Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Tammikuussa olen ehtinyt lukemaan tavallista vähemmän, mutta lukupinoni on ollut hämmentävän tasokas. Olen lukunut tammikuun aikana kuusi kirjaa, joista kolme (!) saa täydet viisi Goodreads-tähteä, ja loput ovat tasokkaita neljän tähden kirjoja. Olen näistä luvuista erinomaisen tietoinen, sillä tein kuun alkupäivinä blogiini sivun, jolle aion kerätä vuoden aikana lukemani kirjat. Painotan voimakkaasti sanaa *aion* - tämä on aikomus, joka sai innoituksensa Seinäjoen kirjaston viime vuoden lukuhaasteesta. Haasteen seuraaminen oli helppoa oman välilehden avulla, eikä luettujen listaaminen ollutkaan niin vaivalloista ja hankalaa kuin aluksi luulin (nimim. fiilislukija-ei-tilastoi-lukemisiaan) ja haasteen lopuksi oli mukavaa tutkailla, mitä sitä tulikaan kuukausittain luettua. Niinpä aion tänä vuonna kokeilla listaamista, ja jos hyvin käy ja kärsivällisyys suo, joulukuussa 2018 minulla on edessäni listat koko vuoden luetuista kirjoista. Nyt ollaan jo tammikuun lopulla, ja listani on edelleen ajan tasalla. Hyvä minä! Ja asiaan palatakseni, eräs tammikuun viiden tähden kirjoistani on Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Siltala, 2016).

De Kerangalin kirja on heräteostos jostain viime vuoden puolelta, ja lukupuuhiin minut innosti Aukeamia-blogin Kuukauden kieli -lukuhaaste. Haasteen ideana on lukea joka kuukausi käännöskirja (toki saa lukea alkukielelläkin!) jostain tietystä kielestä. Tammikuun kielenä on ranska, ja kun aika ei nyt ole otollinen tiiliskiville, Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät houkutteli lyhyytensä vuoksi. Loistava valinta! En hämmästele laisinkaan sitä, että kirja on kansiliepeen mukaan saanut kotimaassaan "hämmästyttävät kymmenen kirjallisuuspalkintoa".
"Osastolla on aivokuollut potilas."
    Révolin ääni laskee hänen eteensä juuri sen lauseen, jota hän odotti. Rémige ei avaa suutaan, tyytyy vain nyökkäämään ja käy samalla mielessään läpi äärimmilleen hiotun, samalla kertaa nopean ja tarkasti säädellyn juridisen tapahtumasarjan, jonka valmistautuu polkaisemaan käyntiin, minuutintarkan ketjun joka etenee kuin juna ja hän vilkaisee rannekelloaan - ele, jonka hän tulee tekemään monta kertaa seuraavien tuntien aikana, ele, jota he kaikki toistavat, yhä uudestaan, loppuun saakka." (s. 71)
Kirjan idea on yksinkertainen. Ensimmäisillä sivuilla kuolee parikymppinen nuorimies nimeltä Simon Limbres. Hänet kiidätetään sairaalaan, mutta lääkäri voi vain todeta tilanteen: osastolla on aivokuollut potilas. Elinsiirtojonossa on kuitenkin potilaita, joille nuorukaisen elimet voisivat tarjota alun uudelle elämälle. Pitää ensin saada lupa elintenluovutukseen omaisilta, löytää oikeat potilaat, järjestää vaativat leikkaukset ja... kirjassa seurataan tätä yhteen vuorokauteen mahtuvaa moniulotteista tapahtumasarjaa, ja lopputuloksena on henkeä salpaava, jopa trillerimäinen kirja.

