Oksan hyllyltä

Blogiini lennähtää eksoottinen outolintu Etelä-Koreasta: Eun-Ha Jon Les Bijoux -sarjan (Punainen jättiläinen, 2005) ensimmäinen osa on nimeltään Ennustus, ja se edustaa manhwaa eli korealaista sarjakuvaa. Kerronpa heti alkuun, että ainut syy, jonka vuoksi luin tämän julkaisun oli futishaaste. Etelä-Korea on mukana pian alkavissa MM-karkeloissa, ja uteliaisuuttani päätin kokeilla sikäläistä sarjakuvaa. Wikipedia sta löytyi muutama lukuvinkki, ja satunnaisotannalla päädyin Ennustus -albumiin. Wikipedia tiesi kertoa, että manhwa on sukua japanilaiselle mangalle, mutta enpä ole siihenkään tutustunut. Tunsinkin astuvani melkoisen vieraalle maaperälle aloittaessani Ennustusta . Ennustuksen tarina on fantasia-aiheinen. Rujon kääpiön ja kyttyräselkäisen naisen liitosta syntyy lapsi, joka on tarinan päähenkilö Lapis. Hänet on mainittu vanhassa ennustuksessa henkilönä, joka voi palauttaa kulta-ajan siihen maailmaan, jossa tarinassa eletään. Ennustuksen nykymaailma tuntuukin olevan kovin...

Vilmos Kondorin Budapestin varjot (Tammi, 2012) aloittaa Budapest noir -dekkarisarjan , jossa on yhteensä viisi osaa. Jostain syystä olin ladannut sarja-aloitukseen aika paljon odotuksia. Ehkä 'noir' oli se maaginen sana, joka laittoi minut odottamaan synkkiä, koukuttavia juonenkäänteitä. Aivan semmoisia ei Budapestin varjoista löytynyt, mutta ei tämä silti huono dekkari ollut. Lukufiilikset jäivät keskitasolle - Kondorin kirja oli kelvollinen genrensä edustaja, mutta suurta kiinnostusta sarjan jatko-osiin minulla ei syntynyt. "Viisisataa pengőa oli harkittu ja suuri sijoitus. Sillä, joka uhrasi tyttöön tuollaisia summia, oli vakavasti otettava asiakaskunta palveltavanaan. Sellainen ei lähettäisi naisiaan eikä asiakkaitaan terézvárosilaisen asunnon palvelijanhuoneeseen. Gordonin oli turha vakuutella itselleen, ettei tytössä mitään erityistä ollut. Mutta yksi asia oli varmaa: saisipa hän selville mitä tahansa - jos ylipäätään pystyisi jotain selvittämään - se ei o...

Harri Kalhan Ihme ja kumma (WSOY, 2012) on silmäkarkkia kirjan muodossa. Kirjan alaotsikko Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun postikorttitaiteessa kertoo, minkä äärellä ollaan: kirjassa esitellään viime vuosisadan alun postikorttien hullua, kaunista ja outoa maailmaa. Näkökulmana on "se mitä kortit ilmaisevat taideteoksina ja osana modernin taiteen kehityskertomusta" (s.6). Kalha on kirjassaan "tiedostetun esteettinen: kehyksenä on modernin taiteen historia, fokuksessa monistettu käyttökuva." (s.6) Lukijalle tarjotaan aluksi lyhyt, noin 40 sivun mittainen johdatus aiheeseen. Postikorteilla on oma kiehtova historiansa, ja Kalhan esittämät kytkökset surrealismiin ovat kiintoisaa luettavaa. Sitten päästään itse asiaan eli postikortteihin. Niistä on kuvia todella paljon (eli koko loppukirja) ja korttikuvat on ryhmitelty aihepiirien mukaan. Ihasteltavia ja kummasteltavia kortteja on moneen lähtöön, tässä muutama esimerkki: 'Alastonkortteja', jois...

