Marco Malvaldi: Kolmen kortin temppu (Bar Lume #2)

Toscanalainen pikkubaari Bar Lume on ehdottomasti eräs kirjallisia suosikkipaikkojani. Viiden korttipeli  esitteli baarin hurmaavan (?) isännän Massimon ja omapäisen pappaseurueen, joka on myös ottanut baarin kantapaikakseen. Marco Malvaldin Kolmen kortin temppu (Tammi, 2015) vei minut jälleen keväiseen Toscanaan. Sain kirjan hyppysiini eilen, ja Bar Lumen uusin murhatapaus oli erinomainen pääsiäisen aloitus. Kirja on nopeaa luettavaa (aloitin lukemisen illalla ja lopettelin kirjan tänä aamuna) ja viihdyttävää ajankulua. Suuria yllätyksiä sarjan aloitusosan esittelemiin henkilöihin ja tunnelmiin ei tullut, mutta hyvä niin. Kolmen kortin temppu tarjosi minulle kevyen hyppäyksen italialaisen pikkukylän juoruja täynnä olevaan arkeen, ja muuta en kirjalta halunnutkaan. Ja olihan mukana tosiaan myös yksi murha. Siitä huolimatta dramaattisempi juonenkäänne mielestäni oli Bar Lumen joutuminen sisustusrempan kohteeksi.

"Rakas idiootti,

    sinun päin helvettiä parkkeeratun skootterisi vuoksi en päässyt tästä autolla. Niinpä jouduin pysäköimään hevon perseeseen ja raahaamaan kauppakassit kotiin auringon paahteessa, kuin mikäkin kuormajuhta.

    Kuten näet, skootterisi etupyörän ympärillä on nyt kunnollinen ketju. Vapautuaksesi siitä ja päästäksesi ajamaan päin jotain seinää sinun on parasta aukaista lukko avaimella. Nyt mietit missä avain on. Älä huoli, en vienyt sitä mukanani. Avain on haudattuna yhteen ravintolan edessä olevista kukkaruukuista. En kerro mihin niistä, jotten pilaisi hupiasi. Toivottavasti sen etsiminen on vähintään yhtä rasittavaa kuin mitä minun kotimatkani oli. Paskamaista päivää toivoen, vilpittömästi sinun,

    Batman." (s. 181-182)

Sapekkaan kirjeen kirjoittanut Batman on baarinpitäjä Massimo, ja kirjeellä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä kirjan murhan kanssa. Bar Lume -kirjoissa on näet erittäin paljon tapahtumia, joilla ei ole suoranaista yhteyttä rikokseen. Siinäpä taitaa olla syy, miksi pidän tästä sarjasta todella paljon jo kahden luetun kirjan jälkeen: Bar Lume -kirjat vievät lukijan keskelle eläväistä italialaista arkea, ja mausteena sopassa on jokin rikos. Tuo jokin rikos liittyy Kolmen kortin tempussa tiedekonferenssiin, jossa Massimo on yhden pappaseurueen jäsenen kanssa hoitamassa väliaikatarjoilua. Eräs konferenssin japanilaisista osallistujista löydetään kuolleena, ja kuinkas ollakaan, Massimo löytää itsensä avustamassa poliisia mm. tulkin hommissa.

Massimo sai innoituksen lukkotempaukseensa Frederico Moccian Kolme metriä taivaan yllä -kirjasta. Kyseinen kirja on levittänyt lemmenlukkovillitystä, ja löytyyhän niitä myös Oulusta. Kuva napattu tänään päiväkävelyltä Ainolan puistosta. Ympäristöä ei tähän aikaan vuodesta voi parhaalla tahdollakaan väittää romanttiseksi.

Kolmen kortin temppu ei mielestäni ollut aivan yhtä valloittava kuin sarjan avausosa, joka rullasi ensimmäisiltä sivuilta asti hivenen paremmin. Kolmen kortin tempussa korostui japanilaisen ja italialaisen kulttuurin kohtaaminen, ja tästä aihepiiristä ei noussut esille mitään järisyttävän uutta tai terävänäköistä, joten tämä latisti lukufiiliksiäni jonkin verran. Suosittelen silti kirjaa ja myös sarjan ensimmäistä osaa, Viiden korttipeliä, kevyiden, hyväntuulisten dekkarien ystäville. Sekä tietenkin myös Italian ystäville ♥.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Marco Malvaldi: Il gioco della tre carte (2008)
Suomennos Inkeri Koskinen
Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti
Tammi, 2015
283 sivua