De Kerangalin tyylissä kaikki dialogi - muutamaa todella harvinaista poikkeusta lukuunottamatta - on upotettu tapahtumien kerrontaan, jossa pitkiä virkkeitä ei totisesti ole säästelty. Tekstin lukeminen vaatikin minulta tavallista enemmän keskittymistä. Mutta kun tekstin imuun pääsin, se vei mukanaan ja kirjan loppuosan ahmin pikkutunneilla, vaikka tiesin että työaamu ja aikainen herätys odottavat. Kirjan tapahtumat etenevät rivakasti, näkökulmia vaihdetaan sujuvasti henkilöstä toiseen. Elinsiirtoon liittyvät omaisten tunnemyrskyt ja sairaalan henkilökunnan ammattimaisen rauhallinen toiminta ovat kirjan tunneskaalan ääripäät, ja siinä keskellä saa lukija jännittää, miten Simonin sydämen lopulta käy.
"Mitä Julietten rakkaudelle tapahtuu sitten kun Simonin sydän alkaa sykkiä vieraassa ruumiissa, mitä tapahtuu sille kaikelle joka täytti Simonin sydämen, tunteille jotka vähitellen kerrostuivat sen sisään ensi päivästä lähtien, tarttuivat sinne tänne innon vallassa tai raivonpuuskassa, ystävyyksille ja vastenmielisyyksille, kaunoille, kiivauksille, vakaville ja hellille tunteille? Mitä tapahtuu niille sähkönpurkauksille, jotka niin väkevinä lävistivät hänen sydämensä kun hän ratsasti aalloilla?" (s. 183)
Ennen kirjan lukemista pohdin, että kenties Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät sopisi Helmet-haasteessa kohtaan 24. Surullinen kirja. Kirjan luettuani tulin siihen tulokseen, että vaikka kirjassa surua onkin, se ei ollut sävyltään surullinen kirja. Elämä jatkuu, surusta huolimatta. 24. kirjan paikka jääköön vielä tyhjäksi.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Reader, why did I marry him?, Lukuisa ja Tekstiluola
Kirjan tietoja:
Maylis de Kerangal: Réparer les vivants (2016)
Suomennos Ville Keynäs ja Anu Partanen
Siltala, 2016
255 sivua

Kommentit

  1. Kerangal kirjoittaa kiihtyvätahtista kristallipisaroina helmeilevää, pitkälauseista miltei hengästyttävää tekstiä, eikä pisteistä perusta saati niihin panosta. Kuulasta kerrontaa, joka kertaheitolla asettaa ja palauttaa asiat - ne elämää suuremmat - oikeisiin mittasuhteisiin...

    Harvoin on kirja mennyt näin suoraan ihon alle, mutta tämä kouraisi sydänjuurista asti. Raju, viiltävä, teatraalisuuteen tahi ylidramaattisuuten, joiden riski teeman huomioonottaen oli varteenotettava, sortumaton, kaunis ja koskettava linjakas teos! Taitavat suomentajat takasivat poikkeavan suurena lukunautinnon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja yllätti minut. Luin kirjasta joitakin blogijuttuja ja päädyin pitämään tekstiä jotenkin vaikeana. Mutta eihän se sitä ollutkaan, päinvastoin! Kuulasta kerrontaa, olen samaa mieltä. :)

      Poista
  2. Tämä on todella loistava kirja, jota suosittelen kaikille. Tarina, kieli ja kerronta soljuvat kauniisti, vaikka tarina itsessään on surumielinen. Komppaan Takkutukkaa, kirja meni sydämeen ja tunteisiin <3

    Olen pitänyt listoja lukemistani kirjoista ihan alusta asti ja listat löytyvät blogista. Helpottaa mm. lukuhaasteissa. Taidan olla listaihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on usein mukavaa aloittaa kaikenlaisia listoja, mutta harvoin into riittää kovin pitkälle, jos pitää pidemmän aikaa pitää listaa yllä. Kokeillaan nyt, miten tämä yrityksen kanssa käy. :)

      Poista
  3. Tämä kirja teki kyllä vaikutuksen ennen muuta siksi, kuinka kerronta ja kieli tukevat kirjan sanomaa ja korostavat tunnelmaa. Taisin äänestääkin tätä viime vuoden Globalia-sarjassa. Pian onkin taas äänestysaika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin lukenut tämän viime ko. äänestykseen, olisin varmaan itsekin äänestänyt tätä. En tosin nyt viitsi tarkistaa, ketä silloin äänestin, mutta kyllä de Kerangalin kirja oli niin hyvä, että olisi taatusti ollut omalla listallani korkealla.

