Han Kang: Ihmisen teot
Pysäyttävän hieno kirja, riipaiseva. Kenties nämä sanat kuvaavat parhaiten omia tuntemuksiani luettuani Han Kangin uutuusromaanin Ihmisen teot (Gummerus, 2018). Romaani perustuu tositapahtumiin. Vuonna 1980 ihmiset osoittivat mieltään sotilasdiktatuuria vastaan Etelä-Koreassa, Gwangjun kaupungissa. Mielenosoitukset tukahdutettiin julmasti ja sääliä tuntematta. Han Kang kuvaa romaanissaan mielenosoituksen aikaisia tapahtumia ja sotilaiden raakojen toimien jälkiseurauksia. Romaanissa oli vain muutamia henkilöitä, jotka pääsivät vuorollaan ääneen ja heidän kokemuksensa oli levitetty noin kolmenkymmenen vuoden aikajanalle. Tässä taisi olla avain siihen, miksi vaikutuin niin kovasti Ihmisten teoista. Valtavaa määrää ihmisiä koskettaneet tapahtumat henkilöitiin voimakkaasti muutamien yksilöiden kokemuksiin, ja sulavan kaunis ja kaunistelematon vyörytti tarinaa eteenpäin kylmäävän rauhallisesti. Myönnän, etten ennen kirjan lukemista ollut edes hämärästi tietoinen ko. mielenosoituksista, mutta Ihmisen teot totisesti toi nämä tapahtumat iholle asti.
Vastaavista aiheista on varmasti kirjoitettu kirja jos toinenkin, joten Ihmisten tekojen aihepiiri ei siten ole mitenkään poikkeuksellinen. Valtaapitävien piittaamaton oman maan kansalaisten kohtelu on kuitenkin sellainen asia, ettei sitä pidä lakaista maton alle, joten romaanimuoto on oivallinen tapa purkaa traumaattisia kokemuksia ja tuoda niitä julki. Ihmisen teot viiltää syvältä, kun sille antaa aikaa ja tilaa, joten kirja saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin.
Tutkin joka päivä käteni arpea Kohtaa, jossa luu oli kerran näkyvissä, josta tihkui vaaleaa märkäistä eritettä. Joka kerta kun näen tavallisen Monami-kuulakärkikynän, hengitykseni salpautuu. Odotan, että aika huuhtoo minut pois kuin samea vesi. Odotan, että kuolema tulee ja pesee minut puhtaaksi, vapauttaa minut toisten viheliäisten kuolemien muistoista, jotka vainoavat minua ympäri vuorokauden.Ihmisen teot on paikoin brutaali, mutta ei silti mässäile väkivallalla tai kidutuksella. Oma sietokynnykseni ei kirjaa lukiessani ylittynyt, mutta en silti pystynyt lukemaan kirjaa kovin pitkiä jaksoja kerrallaan. Kirjassa kullekin keskeiselle henkilölle on omistettu oma pitkähkö lukunsa, ja ne olivat minulle hyvin intensiivisiä lukukokemuksia. Kun olin lukenut vankilaan joutuneen opiskelijanuorukaisen muistoja piinaavista kokemuksistaan muutaman kymmenen sivun verran, ei tehnyt mieli heti siirtyä seuraavaan ihmiskohtaloon vaan sulattelin ensin rauhassa juuri lukemaani. Minulla on yleensä useampi kirja kesken yhtä aikaa, mutta Ihmisen teot oli tunnelmaltaan niin karun intensiivinen, ettei tehnyt mieli välillä vaihtaa kepeämpään kirjaan vaan pysyttelin täysin Ihmisen tekojen maaimassa.
Taisten yksin joka päivä. Taistelen sitä helvettiä vastaan, josta selvisin hengissä. Sitä tosiasiaa vastaan, että olen ihminen. Stiä ajatusta vastaan, että pääsen pakoon ihmisyyttäni ainoastaan kuolemalla. (s. 138)
Vastaavista aiheista on varmasti kirjoitettu kirja jos toinenkin, joten Ihmisten tekojen aihepiiri ei siten ole mitenkään poikkeuksellinen. Valtaapitävien piittaamaton oman maan kansalaisten kohtelu on kuitenkin sellainen asia, ettei sitä pidä lakaista maton alle, joten romaanimuoto on oivallinen tapa purkaa traumaattisia kokemuksia ja tuoda niitä julki. Ihmisen teot viiltää syvältä, kun sille antaa aikaa ja tilaa, joten kirja saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin.
On muistoja, jotka eivät lakkaa milloinkaan tuottamasta tuskaa. Ne eivät haalistu ajan mittaan vaan jäävät ainoina jäljelle sitten kun kaikki muut ovat kuluneet pois. Maailma pimenee kuin lamput sammuisivat yksi toisensa jälkeen. Tiedän, etten ole turvassa.
Olemmeko me ihmiset todellakin pohjimmiltamme julmia? Vain sekö on yhteistä meille kaikille? (s. 142)
***
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa.