Sergei Lukjanenkon Yöpartio (Into, 2012) on jokusen kerran kiinnittänyt huomioni blogiteksteissä, viimeksi Ja kaikkea muuta -blogin Minnan lukemana. Moskovaan sijoittuvaa venäläistä fantasiaa, vampyyrejä... kokeillaan nyt tämmöistäkin, mietin, kun eräällä kirjastoreissulla sattumalta huomasin Yöpartion hyllyssä. Kirja lojui pari viikkoa kirjastopinon pohjalla, ennen kuin aloitin lukemisen. Se olikin menoa sitten sen jälkeen. Sain kirjan eilen loppuun, ja heti piti tulla postailemaan. Yöpartio on hieno ja synkän viihdyttävä - tykkäsin!  "- Entä jos vihollinen näkee kauemmaksi tulevaisuuteen kuin me? kysyin ja katsoin pomoa silmiin. - Mitä tarkoitat? - Saatan olla heikko, keskitasoinen tai voimakas velho. Mutta entä jos riittää, että teen jotain, joka muuttaa voimatasapainoa? Jotain aivan tavallista, johon ei liity magiaa? Boris Ignatjevitš, Pimeyden palvelitjan yrittävät saada minut pois Svetlanan luota; he siis näkevät jotain muutakin? Jotain, mikä tapahtuu tulevaisuud...

Luettujen pinooni on kertynyt jokunen 'tulipahan luettua, vaan eipä ihmeemmin säväyttänyt' -kirja. Lukufiiliksistä ei irtoa juttua kokonaisiin yksilöpostauksiin, joten päätin naputella kolmesta kahden Goodreads-tähden kirjasta lyhykäiset arviot samaan postaukseen. Olkaapa hyvät: Annelies Verbeken Kalanpelastaja (Avain, 2011) edustaa Belgiaa futishaasteessa. Kirjailija nimeltä Monique Champagne (oih, mikä nimi!) potee eroahdistusta ja suuntautuu muualle - eli aloittaa maailmanpelastuksen kaloista. Hän saa pestin kalakonferenssien alustuspuhujaksi, ja etsii samalla itseään. Aiemmin keväällä luin samalta kustantajalta toisen eroahdistuskirjan, Elena Ferranten Hylkäämisen päivät. Se oli kirpeä, hauska omalla tavallaan ja oikein hieno kirja. Kalanpelastaja oli valju eikä oikein koskettanut minua. Onneksi kirja oli lyhyt, ja sen päähenkilöllä oli tyylikäs nimi. Ursula K. Le Guinin Muistamisen taito (WSOY, 2008) lähti kirjastosta mukaan, kun tulin lukeneeksi viime syksynä ...

29 astetta lämmintä (varjossa) ja aurinko paistaa - Oulussa on tänään ollut täydellinen sää Kåre Halldénin Samppanjaruhtinaan (Tammi, 2013) lukemiseen. Harmi vaan, että luin kirjan jokin aika sitten huomattavasti viileämmissä keleissä. Mutta hei - pakkohan tätä yhtäkkiä saapunutta kesää on jotenkin hehkuttaa! Tässä kirjassa ollaan kesäisessä Ranskassa, samppanjan ja linnojen keskellä. Muutama murha ilman turhia raakuuksia, ajallisia loikkia toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin ja menneisyyden haamuja... ei yhteiskunta-analyysia, mutta samppanjasta riittää juttua. Samppanjaruhtinas on aivan mainiota kesäluettavaa. "Annanpa hyvän neuvon, jos haluatte nauttia elämästä, monsieur", Vivianne sanoi lujasti. "Antakaa piutpaut sille, mitä niin sanotut gastronomit ja viinisnobit sanovat ja ajattelevat. He yrittävät vain kätkeä oman epävarmuutensa. Olen aina sanonut, että jos jokin on hyvää, niin se on hyvää. Asioita ei kannata tehdä sen monimutkaisemmiksi." Vivia...

Peter Englundin Pultava (Art House, 2010) oli niitä kirjoja, joita luin melko pitkään, muutaman kymmenen sivua illassa. Hidas eteneminen johtui kirjan aiheesta: vuonna 1709 Pultavan kaupungin edustalla käyty taistelu Ruotsin ja Venäjän armeijan välillä ei ollut niin vangitseva aihe, että edes Englundin hyvä kerrontatyyli olisi naulinnut minut kirjan ääreen kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Vaikka kirjan aihe ei aivan ykkösjuttu minulle ollutkaan, otin kirjan luettavaksi, kun se sattuu olemaan osa oman kirjahyllyn lukuprojektiani . "Kun välimatka oli kutistunut 200 metriin, Venäjän tykistö alkoi käyttää kuulien sijasta kartesseja. Rautatuuli yltyi hirmumyrskyksi. Rykmenttien tykkien tulikidat purskauttivat räjähdyspanoksen toisensa jälkeen; ohueen siniseen rintamaan pumpattiin tiheitä parvia lyijyhauleja, piinsiruja ja kulmikkaita raudankappaleita. Ruotsalaiset marssivat itsepintaisesti eteenpäin selkä suorassa läpi sirpalekuurojen. Ehkä he elättelivät kuolemanpelossaan ohjesä...

