Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Napoli-sarja #2)

Elena Ferranten Uuden nimen tarina (WSOY, 2017) jatkaa napolilaisten ystävysten Lilan ja Elenan tarinaa 1960-luvun Italiassa. Sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni oli minulle hyvä kirja kesällä 2016, ja jatko-osa viihdytti minua joulun alla (Goodreads todellakin kertoo karun totuuden: saattelin kirjan päätöksen täsmälleen kuukausi sitten - viime vuoden puolella luettujen bloggattavien purku näkyy siis venyvän tammikuun lopulle... huokaus). 

Kävin lukemassa blogijuttuni sarjan avauksesta, ja olin kommentoinut silloin näin: "Elenan ja tämän loistavan ystävän Lilan suhteen kuvauksessa oli aavistus epäuskottavuutta, joka häiritsi minua koko kirjan ajan. Miten Lila saattoikin olla aina niin etevä ja lahjakas verrattuna kirjan kertojana toimivaan Elenaan? Tämä asetelman jonkinlainen alleviivaus ei minua miellyttänyt, vaikka muutoin pidin kirjasta hyvinkin paljon." Sama alleviivaava tyyli närästi minua edelleen lukiessani Uuden nimen tarinaa, mutta asetelmaa oli sentään käännetty ylösalaisin. Nyt Elena pääsee elämässään eteenpäin, yliopistoon haistelemaan maailman tuulia, pois tutusta korttelista. Lila sen sijaan on astunut avioliiton satamaan, mutta karu arki ja ystävysten teiden eroaminen iskee nopeasti nuoren naisenalun kasvoille. 

"Sinä iltana hänelle oli ensimmäistä kertaa valjennut, että hänen elämänsä pyörisi ikuisesti Stefanon, ruokakauppojen, Rinon ja Pinuccian avioliiton, Pasqualen ja Carmenin ja heidän keskustelujensa, Solaroiden viheliäisyyden ympärillä. Niin hän kirjoitti, ja muutakin, ehkä jo sinä samana yönä, ehkä seuraavana aamuna kaupassa. Koko illan hän oli tuntenut olevansa aivan eksyksissä." (s. 120)

Loistavasta ystävästä tuttu perusasetelma oli läsnä koko kirjan ajan: Elena ja Lila, Lila ja Elena - ystävyyssuhdetta, sen etenemistä, suvantokohtia, ystävysten erilaista matkaa kohti aikuisuutta puntaroidaan ja siinä oikein piehtaroidaan. Tutut ainekset toimivat silti edelleen hienosti, ja vaikka juoni ajoittain jäi junnaamaan tiettyihin asetelmiin liiankin pitkäksi aikaa (mm. erästä sinänsä tärkeää kesää kuvattiin antaumuksella), minua miellytti kirjasta välittyvä ajankuva. Erityisesti kielen merkitys ihmisen yhteiskunnallisen aseman merkkinä pisti silmääni. Puhutko murteella vai kaunista kirjakieltä - tämä on näkyvin merkki Elenan sivistystason noususta ja uudenlaisesta kielenkäytöstä muodostuu väistämättä juopa Elenan ja hänen kotiväkensä välille. Elena on kotoisin köyhistä oloista, ja se leimaa hänen suhdettaan opiskelutovereihin. Alemmuudentunteesta on vaikeaa päästä eroon.

"Kun Franco Mari rakastui minuun, pelkoni hellitti vähän. Hän antoi minulle neuvoja, opin liikkumaan hänen vanavedessään. Franco oli iloinen, tarkkasilmäinen, rämäpäinen, rohkea. Hän oli niin varma että olin lukenut oikeat kirjat ja oli oikeassa, että hän puhui aina painokkaalla äänensävyllä. Opin tukeutumaan hänen arvovaltaansa ilmaistessani itseäni tuttavieni kesken ja joskus harvoin myös julkisesti. Ja vähitellen minusta tuli siinä hyvä. Mutta vaikka otin suuria edistysaskeleita, epäilin, etten kelpaisi, että munaisin itseni, paljastaisin tietämättömyyteni ja kokemattomuuteni juuri sellaisissa asioissa, jotka kaikki tunsivat hyvin." (s. 305)

Ferranten Napoli-sarja on pienistä mutinoista huolimatta laadukasta luettavaa, ja olenkin hankkinut jo sarjan kolmannen osan lukulaitteeseeni. On todella miellyttävää, että aikuislukijoille ilmestyy sarjamuotoista luettavaa genrekirjallisuuden ulkopuolelta! Dekkareissa ja fantasian parissahan on sarjoja pilvin pimein, enkä tiedä monesta sarjasta olen lukenut osan sieltä ja toisen täältä. Ferranten romaanisarjaa on ehdottomasti luettava oikeassa järjestyksessä, ja suosittelenkin sitä kaikille hyvän romaanin ja Italian ystäville.

Sarjan kansikuvat ovat upeita. Kobon mustavalkoiset kansikuvat latistavat lämpimän herkän kansitunnelman valitettavasti täysin. :(

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki: Luettua elämää, Kaisa Reetta T., Kirja vieköön! ja Hurja Hassu Lukija
E-kirjan tietoja:
Elena Ferrante: Storia del nuovo cognome (2012)
Suomennos Helinä Kangas
WSOY, 2017
356 sivua