Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Mitäpä sitä kiertelemään: Sadie Jonesin Kutsumattomat vieraat (Otava, 2017) oli kirjasyksyni paras kirja. Jonesin kirja on jäänyt jumimaan blogattavien pinooni vain siitä syystä, että kirjan erikoisen tunnelman välittäminen bloggauksen muodossa on tuntunut kovin haastavalta. Mutta Blogistania-äänestykset lähestyvät, joten nyt on rohkeasti naputeltava juttu julkaisukuntoon. 😊
Entuudestaan Sadie Jones oli minulle tuttu noin vuosi sitten lukemastani Ehkä rakkaus oli totta -romaanista. Paljon blogihuomiota saanut Kotiinpaluu sen sijaan odottelee vielä pokkarina hyllyssäni. Kutsumattomat vieraat -kirjan hankin hyllyyni heräteostoksena syksyllä. Kirjan etukannen valokuva ja takakannen lupaus mustasta komedista saivat aikaan miellyttävää värinää - kirja minun makuuni? Kirjallisen huumorin suhteen olen oppinut epäileväiseksi, mutta no, tällä kertaa päätin livauttaa miellyttävän ohuen kirjan ostoskoriin. Kerta kaikkiaan mainio päätös! Jones on työskennellyt ennen kirjailijanuraansa tv-käsikirjoittajana, ja mielestäni se näkyi positiiivisella tavalla Kutsumattomissa vieraissa. Kirjan tapahtumat lipuivat silmieni ohi näyttämön kohtausten tapaan, ja olisi tehnyt mieli antaa raikuvat aplodit viimeisellä sivulla.
Mikä Kutsumattomissa vieraissa niin kiehtoi ja ihastutti?
Miljöö. Edward Swift asuu vaimonsa Charlotten ja tämän edellisestä avioliitosta saamien lasten kanssa Sterne-nimistä suurta, kahdesta rakennuksesta koostuvaa taloa Englannin maaseudulla. Kirjan tapahtumat keskittyvät Sternen pihapiiriin, lukuisiin huoneisiin ja hämärälle ullakolle. Menneisyyttä uhkuva Sterne muodostaa salaperäisen kulissin syntymäpäiväjuhlaan valmistautuvan perheen ja heidän vieraidensa edesottamuksille.
Henkilöt. Edward poistuu heti kirjan alussa näyttämöltä liikeasioiden vuoksi, ja lukija saa rauhassa keskittyä kulkemaan kohti iltaa ja levotonta yötä Charlotten ja tämän lasten, Emeraldin, Clovisin ja Smudgen kanssa. Mikä perhe! Charlotte vaikuttaa alkuun vain köyhtyneeltä ja kauniilta kartanonrouvalta, mutta kirjan edetessä tyynen pinnan alta paljastuu salaisuus jos toinenkin. Lapsikatras vetää omalaatuisuudessaan vertoja äidilleen. Nuorin, Smudge, on heistä ehdoton suosikkini. Tämä varsin vapaasta kasvatuksesta nauttiva nuori neiti harrastaa huoneessaan moninaisia eläimiin liittyviä pikku puuhia, piirustelee, ja mikä nyt sattuu päähän pälkähtämään. Kirjan loppupuolella Smudge järjestää perheelleen hevosaiheisen ohjelmanumeron, joka oli kaikessa absurdiudessan loistava huipennus kutsumattomien vieraiden tähdättämälle illalle.
Vieraat. Juhla-iltaan valmistautuva perhe saa tiedon, että lähellä on sattunut juna-onnettomuus, ja junan matkustajat kaipaavat yösijaa. He saapuvat Sterneen, ja illan mittaan vieraat ja heidän kiihtyvät vaatimuksensa luovat taloon jännitteitä. Tunnelma kääntyy illan edetessä kolkon synkäksi, ja talon asukkaat ja heidän tuttavansa paljastavat lopulta synkimmät salansa ja syvimmät, parhaimmat ja aidoimmat tunteensa.
Kutsumattomat vieraat on blogijuttujen perusteella saanut ristiriitaisen vastaanoton, ja Goodreadsissakin sen keskimääräinen pistemäärä on hieman alle kolme tähteä. Minulta Jonesin kirja saa täydet viisi tähteä, ja toivoisin tietysti, että hän kirjoittaisi lisää tämän tyylisiä tarinoita. Sitä odotellessa taidan ottaa Kotiinpaluun tämän vuoden lukupinooni.
Entuudestaan Sadie Jones oli minulle tuttu noin vuosi sitten lukemastani Ehkä rakkaus oli totta -romaanista. Paljon blogihuomiota saanut Kotiinpaluu sen sijaan odottelee vielä pokkarina hyllyssäni. Kutsumattomat vieraat -kirjan hankin hyllyyni heräteostoksena syksyllä. Kirjan etukannen valokuva ja takakannen lupaus mustasta komedista saivat aikaan miellyttävää värinää - kirja minun makuuni? Kirjallisen huumorin suhteen olen oppinut epäileväiseksi, mutta no, tällä kertaa päätin livauttaa miellyttävän ohuen kirjan ostoskoriin. Kerta kaikkiaan mainio päätös! Jones on työskennellyt ennen kirjailijanuraansa tv-käsikirjoittajana, ja mielestäni se näkyi positiiivisella tavalla Kutsumattomissa vieraissa. Kirjan tapahtumat lipuivat silmieni ohi näyttämön kohtausten tapaan, ja olisi tehnyt mieli antaa raikuvat aplodit viimeisellä sivulla.
Mikä Kutsumattomissa vieraissa niin kiehtoi ja ihastutti?
