2. huhtikuuta 2015

Annelies Verbeke: Nuku!

Annelies Verbekellä on taito kirjoittaa kirjoittaa henkilöhahmoja, jotka ovat kiehtovasti hieman irrallaan arjen normikuvioista. Verbeke jäi mieleeni jo viime vuonna lukemani Kalanpelastaja-kirjan ansiosta, josta tosin olen kirjoittanut postaukseeni 'valju, eikä oikein koskettanut minua". Miksiköhän silti vielä muistan kirjan, hassun Moniquen ja oudon kalakonferenssirumban? Ok, kirjan juoni vertautui bloggaukseni perusteella toiseen, erittäin hyvään kirjaan, mutta siitä huolimatta omatuntoni hieman kolkuttelee sen vuoksi, että annoin Kalanpelastajalle vain kaksi tähteä. Olisiko kolme ollut parempi tähtimäärä? Verbeken kirjoissa on tämän toisen lukemani perusteella sellaista pikkuisen vinksallaan olevaa arkea, josta pidän. Verbeken Nuku! -kirjan (Avain, 2006) kohdalla en epäröi, vaan kolme tähteä kuuluvat ilman muuta lyhyelle, omalaatuiselle kirjalle, jossa on erittäin kaunis kansilehti.
"Eikö ole kiva tehdä joskus jotain kiellettyä?" Olga sanoi leikkisän ärtyisästi. Ennen kuin ehdin vastata mitään, hän työnsi savukkeen suuhuni ja sytytti sen. Tunsin nikotiinin kihelmöinnin varpaissani asti.
    Minä olin Magda, jolla oli sänkitukka ja pandalasit. Vieressäni istui ystäväni Olga, jolla oli tatuointi näyttelijästä, joka oli käynyt lihavaksi ja hankalaksi. Fysiossa tehtiin ihmeitä, ja me tupakoimme paikassa, jossa se oli kiellettyä. Välillä kaikki on yllättävän yksinkertaista. (s. 70)

Kuten kirjan nimi kertoo, kirjassa pohditaan nukkumista. Tai pikemminkin sitä, ettei nukuta. Ja mitä sitten tehdään, kun ei nukuta? Toinen kirjan kertojista, Magda eli Maya, käy mm. pimputtelemassa naapureiden ovikelloja, jotta saisi kohtalotovereita. Erään oven takana hänen soittoaan odottaa Benoit, joka laittanut Mayan toimet merkille. Benoit ja Maya saavat vuorotellen kertojavuoroja, ja pikkuhiljaa lukijalle valottuu heidän menneisyytensä ja unien puutteen täyttämä nykyhetki.

Verbeken kerrontatyyli on melko eleetöntä, ja suuret tunteet tuntuvat hautautuvan viileän pinnan alle. Mutta kirjan rivien välissä on pientä huumoria, ja vaikka juonikuvio ei ollut hulvaton ja loppuhuipennuksen kanssa oli vähän niin ja näin, kirjan tunnelma viehätti minua. En kaipaa unettomuutta omaan arkeeni, mutta jos niin kävisi, tuskin reagoisin kuten Maya. Olisin tylsä ja kaivaisin lukulaitteen esille sen sijaan, että laittaisin vahingon kiertämään ja huutaisin kurjaa oloa ulos. Lukulaitteen kanssa ei tosiaan ole vaarana joutua pitämään pandalaseja sairaalaan, mutta kirjasta on kiva lukea, että räväkämpiä arkiratkaisuja löytyy.

***
50 kategorian listahaaste etenee kohtaan 11) A book with a one-word title.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain kirjan Villasukka kirjahyllyssä -blogin Villikseltä. Kiitos! <3
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Villasukka kirjahyllyssäKirjainten virrassa, Tarukirja ja Eniten minua kiinnostaa tie.
Kirjan tietoja: 
Annelies Verbeke: Slaap! (2003)
Suomennos Titia Schuurman
Kansi Jussi Jääskeläinen
Avain, 2006
156 sivua

4 kommenttia:

  1. Unettomuus on kyllä inhottavaa. Onneksi on tämä kirjaharrastus, jos vaikka ei joskus nukuta. Eräs ystäväni nukkuu 15-30 minuuttia yössä ja hän on aika kova tekemään kaikenlaista, ettei väsymys haittaa. Itse nukun reippaat 7-8 tuntia ja voin nukkua päikkäritkin.
    Mielenkiintoista, kirja Hollannista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herään joskus aamuyöllä, eikä uni tule joten taustavalollinen lukulaite on silloin kiva olla olemassa. Mutta yleensä nukun onneksi hyvin, mutta päikkäreitä välttelen, sillä niistä saan vain tokkuraisen olon. Unettomuus on kurja juttu :(. Hollannista tulevaa käännöskirjallisuutta tulee tosiaan harvemmin luettua, mutta Verbeke on kiinnostava nimi.

      Poista
  2. Jännä kirja, sen jälkimaku tuntuu olevan paljon parempi kuin heti lukemisen jälkeen, vaikka en enää juuri muistakaan kirjan tapahtumia :) Ehkä muistamattomuuden tunteen syynä on juuri tuo mainitsemasi Verbeken eleetön kerronta. Vaikka unettomuus on varmasti ikävä vaiva ottaisin minäkin siitä ilon irti lukemalla.

    Ole hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi sanoa kärsiväni unettomuudesta, mutta viime yönä aloittelin hieman ennen kello neljää Jussi Valtosen Siipien kantamia. :) Vaikutti muistaakseni hyvältä, vaikka aamuhämärän tunti ei ehkä ollut paras hetki tuolle kirjalle. Verbeke on kyllä omalla tavallaan kiehtova kirjoittaja. Harmi, ettei häneltä ole suomennettu kuin nämä kaksi.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...