      Poista
  4. Oletpas lukenut paljon tasokasta kirjallisuutta. Tein yhden uuden vuoden lupauksen: että lukisin enemmän hyviä kirjoja, siis tekisin valintoja, jotta sellaiset ihan kivat kolmen tähden kirjat jäisivät pois. Toki on joskus vaikeaa etukäteen tietää, onko kirja hyvä juuri minulle, mutta tähän asti vuosi on alkanut ihan hyvissä merkeissä. Jopa useampi 4-4½:n kirja jo tullut luettua. Täytyy laittaa tämä kirja varaukseen (luen muuten tämän nime joka kerta Haudataan kuolleet, paikallaan elävät), sillä en tiennyt ennen kuin luin postauksesi mistä se kertoo. Jostain syystä ajattelin, että se liittyisi sotaan, mutta hyvin kiinnostava teoksen oikeakin aihe on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen useana vuonna luvannut itselleni lukea "tasokkaampaa" kirjallisuutta, mutta ei sitä vaan jaksa koko aikaa sitäkään... tai ainakaan minä en jaksa. Ilmeisesti omat viiden ja neljänkin tähden kirjani ovat sellaisia, etteivät ole ihan sitä keveintä luettavaa. Ja joskus on kivaa lukea jotain kevyttäkin, just tuota kivaa kolmen tähden kirjaa. Mutta kenties mulla tänä vuonna pysyy tämä tammikuun tasokas linja lukupinossa koko vuoden. :)

      Poista
  5. Kuulostaa raikkaan erilaiselta ranskalaiselta teokselta, itse kun olen lähinnä lukenut viime aikoina Anna Gavaldaa ja Katherince Pancolia. On varmaan myös kielellisesti haastava teos, eli jos ranskan kielen taitoani meinaisin elvyttää, en aloittaisi tästä. Sairaaladraamat eivät ole ihan ykkösteemojani, mutta vaikuttaa, että tässä teoksessa on poikkeuksellisen terävä näkökulman valinta. Arviosi pohjalta taatusti annan tälle mahdollisuuden, jos se tulee eteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Gavaldaan ja Pancoliin verrattuna de Kerangal painii mielestäni eri sarjassa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Alkukielinen versio saattaa olla hankala, ellei ranska ole hyvässä kunnossa... kirjassa oli jonkin verran lääketieteellisiä termejäkin, mutta niitähän voi tietysti sulavasti sivuuttaa. En niitä itsekään aina täysin ymmärtänyt edes suomeksi. :) Minä olen aikoinaan ollut esim. Teho-osaston suuri fani, joten tämä kirja osui lukuhermoon jo aiheensa puolesta. Mutta ei tämä silti mielestäni mikään pelkkä sairaalaromsku ole, joten sen vuoksi ei kannata jättää lukematta.

      Poista
  6. Olen tästä kuullut jotain muitakin innokkaan positiivisia kommentteja, ja tässäkin kuulostaa kiinnostavalta, eli jos sopivasti vastaan tulee niin pitänee lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä mukavaa, jos de Kerangalin kirja löytäisi uusia lukijoita. Hieno juttu, että on käännetty meille - mieluusti lukisin lisäänkin hänen tuotantoaan.

      Poista
  7. Todella hieno kirja ja upea lukukokemus. Ehdottomasti pitäisi saada enemmän Maylis de Kerangalin suomeksi! (Ranskantaitoni rajoittuu ruokalistaan, majoittumiseen ja reittiohjeisiin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin ranskani on vaisua alkeistasoa, jolla ei vielä lueta edes lastenkirjoja. En ole tarkistanut, löytyykö de Kerangalia englanniksi käännettynä enemmän. Jos löytyy, voisin hyvinkin kokeilla.

      Poista
  8. Olen johonkin blogiin aiemminkin kommentoinut, että tuo maininta pitkistä virkkeistä tulee mulle yllätyksenä, sillä en jotenkin huomannut koko asiaa lukiessani. Se kertonee siitä, että teksti oli niin sujuvaa, että ne pitkätkin virkkeet virtasi niin sujuvasti, että eivät kiinnittäneet huomiota itseensä.

