia. Mutta tänä vuonna varauduin hyvissa ajoin ja sain kirjastosta luettavakseni Christien alunperin vuonna 1969 ilmestyneen dekkarin, vieläpä sellaisilla kansilla, jotka groteskin outoina sopivat juhlistamaan Halloweenia. "Poirot vilkaisi kelloaan - hänen oli määrä tavata rouva Oliver tasan kymmenen minuutin kuluttua "Apple Trees" -nimisen talon ulkopuolelle. Nimi vaikutti todella kammottavan sopivalta.     Tässä jutussa ei näytä pääsevän eroon omenista, Poirot ajatteli. Mikään ei voinut olla miellyttävämpää kuin mehukas englantilainen omena... Ja kuitenkin omenat liittyivät nyt luudanvarsiin ja noitiin ja vanhanaikaisiin kansantapoihin...

Nannan kirjakimara -blogissa alkoi huhtikuussa merellinen Kirjoja ulapalta -lukuhaaste. Haasteen ideana oli lukea kirjoja, joissa meri on keskeisenä elementtinä. Lähdin haasteeseen varovaisin tavoittein, sillä vaikka lähellä meren rantaa asunkin, lukupinossani merellisyys ei useinkaan ole läsnä. Arvelinkin ennakolta, että kaksi luettua kirjaa on minulle jo ihan hyvin ja siitä eteenpäin kaikki on plussaa. No, kävi niin, että sitä plussaa kertyi tällä kertaa viiden kirjan verran ja olen iloisesti yllättänyt haasteen kirjalistani pituudesta. 😊 Luin haasteeseen yhteensä seitsemän kirjaa, ja alla niistä lyhyet kommentit: Nam Le: Merimatka  Novellikokoelma, joka yllätti minut tyylikkäällä kerronnalla, globaaleilla tapahtumapaikoilla ja koskettavilla tarinoilla. Lena Frölander-Ulf: Isä, minä ja meri Lena Frölander-Ulfin kuvittajantaidot innostivat minut lukemaan tämän lastenkirjan. Sympaattinen ja kaunis kirja. Filippi - Gamboni: Mikki ja hukkunut meri Upe...

Vera Brosgolin sarjakuvaromaani Anya's Ghost (First Second, 2014) alkoi aikoinaan kiinnostamaan minua blogijuttujen perusteella. Kirjan kansi on yksinkertaisen näyttävä, ja vihjailee kutkuttavasti aavemaisesta sisällöstä. Halloween-lukuhaaste innosti minut nappaamaan kirjan vihdoin ja viimein lukuun, ja kieltämättä Anyan ja hänen aaveystävänsä tarina sopi oivallisesti syksyn pimeisiin iltoihin. Mikään pelottava sarjakuva Anya's Ghost ei ollut, vaan miellyttävän säväyttävä ja tummasävyinen kertomus teinitytön oudosta tuttavuudesta ja menneisyyden saloista. Anya asuu äitinsä ja pikkuveljensä kanssa jossain nimettömäksi jäävässä yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa. Pieni perhe on kotoisin venäjältä, ja maahanmuuttaja-arki välittyy jonkin verran tarinan käänteissä. Äiti opiskelee kansallisuustestiä varten, mutta Anya on jo sulautunut uuteen yhteiskuntaan. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Anya tipahtaa koulusta palatessaan lähimetsikön syvään onkaloon. Eikä hä...

Lukupino-blogissa alkoi viime joulukuussa Yhdysvallat-lukuhaaste , jossa oli tietenkin tavoitteena lukea yhdysvaltalaisten kirjailijoiden kirjoja ja muutakin kirjallisuutta, joka jollain tapaa liittyy läntiseen suurvaltaan. Olin haasteesta aika lailla innoissani, sillä muutamia hyviä, tuttuja nimiä lukuunottamatta yhdysvaltalainen kirjallisuus tuppaa minulla usein jäämään eurooppalaisen jalkoihn. Sainkin luettua haasteeseen yhteensä 21 kirjaa, mutta jokaiseen haastekategoriaan ei kirjaa löytynyt ja moni oman hyllyn kirja jäi vielä odottamaan parempaa lukuaikaa. Silti useita uusia nimiä tuli kokeiltua, joten olen ihan tyytyväinen omaan haastetulokseeni. Photo by Raúl Nájera on Unsplash Luin haasteeseen seuraavat kirjat, kursiivilla lyhyet loppufiilistelyt: 1. Pikkukaupunkiin sijoittuva kirja: Becky Albertalli : Minä, Simon, Homo Sapiens   Haasteen sympaattisin kirja! Ihana, koskettava YA-romaani. 4. Alkuperäiskansat osana kirjaa: Jean-Michel Charlie...

