Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus & kohtalokkaan voikanan tapaus

Tarquin Hallin luoma Vish Puri -hahmo on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta sain vasta nyt sen verran aikaiseksi, että tutustuin tähän delhiläiseen yksityisetsivään. Kirjahyllystäni löytyi peräti kaksi Vish Purin tapausta, joten lukaisin ne molemmat. Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus (Gummerus, 2012) aloittaa Vish Puri -sarjan, ja Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus (Gummerus, 2014) on sarjan kolmas kirja. 

Alkuvuodesta ilmestyi jälleen uusi Vish Puri -tapaus, mutta näiden kahden lukemani perusteella minun on pakko todeta, etten aio hakeutua lemmenkommandojen pariin. Vish Purin leppoisa olemus kun ei purrut minuun laisinkaan. Tämä oli hieman odottamatonta, sillä yleensä pidän aurinkoisista ja hyväntuulisista dekkareista. Ongelmaksi Vish purin tapauksessa muodostui se, että minun oli äärimmäisen vaikeaa suhtautua vakavasti tähän Mitä yksityisimmät etsivät Oy:n toimitusjohtajaan, jonka tottelee lempinimeä Pullukka. Ja kun ei voi suhtautua vakavasti, pitäisi olla oikeasti hauskaa, jotta kirjan äärellä viihtyy. Nyt jopa ärsyynnyin, ja rikostapaukset lähes jäivät kaiken muun mieltä kaihertaneen jalkoihin.

Kirjoissa minua vaivasivat erityisesti kieliasiat: Vish Purin toimiston nimi vaikuttaa huonolla tavalla hassulta, kun kyseessä on sentään aikuisten eikä lasten etsivätoimisto. Lisäksi Vish Puria tutkimuksissa avustavien henkilöhahmojen suomenkieliset kutsumanimet tekevät heistä jo lähtökohtaisesti hölmöjä:  Loisteputki, Käsijarru, Kasvovoide. Voi hyvänen aika - Kasvovoide! Ehkä englanninkieliset nimet olisivat toimineet paremmin, tai sitten törmäsin kulttuurien väliseen kuiluun tässä nimiasiassa - ja kenties muussakin.  Ihmettelin näet myös sitä, miksi Vish Purin äiti (joka muuten vaikuttaa poikaansa terävämmältä) on aina 'äiti'. Kai hänellä on myös nimi? Äiti ratkoi molemmissa kirjoissa tapauksien kiemuroita sivutolkulla, joten minusta tämän aikaansaavan naisen hahmottaminen vain Vish Purin kautta tuntui oudolta.

Toisaalta, molempien kirjojen plussapuoliin kuului intialainen kulttuuri, jota tihkui sivuilta mukavasti suomalaisen lukijan olohuoneeseen. Korruptoituneet poliisit, byrokratian rattaat ja perinteisen intialaisen elämäntavan kokemat muutokset toivat mukavasti paikallisväriä rikoksen ratkaisun keskelle. Kohtalokkaan voikanan tapaukseen liittyi myös poliittisia kuvioita, sillä Intian ja Pakistanin väliset vihamielisyydet ja maiden yhteinen historia tekivät kirjan loppuosasta todella mielenkiintoisen. Plussaa kirjat saavat myös värikkäistä kansilehdistä, jotka alunperin minun huomioni kiinnittivät sarjaan. Harmi, ettei intialainen eksotiikka vedonnut minuun tämän sarjan kohdalla.

***

I Spy Challenge etenee kohtaan 25) Occupation kirjalla The Case of the Missing Servant.

Goodreads:
* Kirjalle Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus annan 2 tähteä.
* Kirjalle Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus annan 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle?
* Sain Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus -kirjan omasta pyynnöstäni Kirsin kirjanurkan Kirsiltä. Kiitos!

* Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus -e-kirjan ostin itse verkkokaupasta.

Muualla verkossa:

* Kirjaa Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly, Notko, se lukeva peikko ja Ja kaikkea muuta.
* Kirjaa Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus on luettu mm. blogeissa Ullan luetut kirjat, Nenä kirjassa ja Mari A:n kirjablogi.
Kirjojen tietoja:
Tarquin Hall: The Case of the Missing Servant (2009)
Suomennos Tero Valkonen
Kannen suunnittelu Tuomo Parikka
Gummerus, 2012
360 sivua

Tarquin Hall: The Case of the Deadly Butter Chicken (2012)
Suomennos Jaana Kapari-Jatta
Gummerus, 2014
281 sivua (e-kirja)