11-haaste löysi minut jälleen. Sain Nipvet -blogista 11 kimuranttia kysymystä, ja 11 asiaa pitäisi kertoa aivan oma-aloitteisesti. Haasteen säännöthän ovat: Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu. Ei takaisin haastamista. Tämä haaste on levinnyt tehokkaasti blogeissa, joten en tällä kertaa haasta ketään mukaan. Saamani kysymykset tosin olivat sen verran hienoja, että niihin saavat halutessaan vastata muutkin. Ja nyt niitä vastauksia: 11 asiaa minusta? Minulla on työviikon jälkeen aivot niin lamassa, etten keksi ensimmäistäkään asiaa... niinpä annankin puheenvuoron Wikipedialle, joka tietää kaiken. Sanokaa vain sudeksi -blogista löysin hupaisan haasteen, jossa ideana on klikata itsensä maanmainion Wikipedian etusivulle ja antaa satunnaisen ar...

Andrei Pajanteen esikoisromaani Autuaiden saari (Imogen, 2013) päätyi luettavakseni Anna minun lukea enemmän -blogiin jättämäni kommentin kautta. Kirja tuntui Annamin jutun perusteella kiintoisalta, mutta unohdin  sen vinkkilistalleni, kunnes kustantaja kysyi, olisinko kiinnostunut arvostelukappaleesta. Miksipä ei, kun luvassa tuntui olevan hieman keskivertoa erikoisempi tarina. Kirjan paksuus arvelutti (1000 sivua!), mutta päätin olla uskalias ja kokeilla kirjaa. Aloittelin Autuaiden saaren lukemista väsyneenä, ja on pakko tunnustaa, että prologin teksti tuntui liitelevän niin sfääreissä, etten tajunnut siitä mitään ja lukuinnostus meinasi lopahtaa heti alkuunsa. Onneksi päätin seuraavana päivänä jättää prologin omaan outoon arvoonsa ja keskittyä kirjan ensimmäiseen osaan, jossa pääsin juoneen jo paremmin kiinni. Autuaiden saaren päähenkilö Andreas joutuu lento-onnettomuuteen ja veden varaan heti kirjan ensimmäisessä luvussa. Meren tyrskyissä kelluessaan Andreas kohtaa Kuo...

Saskia Noortin Ruokakerho (WSOY, 2006) on nopealukuinen romaani viidestä hollantilaisesta, vauraasta kotiäidistä, joiden kotoisa pikkukylän idylli rikkoutuu parin oudon kuolemantapauksen seurauksena. Naisten kiiltokuvataustojen takaa alkaa paljastua petoksia, juonitteluja ja salaisuuksia. "Minä epäilin, että Hanneke oli onneton. Ehkä hän ei enää rakastanut Ivoa. Niinä kahtena vuotena, joiden aikana olin tuntenut Ivon, mies oli lihonut ainakin kaksikymmentä kiloa eikä näyttänyt itsekään olevan siitä tippaakaan iloinen. En osannut kuvitella, että Hanneke pitäisi häntä enää seksuaalisesti puoleensavetävänä, vaikka hän olikin yhtä herttainen kuin aina. Siitä asiasta me emme puhuneet. Valitimme kyllä miehistämme, mutta silloin puhuimme aina siitä, että he olivat niin usein poissa, viskasivat sukkansa pyykkikorin viereen eivätkä koriin ja jättivät lastenhoidon kokonaan meidän niskoillemme. Paljon tätä syvemmälle emme keskusteluissamme uskaltautuneet, sillä pelkäsimme että aviolii...