Antti Saarnion kirjoittamat ja Cata Ahlbäckin kuvittamat Aavepoika Aapeli -kirjat ovat olleet eräs parhaita lukulöytöjäni Halloween-lukuhaasteeseen . Kirjat on suunnattu nuorille lukijoille, mutta voin vakuuttaa, että myös aikuinen viihtyy mainiosti reippaan ja neuvokkaan Aapeli-aaveen seurassa. Sarjassa on ilmestynyt kaksi kirjaa: Aavepoika Aapeli & Mörkölinna (Haamu, 2016) ja Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem (Haamu, 2018). Innostuin Mörkölinnasta sen verran isosti, että onneksi myös Metusalemista kertova kirja ehti mukaan haastejuttuun. Kirjan päähenkilönä (tai siis pääaaveena!) on kunnolliseen ja rehtiin maalaisaaveperheeseen syntynyt Aapeli-aavepoika. Hän haaveilee linnakummituksen urasta suuressa maailmassa, vaikka vanhemmat koettavat toppuutella ja ehdottavat vaikkapa autiotalo- tai kartanokummituksen paikkaa. Päättäväinen Aapeli pitää päänsä ja lähtee etsimään itselleen sopivaa linnaa. Ja niin hän päätyy Mörkölinnaan, jossa onkin joukko kummituksia melko...

Syksyn aikana olen kuunnellut pari äänikirjaa, ja kun minulla tuntuu nyt olevan aikaa vain lyhyisiin pikabloggauksiin, tarjoilen molempien kirjojen kuuntelukommentit tässä samassa jutussa. Eva Frantzin Sininen huvila (S & S, 2017) oli tosi positiivinen kuunteluyllätys. Olen kuunnellut aika vähän Anna Saksmanin lukemia kirjoja, mutta nyt tykästyin toden teolla hänen pehmeään, sopivan ilmeikkääseen ääneensä. Se sopi mainiosti Sinisen huvilan cozy crime -tyyliseen rikosjuoneen, jossa selviteltiin pienellä paikkakunnalla tapahtunutta sisustus- ja life style -bloggaaja Beccan murhayritystä. Rikosjuoni ei ollut kovinkaan vetävä (kerrankin arvasin tekijän hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua!), mutta henkilökuvaus oli mielestäni tämän kirjan vahvuus. Kirjabloggaajaelämä ei liiku aivan samoissa sfääreissä kuin sisustusbloggaaminen, mutta kyllä Sinisen huvilan sivuilta saattoi silti tunnistaa bloggaaja-arkeen kuuluvia juttuja. Mm. asetelmien virittely kotiin tuntui hupaisan tutu...

Kirjaston sarjakuvahyllyltä löytyi pari lyhyttä, kotimaista kirjaa ja päätin niputtaa niiden kommentit tähän juttuun. Timo Mäkelän Neiti Brander (Arktinen Banaani, 2018) vie lukijan aikamatkalle 1900-luvun alun Helsinkiin ja Ulrika Yliojan Merenneito tavaratelineellä - teetarinoita (Like, 2013) tarjoilee teetä ja sympatiaa ihastuttavien pikkutarinoiden muodossa. Olen laittanut Ulrika Yliojan kauniskantisen teetarinakirjan merkille blogijutuissa, mutta vasta nyt innostuin nappaamaan kirjan mukaani. Merenneito tavaratelineellä on nopeasti luettu, mutta kirjan kyllä lukee mielellään heti uudelleen. Pidin tosi paljon kirjan ideasta! Yksi aukeama per pieni tarina, tunnelmapala tai suuri tunnemyrsky, kupponen teetä ja kuva, joka kertoo vielä hieman lisää - toimii! Erityisesti silloin, kun kaipaa jotain pientä luettavaa eikä jaksa syventyä pitkän tekstin äärelle. Lisäksi eri teelaadutkin tulevat tutuksi ja itsetuntemus lisääntyy... kirjaa lukiessani tajusin tyytyväisenä lilluvani tu...