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukuisa, Koukussa kirjoihin
Kirjan tietoja:
Han Kang: 소년이 온다 (2014)
Suomennos: Sari Karhulahti (englanninkielisestä käännöksestä Human Acts)
Gummerus, 2018
230 sivua
Ah, minulla on tämä myös kesken, noin puolivälissä! Sillä luinkin postauksesi hieman hypellen, palaan sen pariin kun olen kirjankin saanut loppuun, mutta onhan tämä jotenkin hurjan hyytävä. Ihon alle menevä. Ja voimakas, jotain vieläkin enemmän kuin vuosi sitten lukemani Vegetaristi antoi ehkä muun tuotannon ymmärtää olevan!
VastaaPoistaHuomasinkin Goodreadsista, että luetaan tätä samaan aikaan. Vegataristi on minulta vielä lukematta. Sen aihe vaikutti liian erikoiselta minun makuuni, mutta nyt kyllä heräsi kinnostus sitäkin kohtaan. Tosin pitää ensin vähän sulatella tätä uutta kirjaa ja kenties lukea jotain kevyttä väliin. :)
PoistaHuh! Tätä eilen katselin kirjastossa, mutta jäi vielä hyllyyn. Halusin lainata jotain helpompaa. Ehkä tämä on nyt se kirja johon "pelottaa tarttua".
VastaaPoistaHmm, ei tämä ollut mielestäni mitenkään vaikea kirja, siis esim. kerrontansa puolesta. Aihe on tietysti aika rankka, mutta uskallan kuitenkin suositella kirjaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos yhtään kiinnostaa.
PoistaOi kyllä, tämä on upea kirja, viime vuoden suosikkejani ihan kevyesti. Järkyttävä ja raaka, mutta tärkeä ja jotenkin vain niin ahdistavalla tavalla hirveän hieno. Luen nyt Kangin uusinta kirjaa The White Book ja sekin ryömii suoraan ihon alle.
VastaaPoistaToivottavasti The White Book käännetään myös suomeksi. Han Kangin kirjojen aiheet ovat kovin puhuttelevia vaikka kaukaisesta kulttuurista tulevatkin.
PoistaLainasin tämän juuri kirjastosta ja taitaa olla niin vaikuttava, ettei kannata yötä vasten aloittaa. Huh. Tällaisia kirjoja tarvitaan, ettei julmuuksia unohdeta.
VastaaPoistaJuu, ei tämä mitään rauhoittavaa iltalukemista ole... kivaa kuulla, mitä kirjasta tykkäät.
PoistaOikein hävettää tunnustaa, mutta minulta tämä on jäänyt kaksi kertaa kesken. En päässyt kummallakaan kerralla paria sivua pidemmälle, kun tuli plääh-olo. En enää muista miksi eli toki kokeilen kolmannenkin kerran. Jotenkin oletan, että ajankohta ei vain ole natsannut, koska kyllä saan yleensä hieman enemmän kirjaa luettua ennen kuin keskeytän. :D
VastaaPoistaMinullakin kirja lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta sitten yhtäkkiä se vaan lähti menemään ihan itsestään. Minulla kesti kotvasen, ennen kuin sain henkilöistä ns. kiinni, ketä he ovat ja mistä oikein on kyse. Kan ei paljon johdatellut aiheeseen vaan heitti vaan lukijan keskelle tapahtumia. Eli piti hieman sinnitellen lukea itsekin ja malttaa odottaa, että juoni aukenee. :)
PoistaMyös täälläpäin Ihmisen teot on jäänyt Elegian tavoin harmittavasti puolitiehen - tai totta puhuen jätin leikin sikseen reilusti ennen puoliväliä. Vegetaristi oli omalla kohdallani sen verran mieleenpainuva elämys, että tuntuu jotenkin haastavalta ja jopa jotenkin luonnottomalta lukea tällaista aavistuksen verran realistisempaa Kangia. Omapa on tietysti menetykseni tässä vaiheessa, sillä arvion ja kommenttien perusteella tämä vaikuttaa kyllä kovalta tapaukselta, jolle pitää yrittää antaa kolmas tilaisuus joskus tulevaisuudessa. -Petter
VastaaPoistaMinä en ole Vegataristia lukenut, joten oli vailla ennakko-odotuksia. Tämä oli minulle hieman erilainen kirja, joten kenties se oli senkin vuoksi niin vaikuttava. Tunnistan kyllä tuon tunteen, että sitä pitää tosi paljon kirjailijan teoksesta x ja sitten koettaa lukea häneltä jotain toisentyylistä kirjaa - eikä nappaa. Joidenkin kohdalla olen jäänyt niin "kiinni" siihen yhteen loistavaan kirjaan, etten ole koskaan saanut luetuksi mitään muuta ko. kirjailijalta. :)
PoistaHan Kangin kirjat vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta. Lukulistalla on tää ja Vegetaristi.
VastaaPoistaJoo, kyllä nämä erottuvat edukseen muusta romaanitarjonnasta. Minäkin varmaan otan Vegetaristin lukuun tässä kevään aikana.
Poista