Johan tuli luettua - ja katseltua - upea sarjakuva-albumi. Etsiskelin futishaasteeseen Brasilian edustajaa, ja kirjaston tietokannasta löytyi Fábio Moonin ja Gabriel Bán Daytripper (Egmont, 2012) -sarjakuva. Google kertoi, että tekijäkaksikkona ovat brasilialaiset kaksosveljekset, joten ilman sen kummempia ennakkotietoja laitoin albumin varaukseen. Kyllä kannatti. Albumin parilla ensimmäisellä sivulla on varmuuden vuoksi hehkutuslainauksia, mutta kun päästiin kuvasivuihin ja ruutuihin, tajusin jo itsekin, ettei edessäni ole aivan se tavallisin ja tylsin tusina-albumi. Päinvastoin, Daytripper saa minulta viisi säihkyvän kirkasta Goodreads-tähteä. Daytripperin kansi jo vinkkaa albumin hienosta kuvituksesta: värejä ei ole säästelty ja kuvat kasvavat parhaimmillaan yllättäviin ulottuvuuksiin: Albumin päähenkilönä on mies nimeltä Brás de Oliva Domingos. Daytripper sisältää kymmenen tarinaa hänen elämästään - ja kuolemastaan. Kymmenen kertaa Brásin elämästä kerrotaan ja kuvataan jok...

Kirjoja ja kakkuja -blogissa aloitettiin huhtikuussa haaste, jossa luetaan hiljattain edesmenneen Gabriel García Márquezin teoksia. Valitsin luettavakseni vuonna 1981 espanjaksi ilmestyneen Kuulutetun kuoleman kronikan (WSOY, 1982). Kirja ei ollut minulle entuudestaan millään tavoin tuttu. Valintakriteerinä toimi se, että kirja sattui olemaan lähikirjastossa paikalla haasteeseen ilmoittautumisen hetkellä. "Bayardo San Román, mies joka palautti vaimonsa, oli tullut ensimmäisen kerran edellisen vuoden elokuussa, kuusi kuukautta ennen häitään. Hän saapui viikottaisella laivavuorolla olallaan hopealla vahvistetut satulalaukut, jotka sointuivat vyön solkiin ja saappaiden koristerenkaisiin. Hän oli kolmissakymmenissä mutta säilynyt hyvin, sillä hänellä oli härkätaistelijan hoikka vyötärö, kullankimalteiset silmät ja hänen ihonsa oli patinoitu salpietarin hiljaisella tulella. Tullessaan hänellä oli ylen tiukat housut ja samanväriset vohlannahkaiset käsineet, kummatkin aitoa vasi...

E. L. Doctorowin Homer ja Langley (Tammi, 2013) -romaanin nimihenkilöillä on ollut vastineensa 'oikeassa' elämässä. Collyerin erakoituneet veljekset, Homer ja Langley, kuolivat vuonna 1947 Manhattanin asunnossaan valtavan tavaramäärän keskellä. Veljekset olivat jo eläessään olleet tunnettuja omituisesta käytöksestään, ja heidän kuoltuaan asunnosta löydettiin 140 tonnia (!) tavaraa. Hamstratun tavaramäärän keskelle oli jopa viritelty ansoja mahdollisia tunkeutujia varten. Wikipediasta voi kurkata lisää faktoja veljesten elämästä. Doctorowin teos kertoo fiktiivisen version Homerin ja Langleyn elämästä. "Sokeainyhdistys oli saanut erään musiikkikustantajan painamaan musiikkia sokeiden nuottikirjoituksella. Tilasin siis nuotteja. Mutta yritys valui hiekkaan - osasin lukea sokeainkirjoitusta, mutta sormeni eivät suostuneet muuttamaan pieniä pisteitä ääniksi. Nuotit eivät liittyneet yhteen vaan pysyttelivät jotenkin erillään, ja kaikki kontrapunktinen meni täysin yli kä...