    Tämä on kyllä hieno teos. Varsinkin jälkimmäinen puolisko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään tätä vaikeaksi kirjaksi kokenut mutta välillä kyllä kiinnitin huomiota siihen, että virkkeen päättävää pistettä saa odotella ja odotella. Se on jotenkin kummaa, miten se piste on ikään kuin hengen vetämisen paikka ajatuksen tasolla kun lukee kirjaa. :) Hieno kirja joka tapauksessa, tekisi mieli suositella ihan kaikille.

      Poista
  9. Tavallaan aika karmiva kirja. Omaisilla on vaikea päätös tehtävänään.

    Olen listannut lukemiani kirjoja oikeastaan aina. Blogistani löytyy listat myös vuosittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aihe ei ole se kevyin mahdollinen. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta elinsiirtojonoista, joten sen vuoksi kirjaa oli kenties helpompi lukea.

      Poista
  10. Mun on pakko saada tää kirja käsiini. Paheksun, että menit kasvattamaan jo ennestään aivan liian pitkää lukulistaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrät joskaan ei kovin vilpittömät anteeksipyyntöni. :D Ehdottomasti kannattaa etsiytyä tämän kirjan äärelle!

      Poista
  11. Olen pohtinut yrittäisinkö tänä vuonna lukea jonkun kirjan ranskaksi. Harmittaa kun joskus ihan sujuva ranskantaitoni on päässyt vuosien käyttämättömyyden vuoksi rapistumaan. Ehkä tämä kirja ei kuitenkaan ole pitkien ja mutkikkaiden virkkeiden vuoksi paras mahdollinen siihen kokeiluun. Kiinnostavalta kirjalta kyllä kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ranskasi on ollut sujuvaa, kenties se palautuukin aivan helposti. Verryttele ihmeessä kielitaitoasi! Miksei tätäkin siis voisi kokeilla alkukielisenä. Itse vain ajattelen, että kirja on niin hieno että sen lukijan soisi ymmärtävän kaiken ilman että tarvitsee hyppiä ilmauksia ja sanoja "yli" sen vuoksi, ettei kielitaito riitä niihin.

      Poista
  12. Ai tässä on kyse elinsiirroista! En tiedä oikein mistä olen sen ajatellut kertovan, mutta ei ainakaan tästä :D Vaikuttaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. :D Olen itsekin huomannut, että kirjoista syntyy toisinaan hieman outoja ennakkokäsityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa... :)

      Poista
  13. Ihanaa löytää uusia kirjailijanimiä tällä lailla vähän mutkankin kautta! :) Eli nimi on pistetty korvan taakse, toivottavasti törmään kirjaan jommassakummassa maassa. Ja onpas muuten komea kansi, jotenkin kuvittelen löytäväni profiilimuotokuvan tuosta sykkyrästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sehän näissä lukuhaasteissa niin kivaa onkin. :) Tosi mukavaa löytää omasta hyllystä tämmöinen tosi hyvä tapaus. Onneksi tuli nyt luettua, vihdoin ja viimein.

      Poista
  14. Ihan ensiksi pitää sanoa, että kansi on kaikessa yksinkertaisuudessaan henkeäsalpaavan kaunis!
    Kuulostaa kielellisesti vähän haastavalta teokselta, joka usein tarvitsee oikean ajan ja paikan. Mutta toisaalta kun kieleen pääsee sisälle, se onkin usein sitä palkitsevampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, tosi kaunis! Sen ansiosta minäkin kiinnitin tähän aikoinaan kirjakaupassa huomiota. Ei tämä nyt niin kauhean haastava ole, mutta keskittymistä vaativa. Tosin kirja oli loppuvaiheessa niin vetävä ettei ollut huolta keskittymisen puutteesta. :)

      Poista
  15. Ihanaa, tämä onkin näin "ohut"! Blogeista tulee koko ajan näitä tämän haluan lukea ja ai niin tämäkin -fiiliksiä, tästä jo useaan kertaan mutta en tiennyt että tämä on tällainen massaltaan vaikkei ehkä aiheeltaan keveämpi. Kiitos ja ihan pieni kirous koska hautaudun kirjoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on miellyttävän lyhyt, ja silti tosi täyteläinen, ei ole ilmaa tai täytesivuja. Kannattaa kokeilla, jos vaan eteen sattuu.