Miljöö. Edward Swift asuu vaimonsa Charlotten ja tämän edellisestä avioliitosta saamien lasten kanssa Sterne-nimistä suurta, kahdesta rakennuksesta koostuvaa taloa Englannin maaseudulla. Kirjan tapahtumat keskittyvät Sternen pihapiiriin, lukuisiin huoneisiin ja hämärälle ullakolle. Menneisyyttä uhkuva Sterne muodostaa salaperäisen kulissin syntymäpäiväjuhlaan valmistautuvan perheen ja heidän vieraidensa edesottamuksille.
Henkilöt. Edward poistuu heti kirjan alussa näyttämöltä liikeasioiden vuoksi, ja lukija saa rauhassa keskittyä kulkemaan kohti iltaa ja levotonta yötä Charlotten ja tämän lasten, Emeraldin, Clovisin ja Smudgen kanssa. Mikä perhe! Charlotte vaikuttaa alkuun vain köyhtyneeltä ja kauniilta kartanonrouvalta, mutta kirjan edetessä tyynen pinnan alta paljastuu salaisuus jos toinenkin. Lapsikatras vetää omalaatuisuudessaan vertoja äidilleen. Nuorin, Smudge, on heistä ehdoton suosikkini. Tämä varsin vapaasta kasvatuksesta nauttiva nuori neiti harrastaa huoneessaan moninaisia eläimiin liittyviä pikku puuhia, piirustelee, ja mikä nyt sattuu päähän pälkähtämään. Kirjan loppupuolella Smudge järjestää perheelleen hevosaiheisen ohjelmanumeron, joka oli kaikessa absurdiudessan loistava huipennus kutsumattomien vieraiden tähdättämälle illalle.
Vieraat. Juhla-iltaan valmistautuva perhe saa tiedon, että lähellä on sattunut juna-onnettomuus, ja junan matkustajat kaipaavat yösijaa. He saapuvat Sterneen, ja illan mittaan vieraat ja heidän kiihtyvät vaatimuksensa luovat taloon jännitteitä. Tunnelma kääntyy illan edetessä kolkon synkäksi, ja talon asukkaat ja heidän tuttavansa paljastavat lopulta synkimmät salansa ja syvimmät, parhaimmat ja aidoimmat tunteensa.
"Voi teitä raukkoja. Olkaa hyvä ja seuratkaa meitä." Hän kääntyi ripeästi, tarttui Clovisin lämpimään käteen ja lähti johdattamaan kulkuetta talolle.Kutsumattomat vieraat on erikoinen yhdistelmä hilpeää illanviettoa, perienglantilaista tunnelmaa, viehkoa kauhua ja terävää ihmiskuvausta. Sadie Jones on kirjoittanut ihastuttavan omaperäisen romaanin, jonka aion ehdottomasti lukea uudemman kerran.
Raihnainen joukko kulki heidän perässään, ja he etenivät kohti ovensuussa odottavia Florencea ja Smudgea.
Hidasliikkeiset selviytyjät ohjattiin tervetulohuutojen ja lohdun sanojen kaikuessa sisään Sterneen." (s. 70)
Kutsumattomat vieraat on blogijuttujen perusteella saanut ristiriitaisen vastaanoton, ja Goodreadsissakin sen keskimääräinen pistemäärä on hieman alle kolme tähteä. Minulta Jonesin kirja saa täydet viisi tähteä, ja toivoisin tietysti, että hän kirjoittaisi lisää tämän tyylisiä tarinoita. Sitä odotellessa taidan ottaa Kotiinpaluun tämän vuoden lukupinooni.
 |
| Ian McEwanin Sovitus on minulta vielä lukematta. Pitäisiköhän uskaltautua kokeilemaan? |
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Opus eka, Nannan kirjakimara, Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Sadie Jones: The Uninvited Guests (2012)
Suomennos Marianna Kurtto
Otava, 2017
294 sivua
Kyllä minäkin tästä pidin (melko) paljon, vaikka täytyy sanoa, että tarina oli hieman vinksahtanut, karnevalistinen ja hullu :D Tyyliltään hyvin erilainen kuin kaksi muuta (Kotiinpaluu on paras!). Miljöö ja henkilöt saavat täydet pisteet!
VastaaPoistaJuuri tuosta vinksahtuneisuudesta pidin. :) Aivan loistava yllätys, odotin nimittäin paljon perinteisempää romaania. :)
PoistaMinä pidin tästä lopulta paljon, vaikka aivan selkeäksi kirja ei muodostunut - siten ei myöskään lukukokemus. Mutta tietty arvoituksellisuus viehättää edelleenkin, vaikka lukemisesta on jo aikaa.
VastaaPoistaVaikka tämä on hyvin erilaista Jonesia, on Kutsumattomat vieraat myöskin mainio osoitus Jonesin taidoista.
Jones on selvästi todella monipuolinen ja taitava kirjailija. Toivottavasti hänen tuotantonsa pysyy siis jatkossakin käännösohjelmassa mukana.
PoistaTakakannen tekstin perusteella odotin "downtonabbeymaista elämää", mutta en saanut sitä. Kirja oli kummallinen. Alkoi harmittaa, kun meno muuttui aiva vain ufommaksi. En löytänyt tarinasta huumoria, ehkä se jäi ärsyyntymisen alle. Laitoin toivoni loppuun, että siellä odottaisi joku selitys kaikelle. Mutta ei.
VastaaPoistaJuu, kirja oli todellakin kummallinen ja outo, mutta pidin siitä juuri siksi. Oli hieman erilaista luettavaa, jotain aivan muuta kuin mitä odotin!
Poista