Boualem Sansalin Hyvitys (Into, 2012) saa kunnian edustaa Algeriaa futismaakeräilyssäni. Kirjan aihepiiri on sellainen, että ilman futishaastetta tuskin olisin valinnut Hyvitystä lukupinooni: siirtolaistaustainen nuori mies hengailee Pariisin lähiön jihadistipiireissä, käy läpi veljen ja isän kuolemaa, ja isän salattua natsimenneisyyttä. Ja nyt kirjan luettuani ihmettelen, eikö algerialaisen kirjallisuuden parista tosiaan mitään muuta löytynyt... no, huomasin kirjan sattumalta kirjaston hyllyssä, alku vaikutti lupaavalta, ja kun kirja oli aika lyhyt, lukaisin sen urhoollisesti loppuun. Hyvästä alusta huolimatta lukuelämys ei ollut kovin huikea, joten Hyvityksen Goodreads-tähdet jäävät kahteen. "Rachel oli palannut Algeriasta uuden persoonallisuutensa kanssa. Hän oli muuttunut myös fyysisesti. Näin häntä super harvoin tuona ajanjaksona, hän matkusti jatkuvasti ja minulla oli omat ongelmani - olin joutunut uuteen kuulusteluun eikä tilanne näyttänyt hyvältä - mutta huomasin k...

Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna haastoi minut mukaan Kohtaamisia kirjassa -haasteeseen. Haaste on lähtenyt liikkeelle Opuscolo -blogista, ja sen säännöt ovat: Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä tapaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinua kulkemaan jonkin tärkeän matkan. Kirjoita kohtaamisesta blogiisi. Mainitse haasteen alkuperä (Opuscolo-blogi) tekstissä. Haasta mukaan 3-6 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla. Minun piti jonkin aikaa pohdiskella, mikähän kirja tähän haasteeseen sopisi. Silmieni editse on kulkenut melkoinen määrä painettua tekstiä, mutta onko joku niistä ollut vallan erityinen? Päädyin lopulta kirjasarjaan, josta minulla on muistoja lapsuudesta. Näitä kirjoja muistan lainanneeni Noormarkun pienestä lähikirjastosta heti, kun opin lukemaan koulun ensimmäisellä luokalla: Kyseessä on tietenkin Edit Blytonin Viisikko -sarja. Muistan, miten Viisikon sei...

Federico Andahazin Hurskaat sisaret (Otava, 2001) kartuttaa futismaiden keräilyäni Argentiinalla. Takakansi mainostaa kirjan olevan " räävittömän seksuaalinen romaani goottilaisen kauhuromaanin syntysijoilta. " Juu-u, räävittömyyttä ja seksuaalisuutta löytyi, mutta tämä osa kirjan antia jäi minulla lähinnä huvittavuuden asteelle. Eroottiset touhut vedettiin tietyllä tapaa överiksi, ja mitään hirveyksiä kirjassa ei ollut (toisin sanoen tämän uskaltaa lukea), mutta jääköön nämä jutut nyt kertomatta, jottei olennaisin asia juonesta paljastu. Kauhugenre ei ole minulle kovinkaan tuttu, joten kun takakansi viittailee kauhuun, tunnen olevani itselle vieraan genren parissa. Lähinnä alan tarkkailemaan, alkaako minua pelottaa, nouseeko pienintäkään kauhunväristystä pintaan. No, eipä näin käynyt tällä kertaa, vaan Hurskaat sisaret jäi omalla tavallaan viihdyttävän romaanin asteelle. "Kriitikot olivat oikeassa. Byron oli keskinkertainen kirjailija, jonka kuuluisuus perustui...

Aurinko paistaa, kärpänen surraa korvan juuressa ja riippumatto keinahtelee hiljalleen raukeana kesäpäivänä. Mitä silloin luetaan? Vaikkapa dekkareita ja rikosromaaneja. Kesä on aina ollut minulle taattua rikosromaanien lukuaikaa, ja vaikka täällä Oulussa saa vielä kiskoa lämpimän neulepaidan päälle ulkoillessa, kesän odotus ja lomalukemisten suunnittelu on bloggaajalla jo alkanut. Vapunpäivän ja lähestyvän kesän kunniaksi käynnistän blogissani lukuhaasteen, jossa haastan kirjojen ystävät lähtemään kirjalliselle rikoksen polulle. Haasteen myötä oma tavoitteeni on tutustua minulle aivan uusiin dekkaristeihin. Tänään, vapunpäivänä 2014, blogissani starttaa Rikoksen jäljillä -lukuhaaste, jossa haastetaan lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Haaste päättyy syyskuussa 2014 eli 30.9.2014. Tietokirjat on tällä kertaa rajattu haasteen ulkopuolelle, eli Rikoksen jäljillä -haasteessa pysytään fiktio...