      Poista
  16. Olen tämän kirjan kyllä rekisteröinyt, mutta pidättäytynyt jotenkin etäällä. Sait vakuuttumaan, että kannattaa harkita uudelleen. Luulin muuten pitkään, että kirjan suomenkielinen nimi on "Haudataan kuolleet, paikallaan elävät", jota pidin hyvin mystisenä ja runollisena. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärin lukemista tuntuu olevan ilmassa tämän kirjan nimen kohdalla. :) Minunkin piti tarkistaa tästä jutusta muutamaan kertaan, että olenko kirjoittanut kirjan nimen varmasti oikein vai tuliko joku outo väännös johonkin kohtaan.

      Poista
  17. Minä olen listafriikki ja niitä löytyy joka lähtöön - kirjoistakin :-) Pistän taulukkoon ja siitä on sitten vuoden lopussa kiva tehdä erilaisia käppyröitä.
    Tämä(kin) kirja on minulla ollut lukujonossa jo iät ja ajat. Pitäisi vaan lukea se nimenomaan alkukielellä niin tulisi sitäkin vähän petrattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla listaprojektit ovat yleensä jääneet ennen pitkää kesken, mutta kokeillaan nyt miten tämän kanssa käy. Ainakin lukutahtini on juuri nyt sen verran hidas, että listaaminen ei sen puolesta pitäisi olla kovin suuri ponnistus. :)

      Poista
  18. Tämä oli Kirsin Book Clubin lukupiirikirja tammikuussa 2017 ja olimme poikkeuksetta ihastuneita. Olen samaa mieltä, että pitkät lauseet vaativat keskittymistä, mutta toisaalta ne nappasivat tunnelmaan aivan ainutlaatuisella tavalla. Mieleeni jäi erityisesti se, kun poika juoksee sen hissin rinnalla saadakseen tytön kiinni - hengästyttävää ja ihanaa luettavaa.
    Lukupiirissämme kaikki ovat äitejä ja kauhulla ajattelimme, jos joutuisimme kirjan äidin kaltaiseen tilanteeseen.
    Meidän keskustelustamme voit halutessasi lukea linkistä: http://kirsinbookclub.com/kirjat/maylis-de-kerangal-haudataan-kuolleet-paikkaillaan-elavat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole lapsia, joten kirja kosketti vain yleisellä tasolla. Mutta sydän sykkyrällä tätä tuli silti luettua. Kiitos linkistä, käyn lukemassa juttunne.

      Poista
  19. Onpa sinulla ollut tammikuussa loistava lukukuukausi! Katselin myös tuota Kuukauden kieli -lukuhaastetta, koska aikomuksenani on lukea enemmän kirjallisuutta eri puolilta maailmaa tänä vuonna, mutta osallistuminen jäi. En ole tästä kirjasta koskaan kuullutkaan (tai en ainakaan muista), mutta kehusi saavat sen kiinnostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauden kieli oli ainakin näin alkuun helppo, ja helmikuun japanikin on jo lukulaitteessa aloitettuna. Saa nähdä, saanko kaikki kuukaudet suoritettua, kun osa on tosi haastavia... mutta haaste on tosi kiva, sopivasti haastava ja tuo uusia tuulia lukupinoon. :)

      Poista
  20. Kiitos, Omppu! En minäkään lukiessa kiinnittänyt huomiota pitkiin virkkeisiin.
    Kirjan "tunneytimen" lisäksi minuun teki vaikutuksen se, miten moni on mukana elinsiirtoprojektissa, ja miten monella tavalla tarkkaa homma se kaikilta osin on, jo paljon ennen leikkaussalia.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen koneisto on taustalla, ja pitäähän sen "prosessin" tietysti sujuakin sillä aikaa on vähän.

      Poista
  21. Vau, onpa jännä idea! Voisi jopa harkita lukevansa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.